Hakuna matata!

(Tassa on nyt hyvin sekalaisesti kuvia Mikindanin rannalta, Safarilta, Mikindanista porukoitten kera etc. blogger ei anna mun laitella niita jarkevasti mut kesti niin kauan ladata et annan niitten olla nain, toivottavasti saa jotain selkoa! )











Aika on mennyt jalleen kerran siivilla ja se alkaa kayda hyvin vahiin taalla Mtwarassa. Menneeseen pariin viikkoon on ehtinyt mahtua paljon! Sitten viime kirjauksen olemme saaneet jalleen uuden vapaaehtoisen SDA:lle. Pari viikkoa sitten tiistaina Maarit Varalan Urheiluopistosta Tampereelta liittyi SDA perheeseen. Maarit jatkaa ohjaamieni erityisryhmien kanssa ja onkin ollut minun, Ernan ja Limun vahvistuksena tunneilla viimeiset pari viikkoa orientoitumassa elamaan taalla Tansaniassa. Maaritin urakka taalla tosin alkoi mukavasti vapaapaivalla jota vietettiin pari viikkoa sitten keskiviikkona Tansanian ensimmaisen presidentin kunniaksi. Vapaapaivan kaytimme tehokkaasti Mikindanin jahti-klubin rannalla makoillen ja uiskennellen. Mikindanissa kaynti oli ensi kerta myos Katrille ja Essille, tosin nalkaisina Mikindanin kiertely jai vahille. Juhlan kunniaksi kavimme myos Muku’sissa josta kuitenkin hyvissa ajoin lahdin koteiin Mtwaraan silla minulla oli seuraavana aamuna aikainen heratys Dar Es Salamiin menevaan bussiin.

Bussimatka Mtwarasta Dariin oli todellakin kokemisen arvoinen. Matka kesti yhteensa yhdeksan tuntia mutta sujui jokseenkin vaivattomasti. Bussissa jaettin matkalaisilla mehua ja kekseja. Bussi teki myos muutaman pysahdyksen vessa reissuja ja ruoka taukoja varten. Vierustoverinani minulla oli oikein huomaavainen nuori Tansanialainen Amish joka piti minusta hyvin huolta koko matkan ja tarkisti tasasin valiajoin etta kaikki on hyvin. Amish itse oli vierailemassa perheensa luona jossakin pienessa kylassa (jonka nimen yllatysyllatys autuaasti jo unohdin) lahella Mtwaraa ja palaamassa nyt Dariin missa nykyisin asustelee. Herra Amish ei taatusti ollut minua vanhempi mutta hanen tekemisiaan kysellessani han ilmoitti olevansa bisnesmies joka oli mielestani aika huvittavaa. Matka meni kuitenkin rattoisasti.

Darissa tormasin samantien hurmaavaan paikalliseen mieheen joka tuli hyvin agressiivisesti ehdottelemaan aikasta epasopivia asioita kun odottelin kyytiani Ubumgon aseman pienen hostellin edessa. Hostellin vartija tuli onneksi kepin kanssa haatamaan miehen pois mutta eihan tama tietenkaan siihen viela luovuttanut. Rama, joka tuli hakemaan minua asemalta, oli aseman toisella puolella ja tietenkin tama tapaavani herramies seurasi minua Raman autolle. Han karjui Ramalle, etta olen hanen vaimonsa ja Ramalla ei ole mitaan asiaa ottaa minua autoonsa. Ei tilanteessa voinut kuin pyoritella silmiaan ja halveta paikalta vahin aanin. Tuon torstai illan hengasin Onnela Hotellilla Darn laitamilla. Hotelli oli erittain rauhallinen ja mukava ja sain ensimmaisen hampurilaisen ties kuinka pitkaan aikaan! Ilta meni laatuaikaa itseni ja hyvan kirjan kanssa viettaen.

Seuraavana aamuna Rama tuli hakemaan minua hotellilta ja menimme hakemaan lyhyen pysahdyksen African Sana Safarin toimistolla aiti ja isa Tirkkosen lentokentalta. Jalleennakemisen ensimmainen tunti meni ruuhkassa seisten mutta vihdoin paasimme hotellille. Vietimme paivan leppoisasti altaalla missa vanhemmillani oli hyvaa aikaa toipua matkasta. Illalla menimme hotellin kahelle aterialle ja soin calzonen ja voi taivas se oli hyvaa. Illan kohokohta oli myos visiitti oikeaan, asiallisen kokoiseen ruokakauppaan! Menin ihan pahkinoiksi kaikesta tarjonnasta joita Suomessa on pitanyt itsestaan selvyytena mutta nyt se tuntui valtavalta ylellisyydelta! Illan jalkeen painuimme hyvissa ajoin nukkumaan silla seuraavana aamuna oli maara aloittaa kolmipaivainen safarimme.

