Jep, viikon paasta opon jo Suomessa. Ja jos se ois mun vallassa ni en tulis ollenkaan! Teen tosi pika paivityksen vain nyt ilmottaakseni etta kaikki on hyvin, paremmin ku hyvin!
Viimenen viikko meni opetusten suhteen olympialaisten parissa ja viimenen "tyopaiva" tanssikilpailussa mihin lapset olivat valmistelleet hienot esitykset! Minun suuri organisointini oli lahinna Chigon ja Limun patistelua ja huolehtelemista siita etta musiikki kamat ja palkinnot on hankittu. Kaikki meni tosi hyvin ja lapsilla tais olla aikasta hauskaa. Ainakin mulla oli!
Lahtoa Mtwarasta juhlittiin usemapaan otteeseen, ensin virallisemmin Project housella SDA staffin kanssa ja viikko sitten lauantaina Mzungu ystavamme jarjesti beachpartyt. Ilta meni mainiosti nuotion ymparilla tanssien ja myohemmin samoille moovsseilla Litingin klubilla.
Samaisena lauantaina sain seurakseni myos isosikon miehineen ja jatinkin Mtwaran tiistai aamuna yhdessa heidan kanssaa. Ihan hyva etta tulivat hakemaan, muuten ois saattanu jaada lahtematta. :)
Heinin ja Pekan kanssa matkusteltiin pohjoseen Arushaan josta aloteltiin meidan safari sielta. Safariin kuului parissa luonnonpuistossa ajelua ja elainten kattelua (pliisusti tassa ilmaistu8na mut luulen etta kaikella hehkutuksellakaan ette paasis samaan fiilikseen), kolmen eri masai heimon luona vierailua joista yhden kanssa kaytiin metsalla aamutuimaan (saaliiks saatiin kyyhkya, babubushia ja apinaa joita sitten tietysti maisteltiin tuoreelta nuotion aarella)ja yhdessa heimossa irtos masai soturin kosinta. Vastasin vaan kysymalla etta milla ilveella meinas lahettaa kaikki lehmat musta mun isalle suomeen :)
Majotukset oli mukiinmenevissa guest houseissa plus yks yo vietettiin ihan mahtavalla camping alueella jokseenki dr. livingstone henkeen..ainaki ite tykkaan ajatella niin :D Safaria varjosti vaan Heinin ja mun flunssa ja safarin vikana paivana itseasiassa illalla kaytiin Heinin kanssa tutustumassa myos Arushan sairaalaan koska Heinin tauti paheni siihen suuntaan. Eli malaria siis piti kayda testaamassa, tulos kuitenkin negatiivinen! Sunnuntaina tultiin palautumaan safarista ja flunssasta tanne Zansibarille jossa on tarkoitus olla loppuloma. Alkupatka tasta viikosta ollaan taalla etelassa Kizimkazin kylassa. On otettu ihan iisisti! Suurin aktiviteetti oli taman aamuinen aamuuinti delfiinien seurassa meressa. Edelleenkaan yksityi8skohtainen kuvailu on turhaa, samaan fiilikseen ei vaan paase jos ei kay itse kokeilemassa. vahan voin kuvata omaa fiilista ku olin onnekkaana aivan itsekseni delfiinilauman keskelle etta pulssi oli jossain 200 hujakoilla ja sanaa ei saanu suusta ku nosti paan vedesta. Delfiinien jalkeen oli onneton yirtys snorklailla mut paikalle osunut meduussa lauma teki siita pian lopun, pienet mutta sitakin pistavammat tapaukset ei tehny uimisesti mitenkaan erityisen nautinnollista..
Seuraavaksi lahden kaverit hierontaan! Jotain mita en ole kokeillut pariin vuoteen melkeinpa! Olen sen siis ansainnut :) Huomenna siirrytaan pohjoiseen loppu viikoksi ja matkalla ajateltiin tutusta stone towniin toivottavasti masai soturi Paolon opastuksella. Tiistaina sitten Suomeen...
..raka, ranta ja sikainfluenssa, taalta tullaan!
tiistai 10. marraskuuta 2009
tiistai 27. lokakuuta 2009
Hakuna matata!
(Tassa on nyt hyvin sekalaisesti kuvia Mikindanin rannalta, Safarilta, Mikindanista porukoitten kera etc. blogger ei anna mun laitella niita jarkevasti mut kesti niin kauan ladata et annan niitten olla nain, toivottavasti saa jotain selkoa! )
Aika on mennyt jalleen kerran siivilla ja se alkaa kayda hyvin vahiin taalla Mtwarassa. Menneeseen pariin viikkoon on ehtinyt mahtua paljon! Sitten viime kirjauksen olemme saaneet jalleen uuden vapaaehtoisen SDA:lle. Pari viikkoa sitten tiistaina Maarit Varalan Urheiluopistosta Tampereelta liittyi SDA perheeseen. Maarit jatkaa ohjaamieni erityisryhmien kanssa ja onkin ollut minun, Ernan ja Limun vahvistuksena tunneilla viimeiset pari viikkoa orientoitumassa elamaan taalla Tansaniassa. Maaritin urakka taalla tosin alkoi mukavasti vapaapaivalla jota vietettiin pari viikkoa sitten keskiviikkona Tansanian ensimmaisen presidentin kunniaksi. Vapaapaivan kaytimme tehokkaasti Mikindanin jahti-klubin rannalla makoillen ja uiskennellen. Mikindanissa kaynti oli ensi kerta myos Katrille ja Essille, tosin nalkaisina Mikindanin kiertely jai vahille. Juhlan kunniaksi kavimme myos Muku’sissa josta kuitenkin hyvissa ajoin lahdin koteiin Mtwaraan silla minulla oli seuraavana aamuna aikainen heratys Dar Es Salamiin menevaan bussiin.
Bussimatka Mtwarasta Dariin oli todellakin kokemisen arvoinen. Matka kesti yhteensa yhdeksan tuntia mutta sujui jokseenkin vaivattomasti. Bussissa jaettin matkalaisilla mehua ja kekseja. Bussi teki myos muutaman pysahdyksen vessa reissuja ja ruoka taukoja varten. Vierustoverinani minulla oli oikein huomaavainen nuori Tansanialainen Amish joka piti minusta hyvin huolta koko matkan ja tarkisti tasasin valiajoin etta kaikki on hyvin. Amish itse oli vierailemassa perheensa luona jossakin pienessa kylassa (jonka nimen yllatysyllatys autuaasti jo unohdin) lahella Mtwaraa ja palaamassa nyt Dariin missa nykyisin asustelee. Herra Amish ei taatusti ollut minua vanhempi mutta hanen tekemisiaan kysellessani han ilmoitti olevansa bisnesmies joka oli mielestani aika huvittavaa. Matka meni kuitenkin rattoisasti.
Darissa tormasin samantien hurmaavaan paikalliseen mieheen joka tuli hyvin agressiivisesti ehdottelemaan aikasta epasopivia asioita kun odottelin kyytiani Ubumgon aseman pienen hostellin edessa. Hostellin vartija tuli onneksi kepin kanssa haatamaan miehen pois mutta eihan tama tietenkaan siihen viela luovuttanut. Rama, joka tuli hakemaan minua asemalta, oli aseman toisella puolella ja tietenkin tama tapaavani herramies seurasi minua Raman autolle. Han karjui Ramalle, etta olen hanen vaimonsa ja Ramalla ei ole mitaan asiaa ottaa minua autoonsa. Ei tilanteessa voinut kuin pyoritella silmiaan ja halveta paikalta vahin aanin. Tuon torstai illan hengasin Onnela Hotellilla Darn laitamilla. Hotelli oli erittain rauhallinen ja mukava ja sain ensimmaisen hampurilaisen ties kuinka pitkaan aikaan! Ilta meni laatuaikaa itseni ja hyvan kirjan kanssa viettaen.
Seuraavana aamuna Rama tuli hakemaan minua hotellilta ja menimme hakemaan lyhyen pysahdyksen African Sana Safarin toimistolla aiti ja isa Tirkkosen lentokentalta. Jalleennakemisen ensimmainen tunti meni ruuhkassa seisten mutta vihdoin paasimme hotellille. Vietimme paivan leppoisasti altaalla missa vanhemmillani oli hyvaa aikaa toipua matkasta. Illalla menimme hotellin kahelle aterialle ja soin calzonen ja voi taivas se oli hyvaa. Illan kohokohta oli myos visiitti oikeaan, asiallisen kokoiseen ruokakauppaan! Menin ihan pahkinoiksi kaikesta tarjonnasta joita Suomessa on pitanyt itsestaan selvyytena mutta nyt se tuntui valtavalta ylellisyydelta! Illan jalkeen painuimme hyvissa ajoin nukkumaan silla seuraavana aamuna oli maara aloittaa kolmipaivainen safarimme.
Aamulla, Tansanialaiesta tavasta poiketen, oppaamme Kasim ja Kapango tulivat hieman sovitusta ajasta AIKAISEMMIN noutamaan meidat hotellilta. Paiva oli hyvin matkustuspitoinen. Ensimmainen varsinainen pysahdys oli neljan tunnin ajamisen jalkeen Morongoron kylassa jossa soimme lounaan. Tasta jatkoimme viel reilun puolitoista tuntia ja 80 kilometria Mikumin luonnonpuistoon jonne vihdoin paasimme kahden aikaan iltapaivalla. Tosin jo ennen luonnonpuiston porttia tapasimme useita elaimia; paviaaneja, norsuja, antilooppeja ja jopa kiraffeja. Samoja elaimia loytyi myos puistosta ja niiden lisaksi viela seeproja, vesipuhveleita, pahkasikoja, virtahepoja, krokotiileja ja useita erivarisia lintuja. Vietimme puistossa kolmisen tuntia joista viimeinen etisittiin kuumeisesti leijonaa. Niinkin kuumeisesti, etta meita jo hieman ihmetytti. Leijona jai nyt silta paivlta kuitenkin spottaamatta, mutta se ei meita juuri haitannut. Illalla ei juurikaan tarvinnut unta odotella, sen verran kuluttavaa voi nakojaan autossa istuminen olla!
Seuraavana aamuna palasimme puistoon ja matkalla naimme ensimmaisen saalistajan koko reissulla joka surullisesti oli kuollut hyeena. Otus oli jaanyt illalla ohiajavan auton osumaksi. Luonnonpuiston alueen lapi johtavalla tiella on 30 ja 50 km/h rajoitukset, mutta monet autot eivat naista eivatka edes hidaste toyssyista paljon piitanneet. Aikaisemminkin useita elaimia on joutunut ohi ajavien autojen uhreiksi, jopa virtahepo! Tasta kurjasta aloituksesta huolimatta ei mennyt aikaakaan kun oppaamme kuulivat lahistolle makoilevasta leijonasta jota sitten lahdettii tietys oitis etsimaan. Etsinta tuottikin pian tulosta ja ajoimme taman naarasleijonan viereen noin viiden metrin paahan tollistelemaan kauan etsittya ihmetta. Mitaan jannittavaa tosin ei ollut luvassa vaikka oppaamme ensin luulikin etta leijona olisi metsastamassa, tasta kieli sen asettuminen elaintein juottopaikan laheisyyteen. Lammikon ymparilla pyorikin paljon seeproja, antilooppeja ja puhveleita jotka eivat tosin paikalle uskaltaneet. Leijonakaan ei korvaansa naille varayttanyt mista oppaamme paatteli etta leijona oli juuri aterioinut. Simban mahakin naytti kovin taydelta ollakseen ilman ruokaa 7 paivan ajan.
Aikamme leijonaa tollisteltyamme ajelimme viela ympari puistoa ja naimme edellisen yona syntyneen virtahevon poikasen! Naiden pikku ihmeiden ja pikaisen lounaan Mikumin kylassa jalkeen jatkoimme matkaa kohti Udzungwa Vuorien luonnonpuistoa jonne saavuimme myohaan iltapaivalla. Kavimme puistonportilla maksamassa sisaanpaasy maksut ja sopimassa seuraavan paivan aikatauluista. Illalla Kasim tuli hakemaan meita laheiseen ravintolaan jossa Kapango oli kokannut meille oikein maukkaan aterian! Samalla Kasim kertoi meidan olevan oikein mieluisia opastettavia ja samalla paljastui myos syy kuumeiseen leijonan etsintaan. Kasin sanoi olleensa ihmeissaan kun lauantai iltana ilmoitti, etta leijonaa ei nyt loydy ja meidan reaktio asiaan oli etta “ei voi mitaan, ehkapa huomenna on parempi onni”. Ei vissiin hyvin tavanomaista ja Kasim oli tottunut vaativiin turisteihin. Noh leijona ja paljon muuta nahtiin ja olimme jo valmiita kiipeilyyn Sanje Fallssille.
Kiipeily alkoikin seuraavana aamuna tukevan aamiaisen jalkeen. Alunperin mukaan piti lahtea Udzungwa NP:n oma opas seka Kapango mutta loppujen lopuksi myos Kasim lahti mukaan. Syyna tahan lieneen se, etta kerroin aitini toista jalkaa vaivaan plantaris faskiitti jonka vuoksi meidan taytyisi kuunnella tarkasti hanen vointiaan. Mamalle, kuten he aitiani koko ajan nimittivat, ojennettiin myos kavely keppi ja huolenpito oli suorastaan hellyttavaa. Kiipesimme hitaasti vuoren apinoihin seka erilaisiin puihin ja kasveihin tutustuen ylos vesiputoukselle kolmisen tuntia. Ylhaalla paasimme sitten uimaan vesiputoukseen mika oli viilentava kokemus kaiken sen kiipeamisen jalkeen. Aivan mahtavaa! Laskeutumisen jalkeen soimme paikallisten naisten kokkaamaan Pilau aterian ja ajoimme yhtasoittoa reilut kuusi tuntia Dariin. Ei varmaan tarvetta edes mainita, etta unta ei jalleenkaan tarvinnut illalla odotella.
Seuraavana aamuna Kasim tuli hakemaan meidat lentokentalle jonne myos Kapango tuli. Herrat huolehtivat viimeiseen asti etta kaikki on hyvin! Voin suositella kyseista safari firmaa ihan milloin tahansa, sen verran hyvaa tyota miehet tekivat! Lentokentalta lensimme yhdessa Mtwaraan ja itseasiassa lentokentalta mukaan tarttui myos Marta joka oli ollut viettamassa viikonloppua Darissa. Mtwarassa kavin vanhempieni kanssa toimistolla esittelemassa paikkoja seka vanhempani tapasivat Chigon jolle ojensivat Suomesta tuodut fresbeet. Taman jalkeen kavimme pikaisesti tutustumassa minun majapaikkaani ja tallustelimme kuuman auringon alla kylaan syomaan Chips mayat, paikalliset pikaruoat. Illalla kokoonnuimme kaikki suomalaiset seka muutama paikallinen vahvistus lempiravintolaani taalla Mtwarassa ja soimme hyvan aterian! Tommi ja Anna toi ilmapalloja ja kaikki SDA:n suomalaiset vapaaehtoistyontekijat olivat muistaneet minua lahjalla mista olin oikein otettu! Lisaksi aiti ja isa olivat raahanneet monta lahjaa Suomesta! Kiitos kovasti lahjan mukaan tyrkanneille :D
Viime viikon keskiviikkona aiti ja isa tulivat seuraamaan liikuntatuntiani ja kavimme myos Shanganin koululla silla halusin esitella sen ryhman vanhemmilleni. He toivat Suomesta talle ryhmalle englannin kielisen lastenkirjan Suomesta joka otettiin ilolla vastaan. Lapset lauloivat meille kiitos laulun ja opettajat olivat hyvin otettuja vanhempieni vierailusta. Koulujen jalkeen kavimme tutustumassa toriin ja sielta ajelimme bajajilla Mikindaniin syomaan lounasta Old Bomaan. Pitkan odottelun ja hyvan lounaan jalkeen kappailimme hieman Mikindanin kylassa tutustuen historiallisiin paikkoihin kuten Mr. Livingstonen taloon jonka ohi olin kavellyt ainakin kymmenen kertaa huomaamatta suurta plakaattia seinassa! Nyt se kuitenkin on ajatuksen kanssa nahty! Kavimme myos pikaisesti Martan luona ja sitten Karim tulikin jo hakemaan meita takaisin Mtwaraan.
