first work, after pleasure

Viime viikko meni aika haipakkaa. Tuntien pitamisen lisaksi Limu pestasi minut ja Ernan valitsemaan pelaajia FC Vito jalkapallo joukkueeseen. Joka vuosi SDA ja Liike Ry lahettaa joukkueellisen lapsia suomeen Helsinki Cuppiin. Ensi vuonna joukkue koostuu 11-vuotiaista pelaajista joten talla viikolla olemme katsastaneet kymmenevuotiaita pelaajia eri kouluista. Viime viikko oli valintojen ensimmainen kierros, eli suinkaan emme valinneet poikia suoraan joukkueeseen. Viime viikolla valitut paasevat seuraavalle kierrokselle ja sen jalkeen lopulliseen karsintaan. Kaikenkaikkiaan Suomeen paasee 12 poikaa. Koulut osallistuivat karsintoihin vaihtelevalla menestyksella. Toisinaan kaikki oppilaat olivat paikalla mutta esim. ensimmaisena karsinta paivana paikalla oli vain muutama oppilas yhdesta koulusta. Yleensa katsastimme neljan koulun oppilaat yhdella kertaa.

Ernan kanssa emme ihan aina itsekaan tosin olleet ajoissa noissa karsinnoissa ja syyna oli lahinna minun pyora. Olen kiitellyt kovasti miten olen selvinnyt tahan saakka loistavasti ja ilman ongelmia mun pyoran kanssa, mutta ei olis pitany nuolasta ennenku tipahtaa. Keskiviikkona mun pyoran takarengas puhkesi ja menin paikkauttamaan sita Limun kanssa. Sisakumissa oli kolme suurtaa reikaa ja poika joka rengasta korjasi, sanoi etta se on ihan lapimata koko rengas. Limu jutteli Chigolle joka lupasi vaihtaa ostaa uuden sisakumin ja meninkin torstai iltapaivalla sen vaihdattamaan. Chigo itse touhusi laheisen “korjaamon” poikien kanssa hyvan aikaa ja antoi sitten minun ymmartaa etta asia kunnossa! Poljin kauemmas Majengon koululle mutta jalkapallo pelin jalkeen jouduin tyontamaan pyoran lahimmalle korjaamolle, rengas oli jalleen puhki. Limun kanssa neuvoteltiin uusi aika menna korjaamolle ja nain tehtiin perjantai aamuna. Silloin poika joka oli korjannut pyoraani, kertoi etta ei sisakumia ollutkaan vaihdettu silla Chigon tuoma oli edellistakin huonompi. Jotenkin vain ilmeisesti unohtui kertoa tama pikku seikka minulle. NOH, pyora on nyt kuitenkin kunnossa mutta koko sinansa pieni episodi kertoilee taas siita miten asiat taalla joskus hoidetaan. Itse suhtauduin koko asiaan aika huumorilla, hermostuminenkaan kun ei juuri auta :) Perjantaina viimeinen karsinta oli Mikumissa jonne Mr. Kanda meidat ystavallisesti autollaan kyyditsi.

Pyorien kanssa kun viime viikolla tuli paljon naiden karsintojen vuoksi suhailtua, lankesimme Ernan kanssa myos shoppailemaan! Jotenkin ajattelin silta taalla valttyvani (ja vieroittuvani) mutta toisin kavi. Suurin osa vaatteista joita kadun varsilla taalla myydaan ovat kaytettyja mutta usein hyvakuntoisia ja hinta sama kuin Suomessa kirpputorilla. Valikoima tosin tottakai on suppeampi. Mietimme myos vaatteiden alkuperaa silla ne ovat hyvin lansimaalaisia. Aivan hyvin vaatteet siis voivat olla peraisin kehittysapu konteista, kenties jopa Suomesta. Tarkoitusperat siis vaihtuvat matkalla mutta kierratykseen ja sita kautta kestavaa kehitysta tukemaan vaatteet joka tapauksessa menevat! En siis kanna ostosreissustani laisinkaan huonoa omatuntoa!

Viime viikolla oli myos sahlyturnaus SDA staff vr. Tommin vetaman sahlykerhon jasenet. Tosin, Chigo oli koko alkuviikon hakemassa Amerin lahjoittamia palloja Darista ja Limu oli Fc Vito karsinnoissa. Joten suomalaisten lisaksi ainut SDAta edustanut paikallinen oli Chris. Joukkueeseen haalittiin myos kolme paikallista poikaa. Chigon ja Limun kato nakyi, silla turpiin tuli 5-3. Suunniteltiin jo tietenkin kostotoimia, etta ensi viikolla voisi olla uusi peli kun minun vanhemmatkin on taalla, saataisiin lisaa Suomi vahvistusta. :) Hauskaa tosin oli viime pelissakin, eihan se voitto aina ole tarkeinta..