Aamulla, Tansanialaiesta tavasta poiketen, oppaamme Kasim ja Kapango tulivat hieman sovitusta ajasta AIKAISEMMIN noutamaan meidat hotellilta. Paiva oli hyvin matkustuspitoinen. Ensimmainen varsinainen pysahdys oli neljan tunnin ajamisen jalkeen Morongoron kylassa jossa soimme lounaan. Tasta jatkoimme viel reilun puolitoista tuntia ja 80 kilometria Mikumin luonnonpuistoon jonne vihdoin paasimme kahden aikaan iltapaivalla. Tosin jo ennen luonnonpuiston porttia tapasimme useita elaimia; paviaaneja, norsuja, antilooppeja ja jopa kiraffeja. Samoja elaimia loytyi myos puistosta ja niiden lisaksi viela seeproja, vesipuhveleita, pahkasikoja, virtahepoja, krokotiileja ja useita erivarisia lintuja. Vietimme puistossa kolmisen tuntia joista viimeinen etisittiin kuumeisesti leijonaa. Niinkin kuumeisesti, etta meita jo hieman ihmetytti. Leijona jai nyt silta paivlta kuitenkin spottaamatta, mutta se ei meita juuri haitannut. Illalla ei juurikaan tarvinnut unta odotella, sen verran kuluttavaa voi nakojaan autossa istuminen olla!

Seuraavana aamuna palasimme puistoon ja matkalla naimme ensimmaisen saalistajan koko reissulla joka surullisesti oli kuollut hyeena. Otus oli jaanyt illalla ohiajavan auton osumaksi. Luonnonpuiston alueen lapi johtavalla tiella on 30 ja 50 km/h rajoitukset, mutta monet autot eivat naista eivatka edes hidaste toyssyista paljon piitanneet. Aikaisemminkin useita elaimia on joutunut ohi ajavien autojen uhreiksi, jopa virtahepo! Tasta kurjasta aloituksesta huolimatta ei mennyt aikaakaan kun oppaamme kuulivat lahistolle makoilevasta leijonasta jota sitten lahdettii tietys oitis etsimaan. Etsinta tuottikin pian tulosta ja ajoimme taman naarasleijonan viereen noin viiden metrin paahan tollistelemaan kauan etsittya ihmetta. Mitaan jannittavaa tosin ei ollut luvassa vaikka oppaamme ensin luulikin etta leijona olisi metsastamassa, tasta kieli sen asettuminen elaintein juottopaikan laheisyyteen. Lammikon ymparilla pyorikin paljon seeproja, antilooppeja ja puhveleita jotka eivat tosin paikalle uskaltaneet. Leijonakaan ei korvaansa naille varayttanyt mista oppaamme paatteli etta leijona oli juuri aterioinut. Simban mahakin naytti kovin taydelta ollakseen ilman ruokaa 7 paivan ajan.

Aikamme leijonaa tollisteltyamme ajelimme viela ympari puistoa ja naimme edellisen yona syntyneen virtahevon poikasen! Naiden pikku ihmeiden ja pikaisen lounaan Mikumin kylassa jalkeen jatkoimme matkaa kohti Udzungwa Vuorien luonnonpuistoa jonne saavuimme myohaan iltapaivalla. Kavimme puistonportilla maksamassa sisaanpaasy maksut ja sopimassa seuraavan paivan aikatauluista. Illalla Kasim tuli hakemaan meita laheiseen ravintolaan jossa Kapango oli kokannut meille oikein maukkaan aterian! Samalla Kasim kertoi meidan olevan oikein mieluisia opastettavia ja samalla paljastui myos syy kuumeiseen leijonan etsintaan. Kasin sanoi olleensa ihmeissaan kun lauantai iltana ilmoitti, etta leijonaa ei nyt loydy ja meidan reaktio asiaan oli etta “ei voi mitaan, ehkapa huomenna on parempi onni”. Ei vissiin hyvin tavanomaista ja Kasim oli tottunut vaativiin turisteihin. Noh leijona ja paljon muuta nahtiin ja olimme jo valmiita kiipeilyyn Sanje Fallssille.

Kiipeily alkoikin seuraavana aamuna tukevan aamiaisen jalkeen. Alunperin mukaan piti lahtea Udzungwa NP:n oma opas seka Kapango mutta loppujen lopuksi myos Kasim lahti mukaan. Syyna tahan lieneen se, etta kerroin aitini toista jalkaa vaivaan plantaris faskiitti jonka vuoksi meidan taytyisi kuunnella tarkasti hanen vointiaan. Mamalle, kuten he aitiani koko ajan nimittivat, ojennettiin myos kavely keppi ja huolenpito oli suorastaan hellyttavaa. Kiipesimme hitaasti vuoren apinoihin seka erilaisiin puihin ja kasveihin tutustuen ylos vesiputoukselle kolmisen tuntia. Ylhaalla paasimme sitten uimaan vesiputoukseen mika oli viilentava kokemus kaiken sen kiipeamisen jalkeen. Aivan mahtavaa! Laskeutumisen jalkeen soimme paikallisten naisten kokkaamaan Pilau aterian ja ajoimme yhtasoittoa reilut kuusi tuntia Dariin. Ei varmaan tarvetta edes mainita, etta unta ei jalleenkaan tarvinnut illalla odotella.