Vanhempani toivat mamalleni silmalasit suomesta ja han kutsui heidat kiitokseksi kahville kotiinsa iltapaivalla. Vanhempani saivat hanelta myos pienet lahjat jotka olivat kasityota Mtwarasta. Illalla tapasimme suomalaiset lahetystyontekijat joiden kanssa illallistimme Msemossa. Illallisen jalkeen hyvastelin vanhempani ja toivottelin hyvaa ja turvallista jatko lomaa Zansibarille. Seuraavana aamuna lahdimme nimittain koko SDA:n henkilokunta Masasiin, 200km paahan Mtwarasta missa jarjestettiin Amer Sports day. Masasiin matkustettiin dalladallalla ja aikaa menomatkaan tuhraantui melkein nelja tuntia. Reissu meni kaikenkaikkiaan hyvin. Ainoastaan itse tapahtuman sisalto oli meille vapaaehtoisille vahan yllatys silla olimme ajatelleet sen sisaltavan paljon aktiviteettia lapsille. Sen sijaan kuuntelimme paljon puheita tarkeilta ihmisilta ja urheilun osuudeksi jai yksi juoksu viesti seka sokeiden ryhman esittelema lattiapallo. Palasimme Masasista kuitenkin melkoisen tyytyvaisina ja erittain vasyneina viiden tunnin ajomatkan jalkeen. Limu jai Masasiin josta han on kotoisin moikkaamaan aitiaan ja veljiaan ja jatkoi siita sitten matkaa Ndandaan perheensa luo. Samoin Chigo jai matkalla dalladallasta jatkaen Lindiin ja Mtwaraan saapui meidan mzungujen kanssa Chris.
Lauantaina valtasimme Project Housen jossa kokkailimme pizzaa ja katselimme porukoitteni tuomia DVD:ita. Illalla kavimme myos tanssimassa laheisessa baarissa josta on tullut jo vahan kantapaikka meille. Venahtaneen lauantain jalkeen olin kuitenkin viela yllattavan voimissani ja menin illalla syomaan Msemoon Martan, Isobelin ja Veroniquen kanssa. Illallinen oli heidan korvaus siita, etteivat paasseet paikalle synttareinani. En valita, sainpas vain juhlia synttareitani useampaan otteeseen :)
Nyt kun synttareista on selvitty on edessa viimeisen viikon hulinat ja laksiaisten jarjestelya. Viimeisen viikon tunneilla pidan lapsille “Olympialaisia” joissa koetellaan viestien muodossa heidan erilaisia taitojaan. Olen hankkinut jokaiselle tunnille pienet palkinnot ja lapset ovat ainakin naiden kahden paivan aikana olleet aivan innoissaan. Perjantaiksi olen yhdessa Limun kanssa jarjestanyt tanssikilpailun johon osallistuu oppilaita ohjaamistani kouluista. Saimme eilen hieman ensimakua Rahaleon koulun oppilaiden esityksista ja iloisena yllatyksena saimme nahda, etta kaksi poikaa kuurojenkin luokalta osallistuu! Toivotaan etta lapset ovat valmistautuneet hyvin ja etta kaikki menee nappiin! Torstaina sovimme kokkailevamme Project Housella vapaaehtoisten voimin ja syomaan kutsuttiin SDA:n koko henkilokunta. Ensimmaiset pikku laksiaiset siis. Lauantaiksi on kaavailtu isoja beachpartyja. Lauantaina tapasimme Msemon ruotsalaisen kokin seka myoskin ruotsalaisen osakkaan jotka lupasivat auttaa juhlien jarjestamisessa! Saa nahda mita siita tulee :) Lauantaina myos isosisko Tirkkonen miehineen saapuu tanne Mtwaraan josta he sitten jatkavat yhdessa kanssani lomalle ennen Suomeen paluuta.
Aika on todellakin siis kaymassa vahiin ja en millaan malttaisi jattaa Mtwaraa ja ihmisia joihin olen taalla tutustunut. Myoskin kielesta alkaa nyt vasta saada hyvin kiinni miksi myos harmittaa jattaa Tansania taakseen. En voi muuta kuin suositella paikkaa ihan kaikille joita vaan vapaaehtois tyo urheilun parissa Tansaniassa kiinnostaa! Katsotaan mita ehdin tassa viela raportoida ennen lomaa! Tassa olikin paivitysta kerrakseen!
Aika on mennyt jalleen kerran siivilla ja se alkaa kayda hyvin vahiin taalla Mtwarassa. Menneeseen pariin viikkoon on ehtinyt mahtua paljon! Sitten viime kirjauksen olemme saaneet jalleen uuden vapaaehtoisen SDA:lle. Pari viikkoa sitten tiistaina Maarit Varalan Urheiluopistosta Tampereelta liittyi SDA perheeseen. Maarit jatkaa ohjaamieni erityisryhmien kanssa ja onkin ollut minun, Ernan ja Limun vahvistuksena tunneilla viimeiset pari viikkoa orientoitumassa elamaan taalla Tansaniassa. Maaritin urakka taalla tosin alkoi mukavasti vapaapaivalla jota vietettiin pari viikkoa sitten keskiviikkona Tansanian ensimmaisen presidentin kunniaksi. Vapaapaivan kaytimme tehokkaasti Mikindanin jahti-klubin rannalla makoillen ja uiskennellen. Mikindanissa kaynti oli ensi kerta myos Katrille ja Essille, tosin nalkaisina Mikindanin kiertely jai vahille. Juhlan kunniaksi kavimme myos Muku’sissa josta kuitenkin hyvissa ajoin lahdin koteiin Mtwaraan silla minulla oli seuraavana aamuna aikainen heratys Dar Es Salamiin menevaan bussiin.
Bussimatka Mtwarasta Dariin oli todellakin kokemisen arvoinen. Matka kesti yhteensa yhdeksan tuntia mutta sujui jokseenkin vaivattomasti. Bussissa jaettin matkalaisilla mehua ja kekseja. Bussi teki myos muutaman pysahdyksen vessa reissuja ja ruoka taukoja varten. Vierustoverinani minulla oli oikein huomaavainen nuori Tansanialainen Amish joka piti minusta hyvin huolta koko matkan ja tarkisti tasasin valiajoin etta kaikki on hyvin. Amish itse oli vierailemassa perheensa luona jossakin pienessa kylassa (jonka nimen yllatysyllatys autuaasti jo unohdin) lahella Mtwaraa ja palaamassa nyt Dariin missa nykyisin asustelee. Herra Amish ei taatusti ollut minua vanhempi mutta hanen tekemisiaan kysellessani han ilmoitti olevansa bisnesmies joka oli mielestani aika huvittavaa. Matka meni kuitenkin rattoisasti.
Darissa tormasin samantien hurmaavaan paikalliseen mieheen joka tuli hyvin agressiivisesti ehdottelemaan aikasta epasopivia asioita kun odottelin kyytiani Ubumgon aseman pienen hostellin edessa. Hostellin vartija tuli onneksi kepin kanssa haatamaan miehen pois mutta eihan tama tietenkaan siihen viela luovuttanut. Rama, joka tuli hakemaan minua asemalta, oli aseman toisella puolella ja tietenkin tama tapaavani herramies seurasi minua Raman autolle. Han karjui Ramalle, etta olen hanen vaimonsa ja Ramalla ei ole mitaan asiaa ottaa minua autoonsa. Ei tilanteessa voinut kuin pyoritella silmiaan ja halveta paikalta vahin aanin. Tuon torstai illan hengasin Onnela Hotellilla Darn laitamilla. Hotelli oli erittain rauhallinen ja mukava ja sain ensimmaisen hampurilaisen ties kuinka pitkaan aikaan! Ilta meni laatuaikaa itseni ja hyvan kirjan kanssa viettaen.
Seuraavana aamuna Rama tuli hakemaan minua hotellilta ja menimme hakemaan lyhyen pysahdyksen African Sana Safarin toimistolla aiti ja isa Tirkkosen lentokentalta. Jalleennakemisen ensimmainen tunti meni ruuhkassa seisten mutta vihdoin paasimme hotellille. Vietimme paivan leppoisasti altaalla missa vanhemmillani oli hyvaa aikaa toipua matkasta. Illalla menimme hotellin kahelle aterialle ja soin calzonen ja voi taivas se oli hyvaa. Illan kohokohta oli myos visiitti oikeaan, asiallisen kokoiseen ruokakauppaan! Menin ihan pahkinoiksi kaikesta tarjonnasta joita Suomessa on pitanyt itsestaan selvyytena mutta nyt se tuntui valtavalta ylellisyydelta! Illan jalkeen painuimme hyvissa ajoin nukkumaan silla seuraavana aamuna oli maara aloittaa kolmipaivainen safarimme.
Aamulla, Tansanialaiesta tavasta poiketen, oppaamme Kasim ja Kapango tulivat hieman sovitusta ajasta AIKAISEMMIN noutamaan meidat hotellilta. Paiva oli hyvin matkustuspitoinen. Ensimmainen varsinainen pysahdys oli neljan tunnin ajamisen jalkeen Morongoron kylassa jossa soimme lounaan. Tasta jatkoimme viel reilun puolitoista tuntia ja 80 kilometria Mikumin luonnonpuistoon jonne vihdoin paasimme kahden aikaan iltapaivalla. Tosin jo ennen luonnonpuiston porttia tapasimme useita elaimia; paviaaneja, norsuja, antilooppeja ja jopa kiraffeja. Samoja elaimia loytyi myos puistosta ja niiden lisaksi viela seeproja, vesipuhveleita, pahkasikoja, virtahepoja, krokotiileja ja useita erivarisia lintuja. Vietimme puistossa kolmisen tuntia joista viimeinen etisittiin kuumeisesti leijonaa. Niinkin kuumeisesti, etta meita jo hieman ihmetytti. Leijona jai nyt silta paivlta kuitenkin spottaamatta, mutta se ei meita juuri haitannut. Illalla ei juurikaan tarvinnut unta odotella, sen verran kuluttavaa voi nakojaan autossa istuminen olla!
Seuraavana aamuna palasimme puistoon ja matkalla naimme ensimmaisen saalistajan koko reissulla joka surullisesti oli kuollut hyeena. Otus oli jaanyt illalla ohiajavan auton osumaksi. Luonnonpuiston alueen lapi johtavalla tiella on 30 ja 50 km/h rajoitukset, mutta monet autot eivat naista eivatka edes hidaste toyssyista paljon piitanneet. Aikaisemminkin useita elaimia on joutunut ohi ajavien autojen uhreiksi, jopa virtahepo! Tasta kurjasta aloituksesta huolimatta ei mennyt aikaakaan kun oppaamme kuulivat lahistolle makoilevasta leijonasta jota sitten lahdettii tietys oitis etsimaan. Etsinta tuottikin pian tulosta ja ajoimme taman naarasleijonan viereen noin viiden metrin paahan tollistelemaan kauan etsittya ihmetta. Mitaan jannittavaa tosin ei ollut luvassa vaikka oppaamme ensin luulikin etta leijona olisi metsastamassa, tasta kieli sen asettuminen elaintein juottopaikan laheisyyteen. Lammikon ymparilla pyorikin paljon seeproja, antilooppeja ja puhveleita jotka eivat tosin paikalle uskaltaneet. Leijonakaan ei korvaansa naille varayttanyt mista oppaamme paatteli etta leijona oli juuri aterioinut. Simban mahakin naytti kovin taydelta ollakseen ilman ruokaa 7 paivan ajan.
Aikamme leijonaa tollisteltyamme ajelimme viela ympari puistoa ja naimme edellisen yona syntyneen virtahevon poikasen! Naiden pikku ihmeiden ja pikaisen lounaan Mikumin kylassa jalkeen jatkoimme matkaa kohti Udzungwa Vuorien luonnonpuistoa jonne saavuimme myohaan iltapaivalla. Kavimme puistonportilla maksamassa sisaanpaasy maksut ja sopimassa seuraavan paivan aikatauluista. Illalla Kasim tuli hakemaan meita laheiseen ravintolaan jossa Kapango oli kokannut meille oikein maukkaan aterian! Samalla Kasim kertoi meidan olevan oikein mieluisia opastettavia ja samalla paljastui myos syy kuumeiseen leijonan etsintaan. Kasin sanoi olleensa ihmeissaan kun lauantai iltana ilmoitti, etta leijonaa ei nyt loydy ja meidan reaktio asiaan oli etta “ei voi mitaan, ehkapa huomenna on parempi onni”. Ei vissiin hyvin tavanomaista ja Kasim oli tottunut vaativiin turisteihin. Noh leijona ja paljon muuta nahtiin ja olimme jo valmiita kiipeilyyn Sanje Fallssille.
Kiipeily alkoikin seuraavana aamuna tukevan aamiaisen jalkeen. Alunperin mukaan piti lahtea Udzungwa NP:n oma opas seka Kapango mutta loppujen lopuksi myos Kasim lahti mukaan. Syyna tahan lieneen se, etta kerroin aitini toista jalkaa vaivaan plantaris faskiitti jonka vuoksi meidan taytyisi kuunnella tarkasti hanen vointiaan. Mamalle, kuten he aitiani koko ajan nimittivat, ojennettiin myos kavely keppi ja huolenpito oli suorastaan hellyttavaa. Kiipesimme hitaasti vuoren apinoihin seka erilaisiin puihin ja kasveihin tutustuen ylos vesiputoukselle kolmisen tuntia. Ylhaalla paasimme sitten uimaan vesiputoukseen mika oli viilentava kokemus kaiken sen kiipeamisen jalkeen. Aivan mahtavaa! Laskeutumisen jalkeen soimme paikallisten naisten kokkaamaan Pilau aterian ja ajoimme yhtasoittoa reilut kuusi tuntia Dariin. Ei varmaan tarvetta edes mainita, etta unta ei jalleenkaan tarvinnut illalla odotella.
Seuraavana aamuna Kasim tuli hakemaan meidat lentokentalle jonne myos Kapango tuli. Herrat huolehtivat viimeiseen asti etta kaikki on hyvin! Voin suositella kyseista safari firmaa ihan milloin tahansa, sen verran hyvaa tyota miehet tekivat! Lentokentalta lensimme yhdessa Mtwaraan ja itseasiassa lentokentalta mukaan tarttui myos Marta joka oli ollut viettamassa viikonloppua Darissa. Mtwarassa kavin vanhempieni kanssa toimistolla esittelemassa paikkoja seka vanhempani tapasivat Chigon jolle ojensivat Suomesta tuodut fresbeet. Taman jalkeen kavimme pikaisesti tutustumassa minun majapaikkaani ja tallustelimme kuuman auringon alla kylaan syomaan Chips mayat, paikalliset pikaruoat. Illalla kokoonnuimme kaikki suomalaiset seka muutama paikallinen vahvistus lempiravintolaani taalla Mtwarassa ja soimme hyvan aterian! Tommi ja Anna toi ilmapalloja ja kaikki SDA:n suomalaiset vapaaehtoistyontekijat olivat muistaneet minua lahjalla mista olin oikein otettu! Lisaksi aiti ja isa olivat raahanneet monta lahjaa Suomesta! Kiitos kovasti lahjan mukaan tyrkanneille :D
Viime viikon keskiviikkona aiti ja isa tulivat seuraamaan liikuntatuntiani ja kavimme myos Shanganin koululla silla halusin esitella sen ryhman vanhemmilleni. He toivat Suomesta talle ryhmalle englannin kielisen lastenkirjan Suomesta joka otettiin ilolla vastaan. Lapset lauloivat meille kiitos laulun ja opettajat olivat hyvin otettuja vanhempieni vierailusta. Koulujen jalkeen kavimme tutustumassa toriin ja sielta ajelimme bajajilla Mikindaniin syomaan lounasta Old Bomaan. Pitkan odottelun ja hyvan lounaan jalkeen kappailimme hieman Mikindanin kylassa tutustuen historiallisiin paikkoihin kuten Mr. Livingstonen taloon jonka ohi olin kavellyt ainakin kymmenen kertaa huomaamatta suurta plakaattia seinassa! Nyt se kuitenkin on ajatuksen kanssa nahty! Kavimme myos pikaisesti Martan luona ja sitten Karim tulikin jo hakemaan meita takaisin Mtwaraan.