Suomi porukalla (meita on siis taalla jo kuusi, huomenna tulee jallee yksi lisaa!) kavimme moikkaamassa viime maanantai iltana taalla kirkolle tyoskentelevaa Riikkaa. Han on Kaijan, jonka tapasinkin jo aikaisemmin, tyopari ja ollut Tansaniassa alkuvuodesta saakka. Han kavi ensin swahilin intesiivi kurssia nelja kuukautta jossain Tansanian pohjoisessa sijaitsevassa kaupungissa jonka nimen tietenkin jo unohdin ja on ollut taalla Mtwarassa nyt heinakuusta saakka. Tyosopimusta hanella on yhteensa kahden vuoden verran eli neljasosa koko ajasta vasta takana. Kateeksi melkein kay.

Viime viikolla yritin myos hieman fysioterapoida erasta oppilastani. Shanganin erityisluokalla on yksi poika, jolla epailen olevan CP vamma mutta mitaan varmuutta asiasta ei ole. Hanen oikea katensa on hyvin spastinen ja suurin ongelma nayttaisi olevan ranteen ja kammenen (+sormien) alueella. Poika on hyvin eteva urheilussa, parhaita talla luokalla, ja parjaa loistavasti toisen katensa varassa. Han ei kuitenkaan pysty ottamaan ketaan kadesta kiinni tai tarttumaan esineisiin talla spastisella kadella, joten tietenkin joissain peleissa ja harjoituksissa se vaikeuttaa asioita. Poika on myos innokas mutta nayttaa silta, etta mita enemman han innostuu, vastaavasti myos spastisuus kadessa lisaantyy ja valilla huomaan etta hanen toinen katensa on aivan kiinni rintakehassa kaikki nivelet fleksoituneena (aka koukussa). Viime viikon tunnin jalkeen paatin siis hieman katsoa tilannetta ja tehtiin pojan kanssa yksinkertaista harjoitusta jossa han liikutti kammenta auki ja kiinni. Peukalo on suurin ongelma ja se ei tahdo oieta ilman apua. Tosin viidenkin minuutin harjoittelun jalkeen peukalossa on jo rutkasti enemman liiketta kuin harjoituksen alussa. Tanaan kavimme pikaisesti Shanganin koululla muissa asioissa ja ohjaamani luokka oli pihalla joten kaytin jalleen lyhyen hetken pojan kanssa. Tanaan sain peukaloon liiketta ihan fasilitoimalla peukaloa plantaariselta puolelta ja taisin innostua enemman kuin itse terapoitava :) Poika sai peukaloa liikutettua myos aivan omatoimisestikin. Annoin viime viikolla ohjeita tahan yksinkertaiseen harjoitukseen myos luokan opettajalle joka lupasi puolestaan kertoa ohjeet pojan vanhemmille. Toivotaan, etta ohjeet paasevat perille asti ja vanhemmat ovat halukkaita viettamaa pojan kanssa pienen hetken paivittain katta jumpaten.

Lahtoni laheneminen surettaa minua myos taman Shanganin koulun kannalta silla en ollenkaan haluaisi viela lopettaa heidan kanssaan. Luokalla on myos eras poika jolla epailen olevan autismi. (Nama ovat siis vain minun omia arvailuja, diagnooseja paperille kirjoitettuna naille lapsille ei lienee ole olemassa) Tama poika ei juurikaan ole osallistunut tunneille vaan haahuilee tunnit omissa oloissaan. Han ei myoskaan kommunikoi puhumalla laisinkaan ja nonverbaalinenkin juttelu muiden kanssa rajoittuu lyomiseen ja tonimiseen. Minuun poika ei ole omatoimisesti ottanut laisinkaan kontaktia ennenkuin juuri tanaan. Olin tekemassa tata harjoitusta jossa ylempana puhuin toisen pojan kanssa kun tama autistinen poika kavi ihan vaivihkaa tonaisemassa minua kevyesti olkavarteen. Sen jalkeen han jai katsomaan yhteydenoton tulosta, mutta en pystynyt juuri silla hetkella hanelle huomiota antamaan. Hetken kuluttua kavin hanen luonaan yrittaen tervehtia kadesta pitaen mutta aikaa meni ilmeisesti liika ja poika ei enaa antanut koskea itseensa. Silti olin hyvin tyytyvainen siita, etta han kuitenkin yritti itse aikaisemmin. Aika siis naiden lasten kanssa loppuu aivan liian lyhyeen silla yhteistyon eteneminen tapahtuu pieninpienin askelin ja on kestanyt nain kauan saada joidenkin oppilaiden luottamus puolelleen.