Seuraavana aamuna Kasim tuli hakemaan meidat lentokentalle jonne myos Kapango tuli. Herrat huolehtivat viimeiseen asti etta kaikki on hyvin! Voin suositella kyseista safari firmaa ihan milloin tahansa, sen verran hyvaa tyota miehet tekivat! Lentokentalta lensimme yhdessa Mtwaraan ja itseasiassa lentokentalta mukaan tarttui myos Marta joka oli ollut viettamassa viikonloppua Darissa. Mtwarassa kavin vanhempieni kanssa toimistolla esittelemassa paikkoja seka vanhempani tapasivat Chigon jolle ojensivat Suomesta tuodut fresbeet. Taman jalkeen kavimme pikaisesti tutustumassa minun majapaikkaani ja tallustelimme kuuman auringon alla kylaan syomaan Chips mayat, paikalliset pikaruoat. Illalla kokoonnuimme kaikki suomalaiset seka muutama paikallinen vahvistus lempiravintolaani taalla Mtwarassa ja soimme hyvan aterian! Tommi ja Anna toi ilmapalloja ja kaikki SDA:n suomalaiset vapaaehtoistyontekijat olivat muistaneet minua lahjalla mista olin oikein otettu! Lisaksi aiti ja isa olivat raahanneet monta lahjaa Suomesta! Kiitos kovasti lahjan mukaan tyrkanneille :D

Viime viikon keskiviikkona aiti ja isa tulivat seuraamaan liikuntatuntiani ja kavimme myos Shanganin koululla silla halusin esitella sen ryhman vanhemmilleni. He toivat Suomesta talle ryhmalle englannin kielisen lastenkirjan Suomesta joka otettiin ilolla vastaan. Lapset lauloivat meille kiitos laulun ja opettajat olivat hyvin otettuja vanhempieni vierailusta. Koulujen jalkeen kavimme tutustumassa toriin ja sielta ajelimme bajajilla Mikindaniin syomaan lounasta Old Bomaan. Pitkan odottelun ja hyvan lounaan jalkeen kappailimme hieman Mikindanin kylassa tutustuen historiallisiin paikkoihin kuten Mr. Livingstonen taloon jonka ohi olin kavellyt ainakin kymmenen kertaa huomaamatta suurta plakaattia seinassa! Nyt se kuitenkin on ajatuksen kanssa nahty! Kavimme myos pikaisesti Martan luona ja sitten Karim tulikin jo hakemaan meita takaisin Mtwaraan.

Vanhempani toivat mamalleni silmalasit suomesta ja han kutsui heidat kiitokseksi kahville kotiinsa iltapaivalla. Vanhempani saivat hanelta myos pienet lahjat jotka olivat kasityota Mtwarasta. Illalla tapasimme suomalaiset lahetystyontekijat joiden kanssa illallistimme Msemossa. Illallisen jalkeen hyvastelin vanhempani ja toivottelin hyvaa ja turvallista jatko lomaa Zansibarille. Seuraavana aamuna lahdimme nimittain koko SDA:n henkilokunta Masasiin, 200km paahan Mtwarasta missa jarjestettiin Amer Sports day. Masasiin matkustettiin dalladallalla ja aikaa menomatkaan tuhraantui melkein nelja tuntia. Reissu meni kaikenkaikkiaan hyvin. Ainoastaan itse tapahtuman sisalto oli meille vapaaehtoisille vahan yllatys silla olimme ajatelleet sen sisaltavan paljon aktiviteettia lapsille. Sen sijaan kuuntelimme paljon puheita tarkeilta ihmisilta ja urheilun osuudeksi jai yksi juoksu viesti seka sokeiden ryhman esittelema lattiapallo. Palasimme Masasista kuitenkin melkoisen tyytyvaisina ja erittain vasyneina viiden tunnin ajomatkan jalkeen. Limu jai Masasiin josta han on kotoisin moikkaamaan aitiaan ja veljiaan ja jatkoi siita sitten matkaa Ndandaan perheensa luo. Samoin Chigo jai matkalla dalladallasta jatkaen Lindiin ja Mtwaraan saapui meidan mzungujen kanssa Chris.

Lauantaina valtasimme Project Housen jossa kokkailimme pizzaa ja katselimme porukoitteni tuomia DVD:ita. Illalla kavimme myos tanssimassa laheisessa baarissa josta on tullut jo vahan kantapaikka meille. Venahtaneen lauantain jalkeen olin kuitenkin viela yllattavan voimissani ja menin illalla syomaan Msemoon Martan, Isobelin ja Veroniquen kanssa. Illallinen oli heidan korvaus siita, etteivat paasseet paikalle synttareinani. En valita, sainpas vain juhlia synttareitani useampaan otteeseen :)