Vanhempani toivat mamalleni silmalasit suomesta ja han kutsui heidat kiitokseksi kahville kotiinsa iltapaivalla. Vanhempani saivat hanelta myos pienet lahjat jotka olivat kasityota Mtwarasta. Illalla tapasimme suomalaiset lahetystyontekijat joiden kanssa illallistimme Msemossa. Illallisen jalkeen hyvastelin vanhempani ja toivottelin hyvaa ja turvallista jatko lomaa Zansibarille. Seuraavana aamuna lahdimme nimittain koko SDA:n henkilokunta Masasiin, 200km paahan Mtwarasta missa jarjestettiin Amer Sports day. Masasiin matkustettiin dalladallalla ja aikaa menomatkaan tuhraantui melkein nelja tuntia. Reissu meni kaikenkaikkiaan hyvin. Ainoastaan itse tapahtuman sisalto oli meille vapaaehtoisille vahan yllatys silla olimme ajatelleet sen sisaltavan paljon aktiviteettia lapsille. Sen sijaan kuuntelimme paljon puheita tarkeilta ihmisilta ja urheilun osuudeksi jai yksi juoksu viesti seka sokeiden ryhman esittelema lattiapallo. Palasimme Masasista kuitenkin melkoisen tyytyvaisina ja erittain vasyneina viiden tunnin ajomatkan jalkeen. Limu jai Masasiin josta han on kotoisin moikkaamaan aitiaan ja veljiaan ja jatkoi siita sitten matkaa Ndandaan perheensa luo. Samoin Chigo jai matkalla dalladallasta jatkaen Lindiin ja Mtwaraan saapui meidan mzungujen kanssa Chris.
Lauantaina valtasimme Project Housen jossa kokkailimme pizzaa ja katselimme porukoitteni tuomia DVD:ita. Illalla kavimme myos tanssimassa laheisessa baarissa josta on tullut jo vahan kantapaikka meille. Venahtaneen lauantain jalkeen olin kuitenkin viela yllattavan voimissani ja menin illalla syomaan Msemoon Martan, Isobelin ja Veroniquen kanssa. Illallinen oli heidan korvaus siita, etteivat paasseet paikalle synttareinani. En valita, sainpas vain juhlia synttareitani useampaan otteeseen :)
Nyt kun synttareista on selvitty on edessa viimeisen viikon hulinat ja laksiaisten jarjestelya. Viimeisen viikon tunneilla pidan lapsille “Olympialaisia” joissa koetellaan viestien muodossa heidan erilaisia taitojaan. Olen hankkinut jokaiselle tunnille pienet palkinnot ja lapset ovat ainakin naiden kahden paivan aikana olleet aivan innoissaan. Perjantaiksi olen yhdessa Limun kanssa jarjestanyt tanssikilpailun johon osallistuu oppilaita ohjaamistani kouluista. Saimme eilen hieman ensimakua Rahaleon koulun oppilaiden esityksista ja iloisena yllatyksena saimme nahda, etta kaksi poikaa kuurojenkin luokalta osallistuu! Toivotaan etta lapset ovat valmistautuneet hyvin ja etta kaikki menee nappiin! Torstaina sovimme kokkailevamme Project Housella vapaaehtoisten voimin ja syomaan kutsuttiin SDA:n koko henkilokunta. Ensimmaiset pikku laksiaiset siis. Lauantaiksi on kaavailtu isoja beachpartyja. Lauantaina tapasimme Msemon ruotsalaisen kokin seka myoskin ruotsalaisen osakkaan jotka lupasivat auttaa juhlien jarjestamisessa! Saa nahda mita siita tulee :) Lauantaina myos isosisko Tirkkonen miehineen saapuu tanne Mtwaraan josta he sitten jatkavat yhdessa kanssani lomalle ennen Suomeen paluuta.
Aika on todellakin siis kaymassa vahiin ja en millaan malttaisi jattaa Mtwaraa ja ihmisia joihin olen taalla tutustunut. Myoskin kielesta alkaa nyt vasta saada hyvin kiinni miksi myos harmittaa jattaa Tansania taakseen. En voi muuta kuin suositella paikkaa ihan kaikille joita vaan vapaaehtois tyo urheilun parissa Tansaniassa kiinnostaa! Katsotaan mita ehdin tassa viela raportoida ennen lomaa! Tassa olikin paivitysta kerrakseen!
maanantai 12. lokakuuta 2009
first work, after pleasure
Viime viikko meni aika haipakkaa. Tuntien pitamisen lisaksi Limu pestasi minut ja Ernan valitsemaan pelaajia FC Vito jalkapallo joukkueeseen. Joka vuosi SDA ja Liike Ry lahettaa joukkueellisen lapsia suomeen Helsinki Cuppiin. Ensi vuonna joukkue koostuu 11-vuotiaista pelaajista joten talla viikolla olemme katsastaneet kymmenevuotiaita pelaajia eri kouluista. Viime viikko oli valintojen ensimmainen kierros, eli suinkaan emme valinneet poikia suoraan joukkueeseen. Viime viikolla valitut paasevat seuraavalle kierrokselle ja sen jalkeen lopulliseen karsintaan. Kaikenkaikkiaan Suomeen paasee 12 poikaa. Koulut osallistuivat karsintoihin vaihtelevalla menestyksella. Toisinaan kaikki oppilaat olivat paikalla mutta esim. ensimmaisena karsinta paivana paikalla oli vain muutama oppilas yhdesta koulusta. Yleensa katsastimme neljan koulun oppilaat yhdella kertaa.
Ernan kanssa emme ihan aina itsekaan tosin olleet ajoissa noissa karsinnoissa ja syyna oli lahinna minun pyora. Olen kiitellyt kovasti miten olen selvinnyt tahan saakka loistavasti ja ilman ongelmia mun pyoran kanssa, mutta ei olis pitany nuolasta ennenku tipahtaa. Keskiviikkona mun pyoran takarengas puhkesi ja menin paikkauttamaan sita Limun kanssa. Sisakumissa oli kolme suurtaa reikaa ja poika joka rengasta korjasi, sanoi etta se on ihan lapimata koko rengas. Limu jutteli Chigolle joka lupasi vaihtaa ostaa uuden sisakumin ja meninkin torstai iltapaivalla sen vaihdattamaan. Chigo itse touhusi laheisen “korjaamon” poikien kanssa hyvan aikaa ja antoi sitten minun ymmartaa etta asia kunnossa! Poljin kauemmas Majengon koululle mutta jalkapallo pelin jalkeen jouduin tyontamaan pyoran lahimmalle korjaamolle, rengas oli jalleen puhki. Limun kanssa neuvoteltiin uusi aika menna korjaamolle ja nain tehtiin perjantai aamuna. Silloin poika joka oli korjannut pyoraani, kertoi etta ei sisakumia ollutkaan vaihdettu silla Chigon tuoma oli edellistakin huonompi. Jotenkin vain ilmeisesti unohtui kertoa tama pikku seikka minulle. NOH, pyora on nyt kuitenkin kunnossa mutta koko sinansa pieni episodi kertoilee taas siita miten asiat taalla joskus hoidetaan. Itse suhtauduin koko asiaan aika huumorilla, hermostuminenkaan kun ei juuri auta :) Perjantaina viimeinen karsinta oli Mikumissa jonne Mr. Kanda meidat ystavallisesti autollaan kyyditsi.
Pyorien kanssa kun viime viikolla tuli paljon naiden karsintojen vuoksi suhailtua, lankesimme Ernan kanssa myos shoppailemaan! Jotenkin ajattelin silta taalla valttyvani (ja vieroittuvani) mutta toisin kavi. Suurin osa vaatteista joita kadun varsilla taalla myydaan ovat kaytettyja mutta usein hyvakuntoisia ja hinta sama kuin Suomessa kirpputorilla. Valikoima tosin tottakai on suppeampi. Mietimme myos vaatteiden alkuperaa silla ne ovat hyvin lansimaalaisia. Aivan hyvin vaatteet siis voivat olla peraisin kehittysapu konteista, kenties jopa Suomesta. Tarkoitusperat siis vaihtuvat matkalla mutta kierratykseen ja sita kautta kestavaa kehitysta tukemaan vaatteet joka tapauksessa menevat! En siis kanna ostosreissustani laisinkaan huonoa omatuntoa!
Viime viikolla oli myos sahlyturnaus SDA staff vr. Tommin vetaman sahlykerhon jasenet. Tosin, Chigo oli koko alkuviikon hakemassa Amerin lahjoittamia palloja Darista ja Limu oli Fc Vito karsinnoissa. Joten suomalaisten lisaksi ainut SDAta edustanut paikallinen oli Chris. Joukkueeseen haalittiin myos kolme paikallista poikaa. Chigon ja Limun kato nakyi, silla turpiin tuli 5-3. Suunniteltiin jo tietenkin kostotoimia, etta ensi viikolla voisi olla uusi peli kun minun vanhemmatkin on taalla, saataisiin lisaa Suomi vahvistusta. :) Hauskaa tosin oli viime pelissakin, eihan se voitto aina ole tarkeinta..
Suomi porukalla (meita on siis taalla jo kuusi, huomenna tulee jallee yksi lisaa!) kavimme moikkaamassa viime maanantai iltana taalla kirkolle tyoskentelevaa Riikkaa. Han on Kaijan, jonka tapasinkin jo aikaisemmin, tyopari ja ollut Tansaniassa alkuvuodesta saakka. Han kavi ensin swahilin intesiivi kurssia nelja kuukautta jossain Tansanian pohjoisessa sijaitsevassa kaupungissa jonka nimen tietenkin jo unohdin ja on ollut taalla Mtwarassa nyt heinakuusta saakka. Tyosopimusta hanella on yhteensa kahden vuoden verran eli neljasosa koko ajasta vasta takana. Kateeksi melkein kay.
Viime viikolla yritin myos hieman fysioterapoida erasta oppilastani. Shanganin erityisluokalla on yksi poika, jolla epailen olevan CP vamma mutta mitaan varmuutta asiasta ei ole. Hanen oikea katensa on hyvin spastinen ja suurin ongelma nayttaisi olevan ranteen ja kammenen (+sormien) alueella. Poika on hyvin eteva urheilussa, parhaita talla luokalla, ja parjaa loistavasti toisen katensa varassa. Han ei kuitenkaan pysty ottamaan ketaan kadesta kiinni tai tarttumaan esineisiin talla spastisella kadella, joten tietenkin joissain peleissa ja harjoituksissa se vaikeuttaa asioita. Poika on myos innokas mutta nayttaa silta, etta mita enemman han innostuu, vastaavasti myos spastisuus kadessa lisaantyy ja valilla huomaan etta hanen toinen katensa on aivan kiinni rintakehassa kaikki nivelet fleksoituneena (aka koukussa). Viime viikon tunnin jalkeen paatin siis hieman katsoa tilannetta ja tehtiin pojan kanssa yksinkertaista harjoitusta jossa han liikutti kammenta auki ja kiinni. Peukalo on suurin ongelma ja se ei tahdo oieta ilman apua. Tosin viidenkin minuutin harjoittelun jalkeen peukalossa on jo rutkasti enemman liiketta kuin harjoituksen alussa. Tanaan kavimme pikaisesti Shanganin koululla muissa asioissa ja ohjaamani luokka oli pihalla joten kaytin jalleen lyhyen hetken pojan kanssa. Tanaan sain peukaloon liiketta ihan fasilitoimalla peukaloa plantaariselta puolelta ja taisin innostua enemman kuin itse terapoitava :) Poika sai peukaloa liikutettua myos aivan omatoimisestikin. Annoin viime viikolla ohjeita tahan yksinkertaiseen harjoitukseen myos luokan opettajalle joka lupasi puolestaan kertoa ohjeet pojan vanhemmille. Toivotaan, etta ohjeet paasevat perille asti ja vanhemmat ovat halukkaita viettamaa pojan kanssa pienen hetken paivittain katta jumpaten.
Lahtoni laheneminen surettaa minua myos taman Shanganin koulun kannalta silla en ollenkaan haluaisi viela lopettaa heidan kanssaan. Luokalla on myos eras poika jolla epailen olevan autismi. (Nama ovat siis vain minun omia arvailuja, diagnooseja paperille kirjoitettuna naille lapsille ei lienee ole olemassa) Tama poika ei juurikaan ole osallistunut tunneille vaan haahuilee tunnit omissa oloissaan. Han ei myoskaan kommunikoi puhumalla laisinkaan ja nonverbaalinenkin juttelu muiden kanssa rajoittuu lyomiseen ja tonimiseen. Minuun poika ei ole omatoimisesti ottanut laisinkaan kontaktia ennenkuin juuri tanaan. Olin tekemassa tata harjoitusta jossa ylempana puhuin toisen pojan kanssa kun tama autistinen poika kavi ihan vaivihkaa tonaisemassa minua kevyesti olkavarteen. Sen jalkeen han jai katsomaan yhteydenoton tulosta, mutta en pystynyt juuri silla hetkella hanelle huomiota antamaan. Hetken kuluttua kavin hanen luonaan yrittaen tervehtia kadesta pitaen mutta aikaa meni ilmeisesti liika ja poika ei enaa antanut koskea itseensa. Silti olin hyvin tyytyvainen siita, etta han kuitenkin yritti itse aikaisemmin. Aika siis naiden lasten kanssa loppuu aivan liian lyhyeen silla yhteistyon eteneminen tapahtuu pieninpienin askelin ja on kestanyt nain kauan saada joidenkin oppilaiden luottamus puolelleen.
Mennyt viikonloppu meni vauhdilla. Perjantaina teimme loistavaa pastaa Annan ja Tommin luona kun Katri ja Essi kertoi nahneensa basilikaa Project Housella. Harvinaista taalla! Kavin siis perjantain kysymassa Salumolta josko basilikaa saisi ostettua mutta han viittasi kintaalla osto aikaille ja sanoi etta ota ihan niin paljon kuin haluat. Saimme siis tehtya tata pastaa jota itse teen usein suomessa ja uskallampa nimittaa sita bravuurikseni. Hyvaa tuli! Perjantai ilta tanssittiin yomyohaan laheisessa baarissa Sophiessa. Jotenkin sain itseni kammettua myos lauantai iltana Mikindaniin nakemaan Martaa ja jotenkin Marta sai houkuteltua minut sinakin iltana klubille Litingiin, joka on siis sama paikka jossa muutama viikko sitten oli Iddie kemut. Lahteminen tuntui hyvalta idealta kun 10 degreessissa, jossa olimme syomassa, oli myos Etela-Afrikkalainen mies joka tarjosi kaikille meille kyydin Litingiin joka sijaitsee aika keskelle ei mitaan Mtwaran ja Mikindanin puolivalissa. Ei siis mitaan sahlaysta bajajien kanssa vaan kyyti ilmastoidussa land cruiserissa sinne ja takaisin. Eihan siita vaan voinut kieltaytya! Tanssittua tuli jalleen paljon, silla perjantain jalilta se oli ainut keino pysya hereilla. Pakko myos kertoa, etta nain saman iltana elamani ekan kerran kameleontin! Talla Etela-Afrikkalaisella miehella oli nimittain sellainen autossaan. Han oli loytanyt sen edellisena paivana tielta ja paatti ottaa sen mukaan silla hanen 5-vuotias poikansa on kuulema aina sellaisen halunnut. Siella se siis kollotteli hattuhyllylla tyytyvaisena. Veikean nakoinen otus se on! Lahtiessamme otus oli kirkkaan vihrea mutta paluumatkalla lisko oli ilmeisesti soluttaunut discovareihin ja oli varitykseen violetti ja purppuran raidallinen. Puhuttiin muiden mzungujen kanssa miten sita itsekin joskus toivoisi taalla pystyvansa vaihtamaan ihon varia, mutta se nyt jaa kameleonttien yksinoikeudeksi. Eilinen meni leppoisasti muiden suomalaisten kanssa rannalle hengaillen, paikallisten tolloteltavana. Yleensa tykkaan valtella sunnuntaisin rannalle menoa silla silloin juuri paikalliset usein keraantyvat sinne ja silloin tuijottelijoita riittaa. Tosin meita oli eilen isompi porukka joten tuijottelu taakka tuli jaettua hyvin :)
Talla tulevalla viikolla matkustan bussilla Dariin minne aiti ja isa Tirkkonen tulevat perjantaina. Viela en ole paattanyt menenko jo torstaina vaiko vasta perjantaina, huomenna mama lupasi kuitenki kayda ostamassa mulle bussilipun joten paatos syntyneen pian. Viikonloppuna on siis luvassa safari porukoitten kera Mikumin luonnonpuistoon ja sen ymparistoon. Tiistaina tulemme sitten yhdessa Mtwaraan sopivasti minun syntymapaivanani :)
Otsikko muuten tahan merkintaan on napattu yhden bajajin kyljesta ja tiivisti tan viikon jokseenkin hyvin kangertelevan englannin kera. Mutta siinapa se viimeviikko siis; jalkapalloa, pyoran kanssa vaiheilua, tuntien pitamista joka viikkoiseen tapaan, shoppailua, kameleontin tapaamista, tanssimista, tavalliseen tapaan internetin kanssa tappelua, rannalla hengailua ja hieman jopa yksilo fysioterapaa! Ei huono viikko ollenkaan :)
Ernan kanssa emme ihan aina itsekaan tosin olleet ajoissa noissa karsinnoissa ja syyna oli lahinna minun pyora. Olen kiitellyt kovasti miten olen selvinnyt tahan saakka loistavasti ja ilman ongelmia mun pyoran kanssa, mutta ei olis pitany nuolasta ennenku tipahtaa. Keskiviikkona mun pyoran takarengas puhkesi ja menin paikkauttamaan sita Limun kanssa. Sisakumissa oli kolme suurtaa reikaa ja poika joka rengasta korjasi, sanoi etta se on ihan lapimata koko rengas. Limu jutteli Chigolle joka lupasi vaihtaa ostaa uuden sisakumin ja meninkin torstai iltapaivalla sen vaihdattamaan. Chigo itse touhusi laheisen “korjaamon” poikien kanssa hyvan aikaa ja antoi sitten minun ymmartaa etta asia kunnossa! Poljin kauemmas Majengon koululle mutta jalkapallo pelin jalkeen jouduin tyontamaan pyoran lahimmalle korjaamolle, rengas oli jalleen puhki. Limun kanssa neuvoteltiin uusi aika menna korjaamolle ja nain tehtiin perjantai aamuna. Silloin poika joka oli korjannut pyoraani, kertoi etta ei sisakumia ollutkaan vaihdettu silla Chigon tuoma oli edellistakin huonompi. Jotenkin vain ilmeisesti unohtui kertoa tama pikku seikka minulle. NOH, pyora on nyt kuitenkin kunnossa mutta koko sinansa pieni episodi kertoilee taas siita miten asiat taalla joskus hoidetaan. Itse suhtauduin koko asiaan aika huumorilla, hermostuminenkaan kun ei juuri auta :) Perjantaina viimeinen karsinta oli Mikumissa jonne Mr. Kanda meidat ystavallisesti autollaan kyyditsi.