Mennyt viikonloppu meni vauhdilla. Perjantaina teimme loistavaa pastaa Annan ja Tommin luona kun Katri ja Essi kertoi nahneensa basilikaa Project Housella. Harvinaista taalla! Kavin siis perjantain kysymassa Salumolta josko basilikaa saisi ostettua mutta han viittasi kintaalla osto aikaille ja sanoi etta ota ihan niin paljon kuin haluat. Saimme siis tehtya tata pastaa jota itse teen usein suomessa ja uskallampa nimittaa sita bravuurikseni. Hyvaa tuli! Perjantai ilta tanssittiin yomyohaan laheisessa baarissa Sophiessa. Jotenkin sain itseni kammettua myos lauantai iltana Mikindaniin nakemaan Martaa ja jotenkin Marta sai houkuteltua minut sinakin iltana klubille Litingiin, joka on siis sama paikka jossa muutama viikko sitten oli Iddie kemut. Lahteminen tuntui hyvalta idealta kun 10 degreessissa, jossa olimme syomassa, oli myos Etela-Afrikkalainen mies joka tarjosi kaikille meille kyydin Litingiin joka sijaitsee aika keskelle ei mitaan Mtwaran ja Mikindanin puolivalissa. Ei siis mitaan sahlaysta bajajien kanssa vaan kyyti ilmastoidussa land cruiserissa sinne ja takaisin. Eihan siita vaan voinut kieltaytya! Tanssittua tuli jalleen paljon, silla perjantain jalilta se oli ainut keino pysya hereilla. Pakko myos kertoa, etta nain saman iltana elamani ekan kerran kameleontin! Talla Etela-Afrikkalaisella miehella oli nimittain sellainen autossaan. Han oli loytanyt sen edellisena paivana tielta ja paatti ottaa sen mukaan silla hanen 5-vuotias poikansa on kuulema aina sellaisen halunnut. Siella se siis kollotteli hattuhyllylla tyytyvaisena. Veikean nakoinen otus se on! Lahtiessamme otus oli kirkkaan vihrea mutta paluumatkalla lisko oli ilmeisesti soluttaunut discovareihin ja oli varitykseen violetti ja purppuran raidallinen. Puhuttiin muiden mzungujen kanssa miten sita itsekin joskus toivoisi taalla pystyvansa vaihtamaan ihon varia, mutta se nyt jaa kameleonttien yksinoikeudeksi. Eilinen meni leppoisasti muiden suomalaisten kanssa rannalle hengaillen, paikallisten tolloteltavana. Yleensa tykkaan valtella sunnuntaisin rannalle menoa silla silloin juuri paikalliset usein keraantyvat sinne ja silloin tuijottelijoita riittaa. Tosin meita oli eilen isompi porukka joten tuijottelu taakka tuli jaettua hyvin :)

Talla tulevalla viikolla matkustan bussilla Dariin minne aiti ja isa Tirkkonen tulevat perjantaina. Viela en ole paattanyt menenko jo torstaina vaiko vasta perjantaina, huomenna mama lupasi kuitenki kayda ostamassa mulle bussilipun joten paatos syntyneen pian. Viikonloppuna on siis luvassa safari porukoitten kera Mikumin luonnonpuistoon ja sen ymparistoon. Tiistaina tulemme sitten yhdessa Mtwaraan sopivasti minun syntymapaivanani :)

Otsikko muuten tahan merkintaan on napattu yhden bajajin kyljesta ja tiivisti tan viikon jokseenkin hyvin kangertelevan englannin kera. Mutta siinapa se viimeviikko siis; jalkapalloa, pyoran kanssa vaiheilua, tuntien pitamista joka viikkoiseen tapaan, shoppailua, kameleontin tapaamista, tanssimista, tavalliseen tapaan internetin kanssa tappelua, rannalla hengailua ja hieman jopa yksilo fysioterapaa! Ei huono viikko ollenkaan :)