Nyt kun synttareista on selvitty on edessa viimeisen viikon hulinat ja laksiaisten jarjestelya. Viimeisen viikon tunneilla pidan lapsille “Olympialaisia” joissa koetellaan viestien muodossa heidan erilaisia taitojaan. Olen hankkinut jokaiselle tunnille pienet palkinnot ja lapset ovat ainakin naiden kahden paivan aikana olleet aivan innoissaan. Perjantaiksi olen yhdessa Limun kanssa jarjestanyt tanssikilpailun johon osallistuu oppilaita ohjaamistani kouluista. Saimme eilen hieman ensimakua Rahaleon koulun oppilaiden esityksista ja iloisena yllatyksena saimme nahda, etta kaksi poikaa kuurojenkin luokalta osallistuu! Toivotaan etta lapset ovat valmistautuneet hyvin ja etta kaikki menee nappiin! Torstaina sovimme kokkailevamme Project Housella vapaaehtoisten voimin ja syomaan kutsuttiin SDA:n koko henkilokunta. Ensimmaiset pikku laksiaiset siis. Lauantaiksi on kaavailtu isoja beachpartyja. Lauantaina tapasimme Msemon ruotsalaisen kokin seka myoskin ruotsalaisen osakkaan jotka lupasivat auttaa juhlien jarjestamisessa! Saa nahda mita siita tulee :) Lauantaina myos isosisko Tirkkonen miehineen saapuu tanne Mtwaraan josta he sitten jatkavat yhdessa kanssani lomalle ennen Suomeen paluuta.

Aika on todellakin siis kaymassa vahiin ja en millaan malttaisi jattaa Mtwaraa ja ihmisia joihin olen taalla tutustunut. Myoskin kielesta alkaa nyt vasta saada hyvin kiinni miksi myos harmittaa jattaa Tansania taakseen. En voi muuta kuin suositella paikkaa ihan kaikille joita vaan vapaaehtois tyo urheilun parissa Tansaniassa kiinnostaa! Katsotaan mita ehdin tassa viela raportoida ennen lomaa! Tassa olikin paivitysta kerrakseen!

first work, after pleasure

Viime viikko meni aika haipakkaa. Tuntien pitamisen lisaksi Limu pestasi minut ja Ernan valitsemaan pelaajia FC Vito jalkapallo joukkueeseen. Joka vuosi SDA ja Liike Ry lahettaa joukkueellisen lapsia suomeen Helsinki Cuppiin. Ensi vuonna joukkue koostuu 11-vuotiaista pelaajista joten talla viikolla olemme katsastaneet kymmenevuotiaita pelaajia eri kouluista. Viime viikko oli valintojen ensimmainen kierros, eli suinkaan emme valinneet poikia suoraan joukkueeseen. Viime viikolla valitut paasevat seuraavalle kierrokselle ja sen jalkeen lopulliseen karsintaan. Kaikenkaikkiaan Suomeen paasee 12 poikaa. Koulut osallistuivat karsintoihin vaihtelevalla menestyksella. Toisinaan kaikki oppilaat olivat paikalla mutta esim. ensimmaisena karsinta paivana paikalla oli vain muutama oppilas yhdesta koulusta. Yleensa katsastimme neljan koulun oppilaat yhdella kertaa.

Ernan kanssa emme ihan aina itsekaan tosin olleet ajoissa noissa karsinnoissa ja syyna oli lahinna minun pyora. Olen kiitellyt kovasti miten olen selvinnyt tahan saakka loistavasti ja ilman ongelmia mun pyoran kanssa, mutta ei olis pitany nuolasta ennenku tipahtaa. Keskiviikkona mun pyoran takarengas puhkesi ja menin paikkauttamaan sita Limun kanssa. Sisakumissa oli kolme suurtaa reikaa ja poika joka rengasta korjasi, sanoi etta se on ihan lapimata koko rengas. Limu jutteli Chigolle joka lupasi vaihtaa ostaa uuden sisakumin ja meninkin torstai iltapaivalla sen vaihdattamaan. Chigo itse touhusi laheisen “korjaamon” poikien kanssa hyvan aikaa ja antoi sitten minun ymmartaa etta asia kunnossa! Poljin kauemmas Majengon koululle mutta jalkapallo pelin jalkeen jouduin tyontamaan pyoran lahimmalle korjaamolle, rengas oli jalleen puhki. Limun kanssa neuvoteltiin uusi aika menna korjaamolle ja nain tehtiin perjantai aamuna. Silloin poika joka oli korjannut pyoraani, kertoi etta ei sisakumia ollutkaan vaihdettu silla Chigon tuoma oli edellistakin huonompi. Jotenkin vain ilmeisesti unohtui kertoa tama pikku seikka minulle. NOH, pyora on nyt kuitenkin kunnossa mutta koko sinansa pieni episodi kertoilee taas siita miten asiat taalla joskus hoidetaan. Itse suhtauduin koko asiaan aika huumorilla, hermostuminenkaan kun ei juuri auta :) Perjantaina viimeinen karsinta oli Mikumissa jonne Mr. Kanda meidat ystavallisesti autollaan kyyditsi.

Pyorien kanssa kun viime viikolla tuli paljon naiden karsintojen vuoksi suhailtua, lankesimme Ernan kanssa myos shoppailemaan! Jotenkin ajattelin silta taalla valttyvani (ja vieroittuvani) mutta toisin kavi. Suurin osa vaatteista joita kadun varsilla taalla myydaan ovat kaytettyja mutta usein hyvakuntoisia ja hinta sama kuin Suomessa kirpputorilla. Valikoima tosin tottakai on suppeampi. Mietimme myos vaatteiden alkuperaa silla ne ovat hyvin lansimaalaisia. Aivan hyvin vaatteet siis voivat olla peraisin kehittysapu konteista, kenties jopa Suomesta. Tarkoitusperat siis vaihtuvat matkalla mutta kierratykseen ja sita kautta kestavaa kehitysta tukemaan vaatteet joka tapauksessa menevat! En siis kanna ostosreissustani laisinkaan huonoa omatuntoa!