Pyorien kanssa kun viime viikolla tuli paljon naiden karsintojen vuoksi suhailtua, lankesimme Ernan kanssa myos shoppailemaan! Jotenkin ajattelin silta taalla valttyvani (ja vieroittuvani) mutta toisin kavi. Suurin osa vaatteista joita kadun varsilla taalla myydaan ovat kaytettyja mutta usein hyvakuntoisia ja hinta sama kuin Suomessa kirpputorilla. Valikoima tosin tottakai on suppeampi. Mietimme myos vaatteiden alkuperaa silla ne ovat hyvin lansimaalaisia. Aivan hyvin vaatteet siis voivat olla peraisin kehittysapu konteista, kenties jopa Suomesta. Tarkoitusperat siis vaihtuvat matkalla mutta kierratykseen ja sita kautta kestavaa kehitysta tukemaan vaatteet joka tapauksessa menevat! En siis kanna ostosreissustani laisinkaan huonoa omatuntoa!
Viime viikolla oli myos sahlyturnaus SDA staff vr. Tommin vetaman sahlykerhon jasenet. Tosin, Chigo oli koko alkuviikon hakemassa Amerin lahjoittamia palloja Darista ja Limu oli Fc Vito karsinnoissa. Joten suomalaisten lisaksi ainut SDAta edustanut paikallinen oli Chris. Joukkueeseen haalittiin myos kolme paikallista poikaa. Chigon ja Limun kato nakyi, silla turpiin tuli 5-3. Suunniteltiin jo tietenkin kostotoimia, etta ensi viikolla voisi olla uusi peli kun minun vanhemmatkin on taalla, saataisiin lisaa Suomi vahvistusta. :) Hauskaa tosin oli viime pelissakin, eihan se voitto aina ole tarkeinta..
Suomi porukalla (meita on siis taalla jo kuusi, huomenna tulee jallee yksi lisaa!) kavimme moikkaamassa viime maanantai iltana taalla kirkolle tyoskentelevaa Riikkaa. Han on Kaijan, jonka tapasinkin jo aikaisemmin, tyopari ja ollut Tansaniassa alkuvuodesta saakka. Han kavi ensin swahilin intesiivi kurssia nelja kuukautta jossain Tansanian pohjoisessa sijaitsevassa kaupungissa jonka nimen tietenkin jo unohdin ja on ollut taalla Mtwarassa nyt heinakuusta saakka. Tyosopimusta hanella on yhteensa kahden vuoden verran eli neljasosa koko ajasta vasta takana. Kateeksi melkein kay.
Viime viikolla yritin myos hieman fysioterapoida erasta oppilastani. Shanganin erityisluokalla on yksi poika, jolla epailen olevan CP vamma mutta mitaan varmuutta asiasta ei ole. Hanen oikea katensa on hyvin spastinen ja suurin ongelma nayttaisi olevan ranteen ja kammenen (+sormien) alueella. Poika on hyvin eteva urheilussa, parhaita talla luokalla, ja parjaa loistavasti toisen katensa varassa. Han ei kuitenkaan pysty ottamaan ketaan kadesta kiinni tai tarttumaan esineisiin talla spastisella kadella, joten tietenkin joissain peleissa ja harjoituksissa se vaikeuttaa asioita. Poika on myos innokas mutta nayttaa silta, etta mita enemman han innostuu, vastaavasti myos spastisuus kadessa lisaantyy ja valilla huomaan etta hanen toinen katensa on aivan kiinni rintakehassa kaikki nivelet fleksoituneena (aka koukussa). Viime viikon tunnin jalkeen paatin siis hieman katsoa tilannetta ja tehtiin pojan kanssa yksinkertaista harjoitusta jossa han liikutti kammenta auki ja kiinni. Peukalo on suurin ongelma ja se ei tahdo oieta ilman apua. Tosin viidenkin minuutin harjoittelun jalkeen peukalossa on jo rutkasti enemman liiketta kuin harjoituksen alussa. Tanaan kavimme pikaisesti Shanganin koululla muissa asioissa ja ohjaamani luokka oli pihalla joten kaytin jalleen lyhyen hetken pojan kanssa. Tanaan sain peukaloon liiketta ihan fasilitoimalla peukaloa plantaariselta puolelta ja taisin innostua enemman kuin itse terapoitava :) Poika sai peukaloa liikutettua myos aivan omatoimisestikin. Annoin viime viikolla ohjeita tahan yksinkertaiseen harjoitukseen myos luokan opettajalle joka lupasi puolestaan kertoa ohjeet pojan vanhemmille. Toivotaan, etta ohjeet paasevat perille asti ja vanhemmat ovat halukkaita viettamaa pojan kanssa pienen hetken paivittain katta jumpaten.
Lahtoni laheneminen surettaa minua myos taman Shanganin koulun kannalta silla en ollenkaan haluaisi viela lopettaa heidan kanssaan. Luokalla on myos eras poika jolla epailen olevan autismi. (Nama ovat siis vain minun omia arvailuja, diagnooseja paperille kirjoitettuna naille lapsille ei lienee ole olemassa) Tama poika ei juurikaan ole osallistunut tunneille vaan haahuilee tunnit omissa oloissaan. Han ei myoskaan kommunikoi puhumalla laisinkaan ja nonverbaalinenkin juttelu muiden kanssa rajoittuu lyomiseen ja tonimiseen. Minuun poika ei ole omatoimisesti ottanut laisinkaan kontaktia ennenkuin juuri tanaan. Olin tekemassa tata harjoitusta jossa ylempana puhuin toisen pojan kanssa kun tama autistinen poika kavi ihan vaivihkaa tonaisemassa minua kevyesti olkavarteen. Sen jalkeen han jai katsomaan yhteydenoton tulosta, mutta en pystynyt juuri silla hetkella hanelle huomiota antamaan. Hetken kuluttua kavin hanen luonaan yrittaen tervehtia kadesta pitaen mutta aikaa meni ilmeisesti liika ja poika ei enaa antanut koskea itseensa. Silti olin hyvin tyytyvainen siita, etta han kuitenkin yritti itse aikaisemmin. Aika siis naiden lasten kanssa loppuu aivan liian lyhyeen silla yhteistyon eteneminen tapahtuu pieninpienin askelin ja on kestanyt nain kauan saada joidenkin oppilaiden luottamus puolelleen.
Mennyt viikonloppu meni vauhdilla. Perjantaina teimme loistavaa pastaa Annan ja Tommin luona kun Katri ja Essi kertoi nahneensa basilikaa Project Housella. Harvinaista taalla! Kavin siis perjantain kysymassa Salumolta josko basilikaa saisi ostettua mutta han viittasi kintaalla osto aikaille ja sanoi etta ota ihan niin paljon kuin haluat. Saimme siis tehtya tata pastaa jota itse teen usein suomessa ja uskallampa nimittaa sita bravuurikseni. Hyvaa tuli! Perjantai ilta tanssittiin yomyohaan laheisessa baarissa Sophiessa. Jotenkin sain itseni kammettua myos lauantai iltana Mikindaniin nakemaan Martaa ja jotenkin Marta sai houkuteltua minut sinakin iltana klubille Litingiin, joka on siis sama paikka jossa muutama viikko sitten oli Iddie kemut. Lahteminen tuntui hyvalta idealta kun 10 degreessissa, jossa olimme syomassa, oli myos Etela-Afrikkalainen mies joka tarjosi kaikille meille kyydin Litingiin joka sijaitsee aika keskelle ei mitaan Mtwaran ja Mikindanin puolivalissa. Ei siis mitaan sahlaysta bajajien kanssa vaan kyyti ilmastoidussa land cruiserissa sinne ja takaisin. Eihan siita vaan voinut kieltaytya! Tanssittua tuli jalleen paljon, silla perjantain jalilta se oli ainut keino pysya hereilla. Pakko myos kertoa, etta nain saman iltana elamani ekan kerran kameleontin! Talla Etela-Afrikkalaisella miehella oli nimittain sellainen autossaan. Han oli loytanyt sen edellisena paivana tielta ja paatti ottaa sen mukaan silla hanen 5-vuotias poikansa on kuulema aina sellaisen halunnut. Siella se siis kollotteli hattuhyllylla tyytyvaisena. Veikean nakoinen otus se on! Lahtiessamme otus oli kirkkaan vihrea mutta paluumatkalla lisko oli ilmeisesti soluttaunut discovareihin ja oli varitykseen violetti ja purppuran raidallinen. Puhuttiin muiden mzungujen kanssa miten sita itsekin joskus toivoisi taalla pystyvansa vaihtamaan ihon varia, mutta se nyt jaa kameleonttien yksinoikeudeksi. Eilinen meni leppoisasti muiden suomalaisten kanssa rannalle hengaillen, paikallisten tolloteltavana. Yleensa tykkaan valtella sunnuntaisin rannalle menoa silla silloin juuri paikalliset usein keraantyvat sinne ja silloin tuijottelijoita riittaa. Tosin meita oli eilen isompi porukka joten tuijottelu taakka tuli jaettua hyvin :)
Talla tulevalla viikolla matkustan bussilla Dariin minne aiti ja isa Tirkkonen tulevat perjantaina. Viela en ole paattanyt menenko jo torstaina vaiko vasta perjantaina, huomenna mama lupasi kuitenki kayda ostamassa mulle bussilipun joten paatos syntyneen pian. Viikonloppuna on siis luvassa safari porukoitten kera Mikumin luonnonpuistoon ja sen ymparistoon. Tiistaina tulemme sitten yhdessa Mtwaraan sopivasti minun syntymapaivanani :)
Otsikko muuten tahan merkintaan on napattu yhden bajajin kyljesta ja tiivisti tan viikon jokseenkin hyvin kangertelevan englannin kera. Mutta siinapa se viimeviikko siis; jalkapalloa, pyoran kanssa vaiheilua, tuntien pitamista joka viikkoiseen tapaan, shoppailua, kameleontin tapaamista, tanssimista, tavalliseen tapaan internetin kanssa tappelua, rannalla hengailua ja hieman jopa yksilo fysioterapaa! Ei huono viikko ollenkaan :)
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Hamla internet
Sitten viime kirjoituksen karsivallisyyttani on koetellut kovasti melkein viikon kestanyt jakso jolloin internet tai vaihtoehtoisesti sahkot olivat katki. Nain sita huomaa, kuinka olennainen osa internet onkaan asioiden hoitamisessa. Koulutehtavien lisaksi olen internetin valityksella varaillut safareita ja hotelleja tuleville vieraille Suomesta ja matkojen suunnittelukin on tapahtunut vasta nyt kun olen jo taalla. Nyt tosin suunnitelmat alkavat olla hoidettu ja safarit varailtu. Olen myos nyt pikkuhiljaa toipunut tasta internet pimennon lyhyesta aikakaudesta :)
Internet kahviloissa istumisen sijaan SDA:lla etta vapaa-ajalla on ollut paljon aktiviteettia ja voi kai taas jalleen kliseisesti sanoa, etta aika tuntuu menneen siivilla ja tylsaa hetkea ei ole juurikaan paassyt syntymaan. Kaksi viikkoa sitten juhlittiin ramandanin loppu juhlaa, Iddieta. Juhlan alkaminen riippui taysin kuusta ja kalentereihin merkatun maanantain ja tiistain sijaan juhla osui sunnuntaille ja maanantaille. Tuona Iddi sunnuntaina olimme Mtwaran ja Mikindanin noin puolessa valissa sijaitsevalla klubilla joka oli aivan taynna juhlijoita. Tuolle illalle Marta ja Lukas olivat vuokranneet meille dalladallan kayttoomme joten paasin kokeilemaan kyytia ensikerran silloin. Auto tungettiin tayteen joukosta joka koostui meista suomalaisista, puolaisista, italialaisista seka tietenkin tansanialaisista. Tosin kokemus nyt ei varsinaisesti bussissa istumisesta eronnut, sen verran vahan meita kyytilaisia oli. (kaikki mahtuivat istumaan) Ja dalladallan eksoottisuus perustuu juuri siihen, etta kun luulee sen olevan jo aivan taynna, auto onkin vasta puolillaan. Mutta sopivan pehmea aloitus tama kyyti varmasti oli.
Juhlimisesta toivuttamme tyon aareen palattiin siis jo seuraavana tiistaina. Samaisena paivana, eli n. puolitoista viikkoa sitten, kavin Limun ja Chigon kanssa hakemassa lentokentalta kaksi uutta suomalista vapaaehtoistyontekijaa, Essin ja Katrin. Essi ja Katri ovat sosiologian opiskelijoita Laureasta ja saman mittaisella harjoittelujaksolla taalla kuin minakin. Alkusahlayksen ja tyttojen vietettya muutama yo project housella he majottautuivat minun perheeni aidin aidin luokse maman Pinin taloon. Tytot aloittivat viime viikolla myoskin opetuksen kouluissaan. Heidan tulkkinaan tunneilla on Christofer joka on tyoskennellyt SDA:ssa aikaisemminkin ja toiminut meidankin koulusta tulleiden opiskeljoiden tulkkina ja joka palasi Darista tanne Mtwaraan omien opiskeluidensa paatyttya noin kaksi viikkoa sitten. Tyttojen saavuttua kavimme myos heti seuraavana paivana heidan, Ernan, Chigon ja Limun kanssa esittaytymassa Education offisessa. Saimme kuulla kohteliaisuuksia siita, miten tyopanostamme ja vaivannakoamme arvostetaan paljon. Kaynti siis kannatti. :)
Omat opetukseni ovat sujuneet hyvin. Joskin Erna sairastui sitkeaan malariaan ja oli viime viikon poissa tunneilta toipumassa. Samaisena paivana kuin Erna sai oman diagnoosinsa, olin myos itse kovin huonovointinen mutta en uskonut kuitenkaan sairastuneeni malariaan koska kuumetta minulla ei ollut. Mama Pinin mielesta oireeni tayttivat kuitenkin malarian kriteerit ja han halusi kayttaa minua testissa. Samalla han testautti itsensa seka mama Azman tytar Hafssan joutui myos muutaman kyyneleen ja vastustelun jalkeen antamaan naytteen sormenpaastaan. Tori visiitin jalkeen palasimme kuulemaan tulokset ja mama Pini onnitteli minua ja Hafssania negatiivisista tuloksista. Itse han ei ollut niin onnekas vaan sai positiivisen tuloksen ja ollut kipeana nyt itseasiassa aivan tahan viikonloppuun saakka. Terveysaseman reissun jalkeen kavimme Hafssanin kanssa ostamassa hanelle suklaata, joka kuului osana lahjonta-metodia jota kaytin suostutellessani hanta verikokeen antamiseen. :) Erna on toipunut nyt jo melko hyvin vaikka viela eilen hanella kuumetta olikin. Hanella on kuitenkin aikomus palata tunneille tulevalla viikolla ja tarkoituksena onkin tanaan viela tavata ja vetaa yhteen huomisen tunnin suunnitelmat.