Viime viikolla oli myos sahlyturnaus SDA staff vr. Tommin vetaman sahlykerhon jasenet. Tosin, Chigo oli koko alkuviikon hakemassa Amerin lahjoittamia palloja Darista ja Limu oli Fc Vito karsinnoissa. Joten suomalaisten lisaksi ainut SDAta edustanut paikallinen oli Chris. Joukkueeseen haalittiin myos kolme paikallista poikaa. Chigon ja Limun kato nakyi, silla turpiin tuli 5-3. Suunniteltiin jo tietenkin kostotoimia, etta ensi viikolla voisi olla uusi peli kun minun vanhemmatkin on taalla, saataisiin lisaa Suomi vahvistusta. :) Hauskaa tosin oli viime pelissakin, eihan se voitto aina ole tarkeinta..

Suomi porukalla (meita on siis taalla jo kuusi, huomenna tulee jallee yksi lisaa!) kavimme moikkaamassa viime maanantai iltana taalla kirkolle tyoskentelevaa Riikkaa. Han on Kaijan, jonka tapasinkin jo aikaisemmin, tyopari ja ollut Tansaniassa alkuvuodesta saakka. Han kavi ensin swahilin intesiivi kurssia nelja kuukautta jossain Tansanian pohjoisessa sijaitsevassa kaupungissa jonka nimen tietenkin jo unohdin ja on ollut taalla Mtwarassa nyt heinakuusta saakka. Tyosopimusta hanella on yhteensa kahden vuoden verran eli neljasosa koko ajasta vasta takana. Kateeksi melkein kay.

Viime viikolla yritin myos hieman fysioterapoida erasta oppilastani. Shanganin erityisluokalla on yksi poika, jolla epailen olevan CP vamma mutta mitaan varmuutta asiasta ei ole. Hanen oikea katensa on hyvin spastinen ja suurin ongelma nayttaisi olevan ranteen ja kammenen (+sormien) alueella. Poika on hyvin eteva urheilussa, parhaita talla luokalla, ja parjaa loistavasti toisen katensa varassa. Han ei kuitenkaan pysty ottamaan ketaan kadesta kiinni tai tarttumaan esineisiin talla spastisella kadella, joten tietenkin joissain peleissa ja harjoituksissa se vaikeuttaa asioita. Poika on myos innokas mutta nayttaa silta, etta mita enemman han innostuu, vastaavasti myos spastisuus kadessa lisaantyy ja valilla huomaan etta hanen toinen katensa on aivan kiinni rintakehassa kaikki nivelet fleksoituneena (aka koukussa). Viime viikon tunnin jalkeen paatin siis hieman katsoa tilannetta ja tehtiin pojan kanssa yksinkertaista harjoitusta jossa han liikutti kammenta auki ja kiinni. Peukalo on suurin ongelma ja se ei tahdo oieta ilman apua. Tosin viidenkin minuutin harjoittelun jalkeen peukalossa on jo rutkasti enemman liiketta kuin harjoituksen alussa. Tanaan kavimme pikaisesti Shanganin koululla muissa asioissa ja ohjaamani luokka oli pihalla joten kaytin jalleen lyhyen hetken pojan kanssa. Tanaan sain peukaloon liiketta ihan fasilitoimalla peukaloa plantaariselta puolelta ja taisin innostua enemman kuin itse terapoitava :) Poika sai peukaloa liikutettua myos aivan omatoimisestikin. Annoin viime viikolla ohjeita tahan yksinkertaiseen harjoitukseen myos luokan opettajalle joka lupasi puolestaan kertoa ohjeet pojan vanhemmille. Toivotaan, etta ohjeet paasevat perille asti ja vanhemmat ovat halukkaita viettamaa pojan kanssa pienen hetken paivittain katta jumpaten.

Lahtoni laheneminen surettaa minua myos taman Shanganin koulun kannalta silla en ollenkaan haluaisi viela lopettaa heidan kanssaan. Luokalla on myos eras poika jolla epailen olevan autismi. (Nama ovat siis vain minun omia arvailuja, diagnooseja paperille kirjoitettuna naille lapsille ei lienee ole olemassa) Tama poika ei juurikaan ole osallistunut tunneille vaan haahuilee tunnit omissa oloissaan. Han ei myoskaan kommunikoi puhumalla laisinkaan ja nonverbaalinenkin juttelu muiden kanssa rajoittuu lyomiseen ja tonimiseen. Minuun poika ei ole omatoimisesti ottanut laisinkaan kontaktia ennenkuin juuri tanaan. Olin tekemassa tata harjoitusta jossa ylempana puhuin toisen pojan kanssa kun tama autistinen poika kavi ihan vaivihkaa tonaisemassa minua kevyesti olkavarteen. Sen jalkeen han jai katsomaan yhteydenoton tulosta, mutta en pystynyt juuri silla hetkella hanelle huomiota antamaan. Hetken kuluttua kavin hanen luonaan yrittaen tervehtia kadesta pitaen mutta aikaa meni ilmeisesti liika ja poika ei enaa antanut koskea itseensa. Silti olin hyvin tyytyvainen siita, etta han kuitenkin yritti itse aikaisemmin. Aika siis naiden lasten kanssa loppuu aivan liian lyhyeen silla yhteistyon eteneminen tapahtuu pieninpienin askelin ja on kestanyt nain kauan saada joidenkin oppilaiden luottamus puolelleen.

Mennyt viikonloppu meni vauhdilla. Perjantaina teimme loistavaa pastaa Annan ja Tommin luona kun Katri ja Essi kertoi nahneensa basilikaa Project Housella. Harvinaista taalla! Kavin siis perjantain kysymassa Salumolta josko basilikaa saisi ostettua mutta han viittasi kintaalla osto aikaille ja sanoi etta ota ihan niin paljon kuin haluat. Saimme siis tehtya tata pastaa jota itse teen usein suomessa ja uskallampa nimittaa sita bravuurikseni. Hyvaa tuli! Perjantai ilta tanssittiin yomyohaan laheisessa baarissa Sophiessa. Jotenkin sain itseni kammettua myos lauantai iltana Mikindaniin nakemaan Martaa ja jotenkin Marta sai houkuteltua minut sinakin iltana klubille Litingiin, joka on siis sama paikka jossa muutama viikko sitten oli Iddie kemut. Lahteminen tuntui hyvalta idealta kun 10 degreessissa, jossa olimme syomassa, oli myos Etela-Afrikkalainen mies joka tarjosi kaikille meille kyydin Litingiin joka sijaitsee aika keskelle ei mitaan Mtwaran ja Mikindanin puolivalissa. Ei siis mitaan sahlaysta bajajien kanssa vaan kyyti ilmastoidussa land cruiserissa sinne ja takaisin. Eihan siita vaan voinut kieltaytya! Tanssittua tuli jalleen paljon, silla perjantain jalilta se oli ainut keino pysya hereilla. Pakko myos kertoa, etta nain saman iltana elamani ekan kerran kameleontin! Talla Etela-Afrikkalaisella miehella oli nimittain sellainen autossaan. Han oli loytanyt sen edellisena paivana tielta ja paatti ottaa sen mukaan silla hanen 5-vuotias poikansa on kuulema aina sellaisen halunnut. Siella se siis kollotteli hattuhyllylla tyytyvaisena. Veikean nakoinen otus se on! Lahtiessamme otus oli kirkkaan vihrea mutta paluumatkalla lisko oli ilmeisesti soluttaunut discovareihin ja oli varitykseen violetti ja purppuran raidallinen. Puhuttiin muiden mzungujen kanssa miten sita itsekin joskus toivoisi taalla pystyvansa vaihtamaan ihon varia, mutta se nyt jaa kameleonttien yksinoikeudeksi. Eilinen meni leppoisasti muiden suomalaisten kanssa rannalle hengaillen, paikallisten tolloteltavana. Yleensa tykkaan valtella sunnuntaisin rannalle menoa silla silloin juuri paikalliset usein keraantyvat sinne ja silloin tuijottelijoita riittaa. Tosin meita oli eilen isompi porukka joten tuijottelu taakka tuli jaettua hyvin :)

Talla tulevalla viikolla matkustan bussilla Dariin minne aiti ja isa Tirkkonen tulevat perjantaina. Viela en ole paattanyt menenko jo torstaina vaiko vasta perjantaina, huomenna mama lupasi kuitenki kayda ostamassa mulle bussilipun joten paatos syntyneen pian. Viikonloppuna on siis luvassa safari porukoitten kera Mikumin luonnonpuistoon ja sen ymparistoon. Tiistaina tulemme sitten yhdessa Mtwaraan sopivasti minun syntymapaivanani :)

Otsikko muuten tahan merkintaan on napattu yhden bajajin kyljesta ja tiivisti tan viikon jokseenkin hyvin kangertelevan englannin kera. Mutta siinapa se viimeviikko siis; jalkapalloa, pyoran kanssa vaiheilua, tuntien pitamista joka viikkoiseen tapaan, shoppailua, kameleontin tapaamista, tanssimista, tavalliseen tapaan internetin kanssa tappelua, rannalla hengailua ja hieman jopa yksilo fysioterapaa! Ei huono viikko ollenkaan :)

Hamla internet

Sitten viime kirjoituksen karsivallisyyttani on koetellut kovasti melkein viikon kestanyt jakso jolloin internet tai vaihtoehtoisesti sahkot olivat katki. Nain sita huomaa, kuinka olennainen osa internet onkaan asioiden hoitamisessa. Koulutehtavien lisaksi olen internetin valityksella varaillut safareita ja hotelleja tuleville vieraille Suomesta ja matkojen suunnittelukin on tapahtunut vasta nyt kun olen jo taalla. Nyt tosin suunnitelmat alkavat olla hoidettu ja safarit varailtu. Olen myos nyt pikkuhiljaa toipunut tasta internet pimennon lyhyesta aikakaudesta :)