Viime viikon tunteja sotki jonkin verran myos varovaista alkua tekeva sadekausi. Shanganin tunti jouduttiin lopettamaan kesken heti kun ensimmaiset sadepisarat osuivat maahan. Onneksi tunti oli kuitenkin jo loppusuoralla ja lapset sailyivat kuivina. Mina ja Limu emme olleet yhta onnekkaita vaikka olimmekin liikenteessa Limun pikipikilla (moottoripyoralla). Kotiin paastyani olin aivan lapimarka. Ripustelin vaatteet kuivumaan ja ihastelin ikkunasta rankkasadetta. Tansaniassa on ollut nyt todella kuivaa ja sateet on paljon odotettu apu. Itsellani toiveet ovat korkealla, etta ymparisto alkaisia vihertamaan ennen lahtoani. Samaisena paivana sateiden jalkeen poljin pyoralla kylasta kotiin ja Anna ja Erna liittyivat seuraani koti tiellani. Mina etunokassa arvelin edessa olevan latakon olevan pyoralla kuljettavissa mutta virhearvoksi meni: ajoin keskelle suurta latakkoa ja upposin tennareiden varsia myoten mutaan. Eihan siina auttanut paljo muuta kuin nauraa. Seuraavan paivan auringonpaiste kuivatti tennaritkn jotka Mwajuma myos ystavallisesti pesi hohtavan puhtaiksi.
Viime viikon kohokohtana oli minulle vierailu Mwengen kouluun joka on noin 10km paassa Mtwarasta. Ahtauduimme kaikki tyontekijat kotona sairastavaa Ernaa lukuunottamatta Herra Kandalta lainassa olevaan maasturiin (SDA:n oma on vaiteeksi korjaamolla) ja menimme koululle jakamaan palkintoja. Koulu osallistui kilpailuun urheilukenttien huolehtimisesta. Limu on kiertanyt viime viikkojen aikana 28 koulua ja arvioinut voittajat talle kilpailulle. Mwengen koulu sijoittui siis ensimmaiseksi ja palkinnoksi SDA lahjoitti urheilu vaatteita seka kaksi koripalloa hyvin hoidetun koriskentan kunniaksi. Lapset ja opettajat olivat hyvin kiitollisia ja iloisia palkinnoista. Juhlallisten seremonioiden jalkeen arviolta noin sata lasta kirmasi kentalle kahden koripallon kanssa.
Toisena kohokohtana mainittakoon maanantaina saapunut paketti Suomesta. Paketin sain postista melko ongelmitta. Minulla ei ollut mukana henkilollisyys todistusta mutta pienen juttelun ja small talking jalkeen paketti irtosi mukaan ilman niitakin. Irtokarkit, kirjat ja lahdet tuntuivat paremmalta lahjalta kuin mikaan aikaisemmin. Sain itseni kiinni siita, minkalaisia pikkujuttuja sita elamassa arvostaakaan. :) Toinen Suomeen liittyva juttu oli ensimmainen puhelu Suomeen (tai Suomesta, miten sen ottaa pienen sahellyksen jalkeen). Niin ja kolmas juttu! Sain tanaan kuulla, etta eilen mulle on syntyny veljepoika suomeen. Oitis taman tekstin lahettamisen jalkeen pitanee ruveta etsimaan kuvia joita netissa kuulema jo on :D Parin viikon paasta vanhempani ovatkin jo taalla. Eilen tuumailimme Annan ja Tommin kanssa miten viikkoni alkavat jo kayda vahiin. Saa nahda saanko tehtya kaikkea mita olenkaan suunnitellut..
Anna, Tommi ja Chigo valmistelivat viime viikon tarkeaa hakemusta, jolla haetaan rahootusta SDA:lle ensi vuodeksi. Hakemukseen taytyi luonnostella ensi vuoden budjetti, kuvaus SDA:sta ym ym ym. Naita ei oltu aikaisemmin kirjattu ylos joten tyota hommassa riitti. Hakemuksen Anna ja Tommi sai palautettua torstai yona ja perjantaina saattoikin jo sitten valmistautua hyvin ansaitun viikonlopun viettoon. Perjantaina olimme Mtwaran stadionilla seuraamassa ison jalkapallo turnauksen finaalia. Paikalla oli paljon ihmisia ja Chigo kiitteli ihan aaneen miten onnistunu ja menestyksekas juttu turnauksesta syntyi. SDA oli luonnollisesti mukana sponsoroimassa turnauksen jarjestamista ja siihen osallistuneita joukkueita. Tana menneena viikonloppuna kavimme myos tutustuttamassa Essin ja Katrin paikalliseen yoelamaan ja kuuntelemassa tanssimusiikkia (?) Plantaya nimisessa yokerhossa. Tilaisuus oli lahinna verrattavissa ehka suomen tanssilavoihin. Hauskaa oli ja tanssitua tuli paljon! Eilen toivuimme illasta Shanganin rannalla missa vesi oli pitkasta aikaa korkella joten uimaan paasi hyvin. Tanaan loikoilun sijaan vietin koko aamupaivan toimistolla tietokoneen aaressa seka osan aamupaivasta juoksin mun muistitikun perassa jonka vasta tanaan huomasin hukanneeni. (Ei loytynyt..mitaan tarkeaa ei kadonnut, tuplakopiot kaikesta on toimiston koneella. Hairitsevaa enemmankin etta jollain on nyt kaikki taalla ottamani kuvat myos..) Lohduttavaa on se, etta Tommi ja Anna lupaili leipoa suklaakakkua mun nimipaivan kunniaksi (ainakin uskottelen itselleni syyksi sen)! Nam! Nailla evain jaksaa jalleen ensi viikon tunneille!
perjantai 18. syyskuuta 2009
One done, two to go!
Nyt siis myos kuulumisia! Kuten jo edellisessa tekstissa sanoin, aika on mennyt todella nopeasti! Huomenna tulee jo kuukausi tanne saapumisestani. Tuntuu pikemminkin kahdelta viikolta vaikka arkeen on jo paassyt melko hyvin kiinni. Tosin taman viikon loma sotkee hieman arki kuvioita mutta vain hyvalla tavalla.
Viime viikolla tapasin taalla Mtwarassa kirkon lahetystyontekijoina toimivat suomalaiset Marjatan ja Kaijan. Kaijan lahettava seurakunta on muuten Siilinjarvi, pieni on maailma! Kavimme siis viime perjantaina heidan kanssaan paivallisella ja oli mukava kuulla heidan juttujaan. Marjatta on ollut Tansaniassa yhdeksan vuotta ja Kaija nyt yhdeksan vuoden tauon jalkeen on palannut tanne. Ennen vuotta 2000 han tyoskenteli Tansaniassa melkein kolmekymmenta vuotta. Naisilla riittikin tarinoita ja juttuja Tansaniasta “ennen vanhaan” ja nyt. Jos jotkin asiat tuntuvat vaikeilta nyt niin ei asiat ole helposti olleet 80-luvullakaan. :)
Viime viikolla kavimme Chigon kanssa tapaamassa myos Babua joka on brittilainen vanha herrasmies ja tullut Tansaniaan (josta kasitin hanen olevan kotoisinkin alunperin) viettamaan elakepaiviaan erilaisten projektien parissa. Han kuuluu myos SDA:n johtokuntaan ja tuntuu miehella olevan yhteyksia hyvin moneen suuntaan Mtwarassa ja sen lahialueilla. Babu asuttaa toista puolikasta paritalosta jossa Veronique asuu, eli siis samalla “kadulla” kuin minakin. Babu sattuikin lauantaina meidan kanssa samaan paikkaan viettamaan iltaa ja saatiinkin sitten kaikki samalla kadulla asuvat hanelta napparasti kyyti kotiin.
Viime viikolla, perjantaina, saapui tanne myos SDA:n uusi vapaaehtoinen, Erna. Han on antropologian opiskelija ja ilmeisestikin alkaa minun kanssani vetamaa yhdessa noita liikuntatunteja. Erna on taalla yhteensa 7kk joten han aloittaa minun kanssani ja mun lahdon jalkeen voi sitten vaihtaa toisiin kouluihin opettamaan. Tervetullut apu minun mielestani, silla ryhmissa, ja varsinkin erityisryhmissa, riittaa hyvinkin ohjattavaa kolmelle opettajalle. Tunnit Ernan kanssa paastaan siis aloittamaan ensi viikolla! Ensi maanantaina pitaisi tulla myoskin kaksi uutta vapaaehtoistyontekijaa. Eli kylla meita alkaa taalla olla! :)
Sunnuntaina kaytiin kokeilemassa vahan tennista Fin Compoundin alueella olevalla tenniskentalla ja aika kokeilemista se olikin. Muutamia ihan hyvia palloja saatiin lyotya, onneksi on aikaa tassa harjoitella viela :) Maanantai meni esitellessa Ernalle Mtwaraa. Kiertelimme “keskustassa” ja torilla. Torilta tarttui minun mukaan jo ensimmaiset tuliaiset, heh. Kierroksen jalkeen kaytiin jaatelolla, eka jaatelo kuukauteen! Oli hyvaa voin kertoo! Tosin jaatelo pita hotkia aika vauhdilla, sen verran nopeasti ne tassa lampotilassa alkaa sulamaan. Kavimme saattelemassa Ernan kotiin jolloin minakin nain Mr. Brightin perheen talon. Erna siis majailee samassa perheessa kuin Anna ja Tommi ennen muuttoaan omaan asuntoon.
Loma viikko tarkoittaa myoskin sita, etta Limu on perheensa luonna kotikaupungissaa Ndandassa ja Chigo lahti Dar Es Salamiin hakemaan Amerin lahettamia jalkapalloja jotka ovat jo hyvan tovin seisseet Darin satamassa. Ennen lahtoaan Chigo toi minulle toimiston avaimet ja koska lomaviikolla taalla ei muita oikeastaan kay, olen kaynyt aamupaivisin tekemassa kirjallisia toita, niita mitka nyt ilman internettia onnistuu. Tosin meilla on nyt toimistollakin internet liittyma ja se toimii myos, mutta se on sen verran uusi juttu etta sen kaytosta ei oikein ole viela sovittu. Netti toimii nimittain samaan tapaan kuin prepaid puhelinliittymat, eli nettiaika pitaa ostaa aina erikseen. Ehkapa loman jalkeen tulee selvyytta kuinka nettiin paaseminen toimistolta tapahtuu. Nettikahvila ei varmastikaan tule kokemaan havikkia silla kuten jo sanoin, uusia vapaaehtoistyontekijoita on tulossa ja ensi viikolla meita on yhteensa jo 8 tyontekijaa joten koneet toimistolla ei vain yksinkertaisesti riita. Olen siis koittanut kayttaa taman viikon hiljaiselon hyodykseni!
Tiistaina maman tyttaret, Azma ja Ahssan, tulivat lomalle kotiin ja ovat ainakin viikonlopun yli. Kyselin aamiaispoydassa tanaan nuoremmalta eli Ahssanilta koulun alusta ja han kertoi sen alkavan maanantaina. Mutta saa nahda! Sunnuntaina loppuu ramandan ja tiedossa on suuri juhla Edie (?) sen kunniaksi. Maanantai ja tiistai on merkattu ainakin kalentereihin lomapaiviksi ja meillakaan ei ole opetettavia koulua. Monet pankit ja kaupatkin ovat ilmeisesti tuolloin kiinni. Tytot ovat olleet eloisa lisa perheeseen talla viikolla, joskin minun taytyi eilen ottaa molemmat pieneen puhutteluu joka koski minun tavaroiden lainaamista ilman lupaa ja huoneessani ramppaamista. Perille meni ja kavereita ollaan edelleenkin :)
Keskiviikkona teimme reissun Msimbatiin, noin 50km paassa sijaitsevaan kaupunkiin jossa on meri safari. Meidan oli tarkoitus startata yhdeksalta SDA:n autolla jonka Tommi oli kysynyt Chigolta lainaan. Kuskina toimi paikallinen, joskin englantia osaamaton, nuori mies. Ensimmainen viivytys tuli kun paasin ulos kotiportista jonka edessa meidan piti tavata. Auton etuovi oli rikki ja kuskin lisaksi paikalla oli toinen paikallinen mies joka selitti ongelman olevan korjattu viidessa minuutissa korjaamolla. Koska se ei tietenkaan pitanyt paikkaansa, lahdimme kaikki korjaamolle jotta asia varmasti hoituisi. Taman pikkuongelman korjaamiseen meni 1,5 tuntia jolloin vihdoin paasimme hakemaan Ernaa ja ajamaan kohti Mikindania hakemaan Lukasilta snorklaus valineet lainaan. Tahan saakka kaikki hyvin. Auton lahtiessa kohti Msimbatia Anna ja Tommi antoivat ohjeita kuskilla silla paikallisuudestaa huolimatta han ei osannut tieta kohteeseemme. Seuraava ongelma tuli eraan Ruvulaan (se nimisessa paikassa meri safari sijaitsi) ohjaavan kyltin tulkitsemisessa melko alkumatkasta ja sen jalkeen porottolimme tyytyvaisina melkein tunnin verran vaaraan suuntaan. Virheen valjetessa porottolimme ei niin tyytyvaisina matkan takaisin melkein Mtwaraan asti kunnes paasimme oikealle tielle. Mutta, Afrikassa Afrikan tavalla! Viiden tunnin paasta aiotusta lahtoajasta paasimme vihdoin perille! Ajan saastamiseksi soitimme matkalta safarin hotelliin ja ilmoitimme tuloaikamme jotta ruoka olisi valmis ja paasisimme mahdollisimman pian mereen. Perille paastyamme meidat ohjattiinkin suoraan poytaan ja tarjoilija ilmoittikin etta ruoka on valmis. Joskin istuskelimme tunnin ennenkuin ruoka sitten vihdoin saapui..joimme perille paasyn kunniaksi oluet ja en muista etta milloin viimeksi olisi olut niin hyvalta maistunutkaan! Ruoka oli myoskin taivaallisen hyvaa, ehka osittain kaiken sen odottamisen jalkeen. :) Heti syotyamme lahdimme kaikkien uimasaantojen vastaisesti samantien mereen koska iltapaiva oli jo pitkalla. Laskuvesi oli meille melko suotuisa ja jonkin aikaa porskuteltuamme naimme koralleja! Snorklaukset viime syksyna Kroatissa havisi talle kylla 6-0. Naimme meritahteja, valtavia merisiileja ja kaloja jotka oli kuin yhdesta suuresta akvaariosta. Jossain lahistolla seikkaili myos delfiineja, joita emme nahneet mutta joiden aantelyn kuuli veden alla. Aivan mahtavaa, en voi muuta sanoa :D
Snorkalailun jalkeen pudotus arkeen oli napakka kun oli vahan ongelmaa laskun maksamisessa ja kuskin palkassa. Autossakin oli jotain haikkaa juuri ennen lahtoamme mutta joka sitten saatiin kylla kuntoon. Matkan teko taittui osittain nyt pimealla joka toisaalta oli ihan jannittavaakin, melkein liiankin jannittavaa. Pimeys kun oikeasti on ihan sakkipimeaa vaikka autossa tottakai valot onkin. Hauska oli seurailla teiden varsilla ihmisia ruokailemassa pienten lyhtyjen ja nuotioiden valossa talojensa edustoilla. Kotiin paastiin turvallisesti ja vaikka paivaan mahtuikin kaikenlaista, oli se mielestani erittain onnistunut. Ainakin on jotain mita muistella ja mille naureskella jalkeenpain.