Internet kahviloissa istumisen sijaan SDA:lla etta vapaa-ajalla on ollut paljon aktiviteettia ja voi kai taas jalleen kliseisesti sanoa, etta aika tuntuu menneen siivilla ja tylsaa hetkea ei ole juurikaan paassyt syntymaan. Kaksi viikkoa sitten juhlittiin ramandanin loppu juhlaa, Iddieta. Juhlan alkaminen riippui taysin kuusta ja kalentereihin merkatun maanantain ja tiistain sijaan juhla osui sunnuntaille ja maanantaille. Tuona Iddi sunnuntaina olimme Mtwaran ja Mikindanin noin puolessa valissa sijaitsevalla klubilla joka oli aivan taynna juhlijoita. Tuolle illalle Marta ja Lukas olivat vuokranneet meille dalladallan kayttoomme joten paasin kokeilemaan kyytia ensikerran silloin. Auto tungettiin tayteen joukosta joka koostui meista suomalaisista, puolaisista, italialaisista seka tietenkin tansanialaisista. Tosin kokemus nyt ei varsinaisesti bussissa istumisesta eronnut, sen verran vahan meita kyytilaisia oli. (kaikki mahtuivat istumaan) Ja dalladallan eksoottisuus perustuu juuri siihen, etta kun luulee sen olevan jo aivan taynna, auto onkin vasta puolillaan. Mutta sopivan pehmea aloitus tama kyyti varmasti oli.

Juhlimisesta toivuttamme tyon aareen palattiin siis jo seuraavana tiistaina. Samaisena paivana, eli n. puolitoista viikkoa sitten, kavin Limun ja Chigon kanssa hakemassa lentokentalta kaksi uutta suomalista vapaaehtoistyontekijaa, Essin ja Katrin. Essi ja Katri ovat sosiologian opiskelijoita Laureasta ja saman mittaisella harjoittelujaksolla taalla kuin minakin. Alkusahlayksen ja tyttojen vietettya muutama yo project housella he majottautuivat minun perheeni aidin aidin luokse maman Pinin taloon. Tytot aloittivat viime viikolla myoskin opetuksen kouluissaan. Heidan tulkkinaan tunneilla on Christofer joka on tyoskennellyt SDA:ssa aikaisemminkin ja toiminut meidankin koulusta tulleiden opiskeljoiden tulkkina ja joka palasi Darista tanne Mtwaraan omien opiskeluidensa paatyttya noin kaksi viikkoa sitten. Tyttojen saavuttua kavimme myos heti seuraavana paivana heidan, Ernan, Chigon ja Limun kanssa esittaytymassa Education offisessa. Saimme kuulla kohteliaisuuksia siita, miten tyopanostamme ja vaivannakoamme arvostetaan paljon. Kaynti siis kannatti. :)

Omat opetukseni ovat sujuneet hyvin. Joskin Erna sairastui sitkeaan malariaan ja oli viime viikon poissa tunneilta toipumassa. Samaisena paivana kuin Erna sai oman diagnoosinsa, olin myos itse kovin huonovointinen mutta en uskonut kuitenkaan sairastuneeni malariaan koska kuumetta minulla ei ollut. Mama Pinin mielesta oireeni tayttivat kuitenkin malarian kriteerit ja han halusi kayttaa minua testissa. Samalla han testautti itsensa seka mama Azman tytar Hafssan joutui myos muutaman kyyneleen ja vastustelun jalkeen antamaan naytteen sormenpaastaan. Tori visiitin jalkeen palasimme kuulemaan tulokset ja mama Pini onnitteli minua ja Hafssania negatiivisista tuloksista. Itse han ei ollut niin onnekas vaan sai positiivisen tuloksen ja ollut kipeana nyt itseasiassa aivan tahan viikonloppuun saakka. Terveysaseman reissun jalkeen kavimme Hafssanin kanssa ostamassa hanelle suklaata, joka kuului osana lahjonta-metodia jota kaytin suostutellessani hanta verikokeen antamiseen. :) Erna on toipunut nyt jo melko hyvin vaikka viela eilen hanella kuumetta olikin. Hanella on kuitenkin aikomus palata tunneille tulevalla viikolla ja tarkoituksena onkin tanaan viela tavata ja vetaa yhteen huomisen tunnin suunnitelmat.