Koska reissu venahti, veimme snorklaus kamat vasta eilen Mikindaniin Ten Degreessiin Lukasille. Ernakin paasi tutustumaa ensi kerran Mikindaniin. Istuskelimme Ten Degreessin ravintolassa ja katselimme pitkan aikaa Mikindanin lahdelle eksynytta valasta. Otus, joka siis ilmeisesti oli ryhavalas, oli kaukana mutta silti pystyi nakemaan kuinka iso se oli! Ei hassumpaa, eika koskaan Suomessa! Ten Degreessin omistaja Martin tuli myos tervehtimaan meita. Kyseli meilta myos Dar Es Salemissa olevan Onnelan numeroa ja oli aimistynyt kun meilta suomalaisilta sita ei loytynyt. Ja ei, kyseessa ei ole Sedun viritelma taalla asti maailmaa, vaan samalla nimella paiskaistu, joskin suomalaisten perustama, hotelli. Mikindanissa kiertelyn jalkeen (edelleenkin Dr. Livingstonen talo jai spottaamatta) soimme hyvat ateriat Ten Degreessissa ja lahdimme sitten parin bajajin voimin kohti kotia.
Maman oli saapunut Darista eilen! Se oli iloinen ja tervetullut yllatys vaikka hyvin parjattiinkin ilman mamaankin. Silti oli mukavaa, etta oli joku joka osasi puhua hyvaa englantia ja pitkasta aikaa paasi viettamaan iltaa keskustelun parissa. Maman toi mukanaa 800 kananpoikaa joita kavimme katsomassa pihan peralla kanalassa. Kanalaan astuessa tuntui kuin olisi astunut keskelle paasiaista, keltaisia pikku otuksia vilisi ympariinsa. Maman sanoi etta kuuden viikon paasta nuo pikkuotukset alkaa olla tarpeeksi isoja syotavaksi..taisi olla ensi kerta kun katsoin tulevaa ateriaani silmasta silmaan. Pole sana pikkutyypit.
Sellaisia olen ehtinyt tassa valissa nyt puuhaamaan! Ensimmainen kuukausi alkaa tosiaan olla paketissa ja lukuunottamatta yhta mustaa varvasta, lukuisia moskiittojen pistoja jotka saa mun jalat nayttamaa silta kuin niihin olisi iskenyt rutto, auringonpolttamia ja muutamia mustelmia, olen ihan yhdessa koossa ja hyvinvoivana! Olen saanut hankittua myos melko kipeat lonkankoukistajat kaikesta lenkkeilysta joten tama viikko on pitanyt ottaa melko iisisti. Lenkkeily on ollut mieluisa jokapaivainen rutiini, joskin se meinaa olla turhan sosiaalista puuhaa minulle. Lenkilla tykkaan kuunnella musiikkia ja olla omissa oloissani joka ei onnistu yleensa koskaan taalla. Ohikulkijoille taytyy huudella kuulumisia vahan valia ja joskus kohdalle osuu sitkeita nuoria miehia joita ei haittaa se etta kumpikaan ei puhu toisen kielta. Juttua koitetaan iskea silti. Olen yrittanyt pysya kohteliaana mutta onneksi useimmat tajuaa kun vain osoittelen korvia, etta musiikki soi ja en ole juttutuulella. Lenkit on kuitenkin mukava osa paivaani ja taytyy yrittaa joskus ottaa kamera mukaan, sen verran komeita maisemia ja muuta mielenkiintoista nahtavaa merenrantaa seurailevan lenkkini varrella on!
Myoskaan en ole joutunut uhkailun tai ryostelyn kohteeksi, huijaamisen kohteeksi niiden sijasta kylla. Muutama viikko sitten kavin ostamassa itselleni toisen puhelinliittyman ja siihen puhe aikaa ja jo kioskin pihalla minulla oli jotenkin hoynaytetty olo. Lahdin kuitenkin kotiin ja kotona sitten epailykset huijatuksi tulemisesta varmentuivat. Myyja oli myynyt minulle kaytetyn sim-kortin seka kaytetyn puheajan. Kyse ei ollut isosta summasta ja mietin jo hetken etta onko vaivan arvoista polkea takaisin keskustaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta jos annan huijata itseani nyt, saan tottua siihen tulevaisuudessakin. Kerasin siis pienen napakin vihan mukaan ja poljin takaisin kioskille jossa myyja naytti silta kuin talla ei olisi ollut hajuakaan miksi olin vihainen. Han kavi jo palvelemaan muita asiakkaita mutta ilmoitin etta en aio liikahtaa ennenkuin saan toimivat tuotteet tai rahat takaisin ja olen valmis odottamaan vaikka seuraavaan paivaan. Myyja naureskeli vauvaantuneesti mutta asiakkailla ymparilla ei tuntunut olevan hajua miksi paikalle pyrahtanyt mzungu oli niin vihainen ja nayttivat aika holmistyneilta. Lopulta myyja kaivoi uuden kortin ja puheaja lipareen ja naytti silta kuin vasta silloin olisi tajunnut missa mennaan. Jep, pitihan se kokeilla sellainenkin sitten. Toivotaan etta jai ainoaksi huijaus yritykseksi.
Tanaan on tarkoitus lahtea kaymaan jalleen netissa (kirjoittelen tata tekstia toimiston mukavassa viileydessa) joka eilen ei oikein ottanut toimiakseen. Lounaan jalkeen sovimme Ernan kanssa menevamme tahan Shanganin rannalle nauttimaan auringon paisteesta ja hankkimaan varia iholle, loma kun nyt tavallaan on :) Koti-ikava ei ole viela ehtinyt pahemmin vaivaamaan, joskin sahkopostit ja kuulumiset Suomesta ovat aina tervetulleita ;)
Viime viikolla tapasin taalla Mtwarassa kirkon lahetystyontekijoina toimivat suomalaiset Marjatan ja Kaijan. Kaijan lahettava seurakunta on muuten Siilinjarvi, pieni on maailma! Kavimme siis viime perjantaina heidan kanssaan paivallisella ja oli mukava kuulla heidan juttujaan. Marjatta on ollut Tansaniassa yhdeksan vuotta ja Kaija nyt yhdeksan vuoden tauon jalkeen on palannut tanne. Ennen vuotta 2000 han tyoskenteli Tansaniassa melkein kolmekymmenta vuotta. Naisilla riittikin tarinoita ja juttuja Tansaniasta “ennen vanhaan” ja nyt. Jos jotkin asiat tuntuvat vaikeilta nyt niin ei asiat ole helposti olleet 80-luvullakaan. :)
Viime viikolla kavimme Chigon kanssa tapaamassa myos Babua joka on brittilainen vanha herrasmies ja tullut Tansaniaan (josta kasitin hanen olevan kotoisinkin alunperin) viettamaan elakepaiviaan erilaisten projektien parissa. Han kuuluu myos SDA:n johtokuntaan ja tuntuu miehella olevan yhteyksia hyvin moneen suuntaan Mtwarassa ja sen lahialueilla. Babu asuttaa toista puolikasta paritalosta jossa Veronique asuu, eli siis samalla “kadulla” kuin minakin. Babu sattuikin lauantaina meidan kanssa samaan paikkaan viettamaan iltaa ja saatiinkin sitten kaikki samalla kadulla asuvat hanelta napparasti kyyti kotiin.
Viime viikolla, perjantaina, saapui tanne myos SDA:n uusi vapaaehtoinen, Erna. Han on antropologian opiskelija ja ilmeisestikin alkaa minun kanssani vetamaa yhdessa noita liikuntatunteja. Erna on taalla yhteensa 7kk joten han aloittaa minun kanssani ja mun lahdon jalkeen voi sitten vaihtaa toisiin kouluihin opettamaan. Tervetullut apu minun mielestani, silla ryhmissa, ja varsinkin erityisryhmissa, riittaa hyvinkin ohjattavaa kolmelle opettajalle. Tunnit Ernan kanssa paastaan siis aloittamaan ensi viikolla! Ensi maanantaina pitaisi tulla myoskin kaksi uutta vapaaehtoistyontekijaa. Eli kylla meita alkaa taalla olla! :)
Sunnuntaina kaytiin kokeilemassa vahan tennista Fin Compoundin alueella olevalla tenniskentalla ja aika kokeilemista se olikin. Muutamia ihan hyvia palloja saatiin lyotya, onneksi on aikaa tassa harjoitella viela :) Maanantai meni esitellessa Ernalle Mtwaraa. Kiertelimme “keskustassa” ja torilla. Torilta tarttui minun mukaan jo ensimmaiset tuliaiset, heh. Kierroksen jalkeen kaytiin jaatelolla, eka jaatelo kuukauteen! Oli hyvaa voin kertoo! Tosin jaatelo pita hotkia aika vauhdilla, sen verran nopeasti ne tassa lampotilassa alkaa sulamaan. Kavimme saattelemassa Ernan kotiin jolloin minakin nain Mr. Brightin perheen talon. Erna siis majailee samassa perheessa kuin Anna ja Tommi ennen muuttoaan omaan asuntoon.
Loma viikko tarkoittaa myoskin sita, etta Limu on perheensa luonna kotikaupungissaa Ndandassa ja Chigo lahti Dar Es Salamiin hakemaan Amerin lahettamia jalkapalloja jotka ovat jo hyvan tovin seisseet Darin satamassa. Ennen lahtoaan Chigo toi minulle toimiston avaimet ja koska lomaviikolla taalla ei muita oikeastaan kay, olen kaynyt aamupaivisin tekemassa kirjallisia toita, niita mitka nyt ilman internettia onnistuu. Tosin meilla on nyt toimistollakin internet liittyma ja se toimii myos, mutta se on sen verran uusi juttu etta sen kaytosta ei oikein ole viela sovittu. Netti toimii nimittain samaan tapaan kuin prepaid puhelinliittymat, eli nettiaika pitaa ostaa aina erikseen. Ehkapa loman jalkeen tulee selvyytta kuinka nettiin paaseminen toimistolta tapahtuu. Nettikahvila ei varmastikaan tule kokemaan havikkia silla kuten jo sanoin, uusia vapaaehtoistyontekijoita on tulossa ja ensi viikolla meita on yhteensa jo 8 tyontekijaa joten koneet toimistolla ei vain yksinkertaisesti riita. Olen siis koittanut kayttaa taman viikon hiljaiselon hyodykseni!
Tiistaina maman tyttaret, Azma ja Ahssan, tulivat lomalle kotiin ja ovat ainakin viikonlopun yli. Kyselin aamiaispoydassa tanaan nuoremmalta eli Ahssanilta koulun alusta ja han kertoi sen alkavan maanantaina. Mutta saa nahda! Sunnuntaina loppuu ramandan ja tiedossa on suuri juhla Edie (?) sen kunniaksi. Maanantai ja tiistai on merkattu ainakin kalentereihin lomapaiviksi ja meillakaan ei ole opetettavia koulua. Monet pankit ja kaupatkin ovat ilmeisesti tuolloin kiinni. Tytot ovat olleet eloisa lisa perheeseen talla viikolla, joskin minun taytyi eilen ottaa molemmat pieneen puhutteluu joka koski minun tavaroiden lainaamista ilman lupaa ja huoneessani ramppaamista. Perille meni ja kavereita ollaan edelleenkin :)
Keskiviikkona teimme reissun Msimbatiin, noin 50km paassa sijaitsevaan kaupunkiin jossa on meri safari. Meidan oli tarkoitus startata yhdeksalta SDA:n autolla jonka Tommi oli kysynyt Chigolta lainaan. Kuskina toimi paikallinen, joskin englantia osaamaton, nuori mies. Ensimmainen viivytys tuli kun paasin ulos kotiportista jonka edessa meidan piti tavata. Auton etuovi oli rikki ja kuskin lisaksi paikalla oli toinen paikallinen mies joka selitti ongelman olevan korjattu viidessa minuutissa korjaamolla. Koska se ei tietenkaan pitanyt paikkaansa, lahdimme kaikki korjaamolle jotta asia varmasti hoituisi. Taman pikkuongelman korjaamiseen meni 1,5 tuntia jolloin vihdoin paasimme hakemaan Ernaa ja ajamaan kohti Mikindania hakemaan Lukasilta snorklaus valineet lainaan. Tahan saakka kaikki hyvin. Auton lahtiessa kohti Msimbatia Anna ja Tommi antoivat ohjeita kuskilla silla paikallisuudestaa huolimatta han ei osannut tieta kohteeseemme. Seuraava ongelma tuli eraan Ruvulaan (se nimisessa paikassa meri safari sijaitsi) ohjaavan kyltin tulkitsemisessa melko alkumatkasta ja sen jalkeen porottolimme tyytyvaisina melkein tunnin verran vaaraan suuntaan. Virheen valjetessa porottolimme ei niin tyytyvaisina matkan takaisin melkein Mtwaraan asti kunnes paasimme oikealle tielle. Mutta, Afrikassa Afrikan tavalla! Viiden tunnin paasta aiotusta lahtoajasta paasimme vihdoin perille! Ajan saastamiseksi soitimme matkalta safarin hotelliin ja ilmoitimme tuloaikamme jotta ruoka olisi valmis ja paasisimme mahdollisimman pian mereen. Perille paastyamme meidat ohjattiinkin suoraan poytaan ja tarjoilija ilmoittikin etta ruoka on valmis. Joskin istuskelimme tunnin ennenkuin ruoka sitten vihdoin saapui..joimme perille paasyn kunniaksi oluet ja en muista etta milloin viimeksi olisi olut niin hyvalta maistunutkaan! Ruoka oli myoskin taivaallisen hyvaa, ehka osittain kaiken sen odottamisen jalkeen. :) Heti syotyamme lahdimme kaikkien uimasaantojen vastaisesti samantien mereen koska iltapaiva oli jo pitkalla. Laskuvesi oli meille melko suotuisa ja jonkin aikaa porskuteltuamme naimme koralleja! Snorklaukset viime syksyna Kroatissa havisi talle kylla 6-0. Naimme meritahteja, valtavia merisiileja ja kaloja jotka oli kuin yhdesta suuresta akvaariosta. Jossain lahistolla seikkaili myos delfiineja, joita emme nahneet mutta joiden aantelyn kuuli veden alla. Aivan mahtavaa, en voi muuta sanoa :D
Snorkalailun jalkeen pudotus arkeen oli napakka kun oli vahan ongelmaa laskun maksamisessa ja kuskin palkassa. Autossakin oli jotain haikkaa juuri ennen lahtoamme mutta joka sitten saatiin kylla kuntoon. Matkan teko taittui osittain nyt pimealla joka toisaalta oli ihan jannittavaakin, melkein liiankin jannittavaa. Pimeys kun oikeasti on ihan sakkipimeaa vaikka autossa tottakai valot onkin. Hauska oli seurailla teiden varsilla ihmisia ruokailemassa pienten lyhtyjen ja nuotioiden valossa talojensa edustoilla. Kotiin paastiin turvallisesti ja vaikka paivaan mahtuikin kaikenlaista, oli se mielestani erittain onnistunut. Ainakin on jotain mita muistella ja mille naureskella jalkeenpain.
Koska reissu venahti, veimme snorklaus kamat vasta eilen Mikindaniin Ten Degreessiin Lukasille. Ernakin paasi tutustumaa ensi kerran Mikindaniin. Istuskelimme Ten Degreessin ravintolassa ja katselimme pitkan aikaa Mikindanin lahdelle eksynytta valasta. Otus, joka siis ilmeisesti oli ryhavalas, oli kaukana mutta silti pystyi nakemaan kuinka iso se oli! Ei hassumpaa, eika koskaan Suomessa! Ten Degreessin omistaja Martin tuli myos tervehtimaan meita. Kyseli meilta myos Dar Es Salemissa olevan Onnelan numeroa ja oli aimistynyt kun meilta suomalaisilta sita ei loytynyt. Ja ei, kyseessa ei ole Sedun viritelma taalla asti maailmaa, vaan samalla nimella paiskaistu, joskin suomalaisten perustama, hotelli. Mikindanissa kiertelyn jalkeen (edelleenkin Dr. Livingstonen talo jai spottaamatta) soimme hyvat ateriat Ten Degreessissa ja lahdimme sitten parin bajajin voimin kohti kotia.
Maman oli saapunut Darista eilen! Se oli iloinen ja tervetullut yllatys vaikka hyvin parjattiinkin ilman mamaankin. Silti oli mukavaa, etta oli joku joka osasi puhua hyvaa englantia ja pitkasta aikaa paasi viettamaan iltaa keskustelun parissa. Maman toi mukanaa 800 kananpoikaa joita kavimme katsomassa pihan peralla kanalassa. Kanalaan astuessa tuntui kuin olisi astunut keskelle paasiaista, keltaisia pikku otuksia vilisi ympariinsa. Maman sanoi etta kuuden viikon paasta nuo pikkuotukset alkaa olla tarpeeksi isoja syotavaksi..taisi olla ensi kerta kun katsoin tulevaa ateriaani silmasta silmaan. Pole sana pikkutyypit.
Sellaisia olen ehtinyt tassa valissa nyt puuhaamaan! Ensimmainen kuukausi alkaa tosiaan olla paketissa ja lukuunottamatta yhta mustaa varvasta, lukuisia moskiittojen pistoja jotka saa mun jalat nayttamaa silta kuin niihin olisi iskenyt rutto, auringonpolttamia ja muutamia mustelmia, olen ihan yhdessa koossa ja hyvinvoivana! Olen saanut hankittua myos melko kipeat lonkankoukistajat kaikesta lenkkeilysta joten tama viikko on pitanyt ottaa melko iisisti. Lenkkeily on ollut mieluisa jokapaivainen rutiini, joskin se meinaa olla turhan sosiaalista puuhaa minulle. Lenkilla tykkaan kuunnella musiikkia ja olla omissa oloissani joka ei onnistu yleensa koskaan taalla. Ohikulkijoille taytyy huudella kuulumisia vahan valia ja joskus kohdalle osuu sitkeita nuoria miehia joita ei haittaa se etta kumpikaan ei puhu toisen kielta. Juttua koitetaan iskea silti. Olen yrittanyt pysya kohteliaana mutta onneksi useimmat tajuaa kun vain osoittelen korvia, etta musiikki soi ja en ole juttutuulella. Lenkit on kuitenkin mukava osa paivaani ja taytyy yrittaa joskus ottaa kamera mukaan, sen verran komeita maisemia ja muuta mielenkiintoista nahtavaa merenrantaa seurailevan lenkkini varrella on!
Myoskaan en ole joutunut uhkailun tai ryostelyn kohteeksi, huijaamisen kohteeksi niiden sijasta kylla. Muutama viikko sitten kavin ostamassa itselleni toisen puhelinliittyman ja siihen puhe aikaa ja jo kioskin pihalla minulla oli jotenkin hoynaytetty olo. Lahdin kuitenkin kotiin ja kotona sitten epailykset huijatuksi tulemisesta varmentuivat. Myyja oli myynyt minulle kaytetyn sim-kortin seka kaytetyn puheajan. Kyse ei ollut isosta summasta ja mietin jo hetken etta onko vaivan arvoista polkea takaisin keskustaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta jos annan huijata itseani nyt, saan tottua siihen tulevaisuudessakin. Kerasin siis pienen napakin vihan mukaan ja poljin takaisin kioskille jossa myyja naytti silta kuin talla ei olisi ollut hajuakaan miksi olin vihainen. Han kavi jo palvelemaan muita asiakkaita mutta ilmoitin etta en aio liikahtaa ennenkuin saan toimivat tuotteet tai rahat takaisin ja olen valmis odottamaan vaikka seuraavaan paivaan. Myyja naureskeli vauvaantuneesti mutta asiakkailla ymparilla ei tuntunut olevan hajua miksi paikalle pyrahtanyt mzungu oli niin vihainen ja nayttivat aika holmistyneilta. Lopulta myyja kaivoi uuden kortin ja puheaja lipareen ja naytti silta kuin vasta silloin olisi tajunnut missa mennaan. Jep, pitihan se kokeilla sellainenkin sitten. Toivotaan etta jai ainoaksi huijaus yritykseksi.
Tanaan on tarkoitus lahtea kaymaan jalleen netissa (kirjoittelen tata tekstia toimiston mukavassa viileydessa) joka eilen ei oikein ottanut toimiakseen. Lounaan jalkeen sovimme Ernan kanssa menevamme tahan Shanganin rannalle nauttimaan auringon paisteesta ja hankkimaan varia iholle, loma kun nyt tavallaan on :) Koti-ikava ei ole viela ehtinyt pahemmin vaivaamaan, joskin sahkopostit ja kuulumiset Suomesta ovat aina tervetulleita ;)
torstai 17. syyskuuta 2009
Jotain ihan muuta
Pitkasta aikaa! Aika viime paivityksesta eli puolitoista viikkoa on mennyt todella nopeasti! Viime viikolla tunteja sotki lasten ilmeisestikin “koeviikko” jonka myota keskiviikon ja torstain tunnit peruuntuivat. Sen sijaan viime viikolla suunnittelimme turnauksen preprimary koululaisille eli lapsille ikahaarukaltaan n. 3-6v. Turnaus jarjestettin torstaina isolla kentalla melko keskustan tuntumassa. Ohjelmassa oli viestijuoksua, jalkapalloa, kolmijalkajuoksua, kenkien sidontaa, ym. Aamupaiva hurahti nopeasti touhutessa ja lapsilla taisi olla aika hauskaa. Turnauksen paatteeksi jaettiin palkintoja, ei vain lajien voittajille, vaan ihan kaikille osallistujille. Turnauksesta
Olen huomannut SDA:n toiminnan melko merkittavaksi juuri lapsia kouluun houkutellessa. Liikuntatunnit toimivat hyvana houkuttimena saapua kouluun, varsinkin kun tuntia tulee pitamaan urheilu yhdistys liikunnan opettajan sijaan ja ohjelmassa on muutakin kuin jalkapalloa. Viime viikkoinen turnaus houkutteli paljon paikalle lapsia jotka eivat kay laisinkaan koulua ja heita todellakin oli paljon! Jotkut lapsista eivat paase kouluun kotitoilta tai rahan puutteen vuoksi. Kylassa nakee myos paljon lapsia sokeiden vanhuksien avustajina. Tallaisen parivaljakon naimme jokin aika sitten bajaj-kuski Karimin kanssa joka kanssa sanoi lasten tyollistamisen silla tavoin olevan ongelma koska se juuri estaa heidan kouluun menemisen. Pienemmissa ja syrjaisemmissa kylissa on ongelmana myos opettajien puute; tyo keskella-ei-mitaan ei varmaankaan ole nuorten valmistuvien opettajien unelmatyo. Peruskoulutus ja koulutustaso johon olemme Suomessa tottuneet ei TODELLAKAAN ole itsestaanselvyys taalla.
Myos monet perusasiat, esim. veden keittaminen bakteerien varalta, on aivan utopiaa ihmisille varsinkin pienemmissa kylissa. Sama
Kehitysprojektit taalla tuntuvatkin pyorivan hyvin niin kauan kuin rahoitus esim. juuri Suomesta rullaa. Projektien jatkuminen paikallisesti paikallisten itse rahoittamana vaikuttaa hankalalta. Hyvana esimerkkina projekti jossa Tommi oli mukana ennen SDA:n toimintaan liittymista. Projektin tarkoituksena oli rakennuttaa kaivoja pieniin kyliin. Projekti kaatui lopulta siihen, etta mitaan ei saatu aikaiseksi vaikka rahaa Suomesta toimitettiin ja lopulta peli vain taytyi viheltaa poikki. Kylat jaivat ilman kaivoja. Vesi ongelma tulee varmastikin vain kasvamaan Tansaniassakin jos kehitys on taman suuntainen. Selailin toimistolla hiukan tuloni jalkeen Kepan julkaisemaa raporttia Maailman kylan laitamilla. Raportti on vuodelta 2004 eli viisi vuotta vanha ja jotkut taulutkot raportissa viela vanhempia, mutta kasityksen niista varmasti saa. Raportissa on taulukko vuodelta 2000 kehittyneen vesilahteen kayttomahdollisuudesta. Suomessa kayttomahdollisuus on ollut seka kaupungeissa etta maaseudulla 100% kun Tansaniassa vastaava luku kaupungeissa 90% ja maaseudulla vain 57%. Kaivoille olisi tarvetta.
Tietynlainen yritteliaisyys on siis piilossa. Tosin tahan taytyy lisata se, etta suomalaisena naita asioita katsoo hyvin eri tavalla. Kavimme eilen juuri muiden suomalaisten kanssa keskustelua mm. siita, miten Suomea ja Tansaniaa ei voi edes oikein verrata keskenaan. Kasitteet, kulttuuri ja tyomoraali on niin, vaarin ehka sanoa eri planeetoilta, mutta konkreettisuuden lisaksi teoriassakin aivan eri puolilta planeettaa. Toki loytyy taaltakin yritteliaita, reippaita ihmisia, ei kai Tansania muuten jaloillaan seisoisi. Tuo minka jo mainitsin, Tansanian ja Suomen vertailun vaikeus, konkretisoituu melko hyvin YK:n kehitysohjelman (UNDP:n) inhimillisen kehityksen indeksista,(vertailu automaattisesti vaatii luokittelua ja ryhmittelya ) joka loytyy myos mainitsemastani Kepan raportista. Indeksi koostuu kunkin maan asukkaisen oletetun elinian, koulutustason ja henkea kohti lasketun bruttokansantuotteen mukaan. Vuonna 2003 Norjan indeksiluku on ollut 0.944 jolla se sijoittuu ensimmaiseksi kaikista maailman valtioista kun laitetaan maat indeksiluvun perusteella “paremmuus” jarjestykseen. Suomi kiikkui listalla tuolloin sijalla 14. Tansanian vastaava indeksi oli 0.400 ja se oikeutti 160. sijaan listalla. Tasta voi jo tehda paatelmia vertailun vaikeudesta.
Kehitysmaat tarvitsevat “kehittyneita” maita monella osa-alueella ja tata esimerkiksi minunkin tyopanokseni SDA:lla on, kehitysyhteistyota. Koulutustason eroista toimii hyvana esimerkkina ja itselleni laheisena asiana fysioterapeuttien vahyys. Tai ei oikeastaan edes vahyys vaan olemattomuus. Uskon olevani ainoa edes fysioterapeutin tapainen koko Mtwaran ja lahikylien alueilla. Fysioterapeutin toimi on myos vierasta paikallisille ja esimerkiksi Limu, joka tyoskentelee SDA:lla ja on tyoskennellyt aikaisemminkin fysioterapeutti opiskelijoiden kanssa, lohkaisi eras aamu kysymyksen “Tuleeko sinusta siis laakari kun valmistut?”. Paikallisesta menosta kertoo myos jotain se, etta kun sanoin Limulle etta e-hei, vaan fysioterapeutti, ei jatkokysymyksia seurannut. Vaikka siis toiminkin taalla pitkalti liikunnan opettajan, mieli tekee kovasti kertoa fysioterapeutin toimenkuvasta ja tyopanoksen “hyodyllisyydesta”. Termina fysioterapeutti sanoo taalla todella harvalle mitaan, vaikka esim Shanganin primary schoolin erityisluokalla vaikuttaisi olevan monta fysioterapiaa tarvitsevaa lasta.
Kuulumisien sijaan nyt tulikin siis enemman yleista asiaa Tansaniasta ja maan herattamista ajatuksista. Kirjoittelin blogia tanaan ajan saastamiseksi toimistolla josta sitten kiikutan tuotoksen nettikahvilaan muistitikun voimin. En voi olla tahan viela lisaamatta yhta mielenkiintoista faktaa internetin kaytosta. Vuonna 2002 koko maailmanvaestosta 9.72% kaytti internettia. Teollisuusmaissa vastaava luku oli 32.62%. (Suomessa 50.89%) kun taas kehitysmaiden vaestosta prosentuaalisesti internettia kaytti 3.91% ja Afrikassa 1% vaestosta. (UNCTAD, E-Commerence and Development report 2003) Vieroittuminen internetista tapahtuu taalla melko luonnostaan :)
maanantai 7. syyskuuta 2009
picture!picture!
Tassapa joitain kuvia ensimmaisilta viikoilta. Lataaminen tapahtuu hyyyyyvin hitaasti joten laittelen vahan kerrallaan joitain.
Tassa on mun koti! Kovin pimeelta nayttaa mutta kuva on "kadulta" pain ja siella jossain pimennossa on munkin huoneen ikkuna.
Tassa meidan olohuone, hieman pimea kuva mutta oleellinen varmasti nakyy. Takaosassa on ruokailutila jossa aina istun ruokailemassa itsekseni. Ruokailu on sinallaan janna juttu etta ainakin taman ramandanin ajan syon aina eriaikaan kuin muut. Tullessani illallistin aina Maman kanssa, saa nahda miten jarjestelyt menee kun ramandan loppuu vajaan parin viikon paasta.
Tassa kotiapulainen tekee ruokaa. Kokkailu siis tapahtuu hiilien paalla tahan malliin.
Housemaideja jotka pyysi etta ottaisin heista kuvia. Ilmeisesti aina yhta jannittava tapahtuma :)
Maman Azman kanssa ihmetellaan pihalla kun sahkot oli poikki. Joskin tavallista muttei jokapaivaista taalla..
Tassa on mun kaveri joka noin sekunti kuvan ottamisen jalkeen otti napakan otteen hampailla mun kadesta. Mut lepposa kaveri muutoin. Tana aamuna tosin pihalta loytyi ilmeisesti Mwajuman kanga revittyna sen tuhanteen palaseen..luulenpa etta tassa on syyllinen..
Kuvassa koulun piha jossa Janni kavi opettamassa. Kuten nakyy, koulupukuiset lapset ja lehmat menee siella kaikki sulassa sovussa. Lehmia viedaan paivittain pihoilta laiduntamaan muualle joten pyoralla ajaessa saa myos varoa naita elaimia. Lehmat tosin yleensa osaavat vaistaa eivatka tee nopeita akkiliikkeita toisin kuin vuohet joiden kanssa olen meinannut ottaa osumaa pariinkin otteeseen..
Lapsia tunnilta. Nama ovat viidesluokkalaisia ja IHMEELLISEN rauhallisesti tassa kuvassa. Tais hinku paasta kuvaan rauhoittaa meiningin..
Tassa on meidan toimisto! Pieni tyomaaparakki Fin Compoundin alueella, sinne sita vain aina kaikki yhta aikaa tungetaan sisaan pitamaan tapaamista jne :)
Reilu viikko sitten oli siis Jannin (valkoisessa paidassa oikealla) laksiaiset joihin tuli vasemmalta katsoen myos Ms. Bright, Martha, Mr. Bright, Harrison, Limu. Jannin molemmin puolin nakyy Anna seka Lukas. Tommi on jossain rajauksen ulkopuolella. Kemut pidettiin siis Annan ja Tommin uudessa kodissa.
Jalkiruokana oli suklaakakkua ja hedelmia ja nayttaa niin hyvalta! Ei ikina Suomessa ainakaan siihen hintaan kuin taalla :)
Janni sai Limulta laksiaislahjaksi ktangan joka ilmeisesti on paikallinen lahja antaa kun joku on lahdossa. Vahan kuin suomessa antaisi vastaavassa tilanteessa Aalto-maljakon tms.
Viime viikolla alkoi siis tosiaan opetukset ja ovat menneet jopa paremmin kuin ajattelinkaan! Tanaan oli toistamiseen Rahaleon koulun oppilaiden liikuntatunti eli oppilaat olivat kuuroja. Tehtiin aika samoja juttuja kuin eka kerralla pienin muutoksin ihan senkin vuoksi etta tunti rullaisi eteenpain jouhevasti. Talla kertaa lapset paasi pelaamaan paremmin kuin ekalla kerralla kun saannot ja pelit oli jo osittain tuttuja. Jokaisella tunnilla on tarkoitus lisata jokin uusi juttu peliin ja pikkuhiljaa liikutaan kohti koripallon pelaamista joka on luvassa varmaankin parin viikon paasta. Tosin en ole viela ihan varma etta milla saannoilla, koris koreja kun Rahaleon (tai millaan muullakaan) koululla ei ole.