Viime viikon tunteja sotki jonkin verran myos varovaista alkua tekeva sadekausi. Shanganin tunti jouduttiin lopettamaan kesken heti kun ensimmaiset sadepisarat osuivat maahan. Onneksi tunti oli kuitenkin jo loppusuoralla ja lapset sailyivat kuivina. Mina ja Limu emme olleet yhta onnekkaita vaikka olimmekin liikenteessa Limun pikipikilla (moottoripyoralla). Kotiin paastyani olin aivan lapimarka. Ripustelin vaatteet kuivumaan ja ihastelin ikkunasta rankkasadetta. Tansaniassa on ollut nyt todella kuivaa ja sateet on paljon odotettu apu. Itsellani toiveet ovat korkealla, etta ymparisto alkaisia vihertamaan ennen lahtoani. Samaisena paivana sateiden jalkeen poljin pyoralla kylasta kotiin ja Anna ja Erna liittyivat seuraani koti tiellani. Mina etunokassa arvelin edessa olevan latakon olevan pyoralla kuljettavissa mutta virhearvoksi meni: ajoin keskelle suurta latakkoa ja upposin tennareiden varsia myoten mutaan. Eihan siina auttanut paljo muuta kuin nauraa. Seuraavan paivan auringonpaiste kuivatti tennaritkn jotka Mwajuma myos ystavallisesti pesi hohtavan puhtaiksi.

Viime viikon kohokohtana oli minulle vierailu Mwengen kouluun joka on noin 10km paassa Mtwarasta. Ahtauduimme kaikki tyontekijat kotona sairastavaa Ernaa lukuunottamatta Herra Kandalta lainassa olevaan maasturiin (SDA:n oma on vaiteeksi korjaamolla) ja menimme koululle jakamaan palkintoja. Koulu osallistui kilpailuun urheilukenttien huolehtimisesta. Limu on kiertanyt viime viikkojen aikana 28 koulua ja arvioinut voittajat talle kilpailulle. Mwengen koulu sijoittui siis ensimmaiseksi ja palkinnoksi SDA lahjoitti urheilu vaatteita seka kaksi koripalloa hyvin hoidetun koriskentan kunniaksi. Lapset ja opettajat olivat hyvin kiitollisia ja iloisia palkinnoista. Juhlallisten seremonioiden jalkeen arviolta noin sata lasta kirmasi kentalle kahden koripallon kanssa.

Toisena kohokohtana mainittakoon maanantaina saapunut paketti Suomesta. Paketin sain postista melko ongelmitta. Minulla ei ollut mukana henkilollisyys todistusta mutta pienen juttelun ja small talking jalkeen paketti irtosi mukaan ilman niitakin. Irtokarkit, kirjat ja lahdet tuntuivat paremmalta lahjalta kuin mikaan aikaisemmin. Sain itseni kiinni siita, minkalaisia pikkujuttuja sita elamassa arvostaakaan. :) Toinen Suomeen liittyva juttu oli ensimmainen puhelu Suomeen (tai Suomesta, miten sen ottaa pienen sahellyksen jalkeen). Niin ja kolmas juttu! Sain tanaan kuulla, etta eilen mulle on syntyny veljepoika suomeen. Oitis taman tekstin lahettamisen jalkeen pitanee ruveta etsimaan kuvia joita netissa kuulema jo on :D Parin viikon paasta vanhempani ovatkin jo taalla. Eilen tuumailimme Annan ja Tommin kanssa miten viikkoni alkavat jo kayda vahiin. Saa nahda saanko tehtya kaikkea mita olenkaan suunnitellut..

Anna, Tommi ja Chigo valmistelivat viime viikon tarkeaa hakemusta, jolla haetaan rahootusta SDA:lle ensi vuodeksi. Hakemukseen taytyi luonnostella ensi vuoden budjetti, kuvaus SDA:sta ym ym ym. Naita ei oltu aikaisemmin kirjattu ylos joten tyota hommassa riitti. Hakemuksen Anna ja Tommi sai palautettua torstai yona ja perjantaina saattoikin jo sitten valmistautua hyvin ansaitun viikonlopun viettoon. Perjantaina olimme Mtwaran stadionilla seuraamassa ison jalkapallo turnauksen finaalia. Paikalla oli paljon ihmisia ja Chigo kiitteli ihan aaneen miten onnistunu ja menestyksekas juttu turnauksesta syntyi. SDA oli luonnollisesti mukana sponsoroimassa turnauksen jarjestamista ja siihen osallistuneita joukkueita. Tana menneena viikonloppuna kavimme myos tutustuttamassa Essin ja Katrin paikalliseen yoelamaan ja kuuntelemassa tanssimusiikkia (?) Plantaya nimisessa yokerhossa. Tilaisuus oli lahinna verrattavissa ehka suomen tanssilavoihin. Hauskaa oli ja tanssitua tuli paljon! Eilen toivuimme illasta Shanganin rannalla missa vesi oli pitkasta aikaa korkella joten uimaan paasi hyvin. Tanaan loikoilun sijaan vietin koko aamupaivan toimistolla tietokoneen aaressa seka osan aamupaivasta juoksin mun muistitikun perassa jonka vasta tanaan huomasin hukanneeni. (Ei loytynyt..mitaan tarkeaa ei kadonnut, tuplakopiot kaikesta on toimiston koneella. Hairitsevaa enemmankin etta jollain on nyt kaikki taalla ottamani kuvat myos..) Lohduttavaa on se, etta Tommi ja Anna lupaili leipoa suklaakakkua mun nimipaivan kunniaksi (ainakin uskottelen itselleni syyksi sen)! Nam! Nailla evain jaksaa jalleen ensi viikon tunneille!