Valineiden rajallisuus aiheuttaa muutenkin pienia rajotteita tuntien suunnitteluun. Esimerkiksi ajattelin viime viikolla Ligulan koulun tunnille pitaa heittoharjoituksia plus suomalaisia peleja. Kavi ilmi etta meilla on SDA:lla nelja ehjaa lentopalloa ja niilla piti tulla toimeen. Oppilaita oli vajaa 60 mutta melko toimiva systeemi heittoharjoituksien onnistumiseksi saatiin aikaseksi :) Pienten kanssa Lutheranissa pelattiin erilaisia peleja ja laitoin lapset liikkumaan mahdollisimman monella tavalla nahdakseni heidan taitoja. Perustaidot hallussa. Tuntien suunnittelussa esim juuri naiden pienten kohdalla rajoittaa myos se, etta tunnit pidetaan tietenkin ulkona hiekkakentilla joissa saattaa tsakalla olla hiukan nurmea, joten mitaan juttuja maassa ei oikein voi tehda ilman etta vaatteet on sen jalkeen ihan polyssa. Vaatteet nimittain likaantuu ihan seisten tehdyissakin jutuissa, sen verran hiekka tunneilla pollyaa! Shanganin koulu jossa opetin kehitysvammaisia lapsia olikin sitten ainut tunti jossa ei voitu tehda mitaan mita olin suunnitellut. Lapsia pitaisi olla 20 mutta paikalla oli 6 joista 4 suostui tekemaan ohjaamiani juttuja, viides pienen suostuttelun jalkeen. Puuttuvat lapset eivat vain olleet ilmaantuneet kouluun ja jos heita ei kukaan hae tai tuo niin koulupaiva jaa silloin valiin. Naita lapsia kun ei voi laittaa tulemaan omatoimisesti tunneille, koulumatkalla olevat jutut saattavat olla liian mielenkiintoisia etta lapsi paasee ikina perille kouluun. Opettaja tosin lupasi, etta seuraavaksi kerraksi he hakevat lapset kodeista kouluun. Jotain hyotya meidan pitamilla tunneilla siis ainakin on, lapset tulevat kouluun! :) Saa nahda mita taman viikon tunti pitaa sisallaan. Leikkien pitaa nailla tunneilla olla myos hyvin yksinkertaisia silla useimmat lapsista eivat ymmarra kovinkaan monimutkaisia ohjeita.
Limu ja mina ollaan hyva ja toimiva aisapari tunneilla. Varsinkin juuri yllamainitsemaani Shanganin kouluun taidettiin sopia paremmin joukkoon kun luultiinkaan. Yksi pienista oppilaista kavi kysymassa Limulta etta "oletko sinakin kehitysvammainen?" ja kun Limu kielsi osoitti lapsi minua ja kysy et "onko tuo mzungu kehitysvammainen?". Hyvin siis menee :D
Tuntien lisaksi olen viettanyt hieman aikaa toimistolla keraten ideoita peleihin ja harjoituksiin seka aloitellut kirjoittamaan koulujuttuja niilta osin kuin ne ilman nettia voi tehda. Viime perjantaina minulla ei ollut opetuksia ja tarkoitus oli tulla useaksi tunniksi tekemaan koulujuttuja tanne internet kahvilaan mutta nettipa ei toiminukaan joten sen paivan hommat jai tekematta. Tama lienee tosin melko harvinaista joten pitaa vain ahkerasti jaksaa polkea keskustaan tsekkailemaan missa kahvilassa netti toimii.
Muuten olen vapaa-ajalla kayttanyt paljon aikaa ymparistoon tutustumiseen kavellen ja pyoralla ja nyt Mtwara alkaa jo hahmottua aika hyvin. Kouluille joissa opetan, loydan jo ihan itsekin. Viime viikolla teimme Tommin ja Annan kanssa yhtena iltana pinaattilettuja jotka onnistu tosi hyvin vaikkakin valineet oli vahan puutteelliset. Hilloksi saatiin passionhedelmista ja appelsiinimarmeladista sotkettu seos joka toimi yllattavan hyvin! Puolukkahilloa tosin oli hiukan ikava. Meidan talon uuni on ilmeisesti korjattavana ja Maman Azma on sanonut jo usean paivan etta "huomenna tulee". Sita huomista tassa on jo hetki odoteltu mutta Maman kovasti lupaili, etta kun uuni tulee niin han tekee minulle suomalaista ruokaa. Kehuskeli osaavansa tehda erinomaista makaronilaatikkoa ja sanoi etta haluaisia oppia tekemaan myoskin pannaria. Pannarin teon lupasin opettaa! Ugalia eli maissipuuro tokkii edelleen kovasti vaikka sita minulle sitkeasti tarjotaan ja yritan sita aina kohteliaasti edes hieman syoda. Ihmettelin kovaan aaneen kun Chigo kertoi etta ugali on hanen lempiruokaansa..ihan rehellisesti voin kertoa etta kyseinen ruoka ei maistu sitten yhtaan miltaan ja on melko tahmaista syotavaa. Mutta noh, ei paikalliset ole kovia salmiakin faneja joten mielipide erot lieneen sallittuja :)
Viime viikolla oli Martan synttarit joita kaytiin juhlistamassa laheisessa Mose's placessa. Martan oli tarkoitus ensin muutaman kaverin kanssa syoda ennen muiden vieraiden saapumista mutta ruoka ei ollut tullut viela siihen mennessa kun me yhdeksan aikaan illalla saavuttiin paikalle. Kaikenkaikkiaan synttarisankari seurueineen odotteli ruokaa reilut kaksi tuntia. Noin tunnin odottelu on taalla melko normaali aika ja isompi ihme jos ruoka tulee nopeammin. Eli ravintolaan kannattaa menna hyvissa ajoin, ei silloin kun nalka jo pahasti kurnii.
Viikonloppuna kavimme Annan ja Tommin kanssa Mikindanissa joka on pienempi kyla noin 10km paassa Mtwarasta. Mikindani on vanhempi paikka kuin Mtwara ja siella saikin ihailla vanhoja rakennuksia jotka tosin suurin osa oli melko ransistyneessa kunnossa. Yritettiin pongailla myos taloa jossa Dr. Livingstone asui aikoinaan mutta siina ei onnistuttu, ehka ensikerralla. Mikindanissa on todella hieno hotelli Old Poma joka on aikoinaan Saksalaisten rakennuttama linnoitus. Hulppea hotelli loi melkoisen kontrastin Mikindanin kylan kanssa joka oli ransistyneide taloineen ja savimajoineen kaukana Old Poman loistosta. Hotellille vievan (simpukoidun koristellun) tien alkupaassa kun oli viela aikoinaan orja markkinoina toiminut aukia jo halli. Old Poman tornista oli todella hienot nakymat merelle ja viidakonkin suuntaan ja linnoituksen takaterassilta nain eka kerran taalla ollessa apinoita! Otin niista sata todella huonoa kuvaa (jotka pakotan kaikki sitten Suomessa katsomaan..) kun olin niin innoissani! Soimme paivallisen Old Poman uima-altaalla jossa saatiin sitten katsella ja kuunnella myoskin paikallisia lepakoita joilla kokoa riittaa Suomalaisiin lajitovereihinsa nahden.
Paivallisen jalkeen menimme Ten Degreessiin joka on Mikindanilainen baari jossa Lukas tyoskentelee ja tapasimme siella muut mzungut. Mikindanista ajeltiin taksilla Annan ja Tommin luokse yomyohaisella ja sunnuntai menikin aika leppoisissa tunnelmissa Annan ja Tommin hyvassa huomassa. Illalla tein viela suunnittelua talle viikolle vaikka suunnitelmat jo aika hyvin koossa ovatkin!
Ensi viikolla kouluissa on loma viikko joilloin ei siis ole minulla opetuksia. Kirjallisten toiden ohella suunnittelimme matkaa Lindiin, kaupunkiin joka on noin 100km paassa Mtwarasta ja jossa Chigo perheineen asuu. Matka sinne tehdaan paikallisella bussilla, Dalladallalla, joka tulee olemaan varmaankin aikamoinen kokemus, jannittavaa :)
Muutoin kaikki taalla oikein hyvin! Viime viikolla aloitimme Limun kanssa myos minun swahilin tunnit ja pikkuhiljaa opin uusia sanoja ja lauseita! Myoskin kellon olen nyt oppinut jo melko sujuvasti. Ei nimittain riita etta osaa numerot swahiliksi vaan nama veijarit taalla ilmoittaa kellon ajan kuuden tunnin heitolla. Eli jos kello on kaksi paivalla se on swahiliksi "saa saba" eli seitseman. Pienta paanvaivaa ja vaarinkasityksia aiheutti aluksi. Varminta on myos sopia aina tapaamiset swahiliksia silla englanniksi saatetaan kayttaa kumpaa tahansa numeroa ilmoittamaan sovittu aika, swahililla se on aina se yksi kuuden tunnin heiton kanssa. Hyva siis oppia jos haluaa pysya aikatauluissa!
Nyt lahden kotiin lounaalle jonka jalkeen meilla on toimistolla joka maanantainen tapaaminen kaikkien tyontekijoiden kanssa jossa katsotaan raamit tulevalle viikolle!
Tassa on mun koti! Kovin pimeelta nayttaa mutta kuva on "kadulta" pain ja siella jossain pimennossa on munkin huoneen ikkuna.
Tassa meidan olohuone, hieman pimea kuva mutta oleellinen varmasti nakyy. Takaosassa on ruokailutila jossa aina istun ruokailemassa itsekseni. Ruokailu on sinallaan janna juttu etta ainakin taman ramandanin ajan syon aina eriaikaan kuin muut. Tullessani illallistin aina Maman kanssa, saa nahda miten jarjestelyt menee kun ramandan loppuu vajaan parin viikon paasta.
Tassa kotiapulainen tekee ruokaa. Kokkailu siis tapahtuu hiilien paalla tahan malliin.
Housemaideja jotka pyysi etta ottaisin heista kuvia. Ilmeisesti aina yhta jannittava tapahtuma :)
Maman Azman kanssa ihmetellaan pihalla kun sahkot oli poikki. Joskin tavallista muttei jokapaivaista taalla..
Tassa on mun kaveri joka noin sekunti kuvan ottamisen jalkeen otti napakan otteen hampailla mun kadesta. Mut lepposa kaveri muutoin. Tana aamuna tosin pihalta loytyi ilmeisesti Mwajuman kanga revittyna sen tuhanteen palaseen..luulenpa etta tassa on syyllinen..
Kuvassa koulun piha jossa Janni kavi opettamassa. Kuten nakyy, koulupukuiset lapset ja lehmat menee siella kaikki sulassa sovussa. Lehmia viedaan paivittain pihoilta laiduntamaan muualle joten pyoralla ajaessa saa myos varoa naita elaimia. Lehmat tosin yleensa osaavat vaistaa eivatka tee nopeita akkiliikkeita toisin kuin vuohet joiden kanssa olen meinannut ottaa osumaa pariinkin otteeseen..
Lapsia tunnilta. Nama ovat viidesluokkalaisia ja IHMEELLISEN rauhallisesti tassa kuvassa. Tais hinku paasta kuvaan rauhoittaa meiningin..
Tassa on meidan toimisto! Pieni tyomaaparakki Fin Compoundin alueella, sinne sita vain aina kaikki yhta aikaa tungetaan sisaan pitamaan tapaamista jne :)
Reilu viikko sitten oli siis Jannin (valkoisessa paidassa oikealla) laksiaiset joihin tuli vasemmalta katsoen myos Ms. Bright, Martha, Mr. Bright, Harrison, Limu. Jannin molemmin puolin nakyy Anna seka Lukas. Tommi on jossain rajauksen ulkopuolella. Kemut pidettiin siis Annan ja Tommin uudessa kodissa.
Jalkiruokana oli suklaakakkua ja hedelmia ja nayttaa niin hyvalta! Ei ikina Suomessa ainakaan siihen hintaan kuin taalla :)
Janni sai Limulta laksiaislahjaksi ktangan joka ilmeisesti on paikallinen lahja antaa kun joku on lahdossa. Vahan kuin suomessa antaisi vastaavassa tilanteessa Aalto-maljakon tms.Viime viikolla alkoi siis tosiaan opetukset ja ovat menneet jopa paremmin kuin ajattelinkaan! Tanaan oli toistamiseen Rahaleon koulun oppilaiden liikuntatunti eli oppilaat olivat kuuroja. Tehtiin aika samoja juttuja kuin eka kerralla pienin muutoksin ihan senkin vuoksi etta tunti rullaisi eteenpain jouhevasti. Talla kertaa lapset paasi pelaamaan paremmin kuin ekalla kerralla kun saannot ja pelit oli jo osittain tuttuja. Jokaisella tunnilla on tarkoitus lisata jokin uusi juttu peliin ja pikkuhiljaa liikutaan kohti koripallon pelaamista joka on luvassa varmaankin parin viikon paasta. Tosin en ole viela ihan varma etta milla saannoilla, koris koreja kun Rahaleon (tai millaan muullakaan) koululla ei ole.
Valineiden rajallisuus aiheuttaa muutenkin pienia rajotteita tuntien suunnitteluun. Esimerkiksi ajattelin viime viikolla Ligulan koulun tunnille pitaa heittoharjoituksia plus suomalaisia peleja. Kavi ilmi etta meilla on SDA:lla nelja ehjaa lentopalloa ja niilla piti tulla toimeen. Oppilaita oli vajaa 60 mutta melko toimiva systeemi heittoharjoituksien onnistumiseksi saatiin aikaseksi :) Pienten kanssa Lutheranissa pelattiin erilaisia peleja ja laitoin lapset liikkumaan mahdollisimman monella tavalla nahdakseni heidan taitoja. Perustaidot hallussa. Tuntien suunnittelussa esim juuri naiden pienten kohdalla rajoittaa myos se, etta tunnit pidetaan tietenkin ulkona hiekkakentilla joissa saattaa tsakalla olla hiukan nurmea, joten mitaan juttuja maassa ei oikein voi tehda ilman etta vaatteet on sen jalkeen ihan polyssa. Vaatteet nimittain likaantuu ihan seisten tehdyissakin jutuissa, sen verran hiekka tunneilla pollyaa! Shanganin koulu jossa opetin kehitysvammaisia lapsia olikin sitten ainut tunti jossa ei voitu tehda mitaan mita olin suunnitellut. Lapsia pitaisi olla 20 mutta paikalla oli 6 joista 4 suostui tekemaan ohjaamiani juttuja, viides pienen suostuttelun jalkeen. Puuttuvat lapset eivat vain olleet ilmaantuneet kouluun ja jos heita ei kukaan hae tai tuo niin koulupaiva jaa silloin valiin. Naita lapsia kun ei voi laittaa tulemaan omatoimisesti tunneille, koulumatkalla olevat jutut saattavat olla liian mielenkiintoisia etta lapsi paasee ikina perille kouluun. Opettaja tosin lupasi, etta seuraavaksi kerraksi he hakevat lapset kodeista kouluun. Jotain hyotya meidan pitamilla tunneilla siis ainakin on, lapset tulevat kouluun! :) Saa nahda mita taman viikon tunti pitaa sisallaan. Leikkien pitaa nailla tunneilla olla myos hyvin yksinkertaisia silla useimmat lapsista eivat ymmarra kovinkaan monimutkaisia ohjeita.
Limu ja mina ollaan hyva ja toimiva aisapari tunneilla. Varsinkin juuri yllamainitsemaani Shanganin kouluun taidettiin sopia paremmin joukkoon kun luultiinkaan. Yksi pienista oppilaista kavi kysymassa Limulta etta "oletko sinakin kehitysvammainen?" ja kun Limu kielsi osoitti lapsi minua ja kysy et "onko tuo mzungu kehitysvammainen?". Hyvin siis menee :D
Tuntien lisaksi olen viettanyt hieman aikaa toimistolla keraten ideoita peleihin ja harjoituksiin seka aloitellut kirjoittamaan koulujuttuja niilta osin kuin ne ilman nettia voi tehda. Viime perjantaina minulla ei ollut opetuksia ja tarkoitus oli tulla useaksi tunniksi tekemaan koulujuttuja tanne internet kahvilaan mutta nettipa ei toiminukaan joten sen paivan hommat jai tekematta. Tama lienee tosin melko harvinaista joten pitaa vain ahkerasti jaksaa polkea keskustaan tsekkailemaan missa kahvilassa netti toimii.
Muuten olen vapaa-ajalla kayttanyt paljon aikaa ymparistoon tutustumiseen kavellen ja pyoralla ja nyt Mtwara alkaa jo hahmottua aika hyvin. Kouluille joissa opetan, loydan jo ihan itsekin. Viime viikolla teimme Tommin ja Annan kanssa yhtena iltana pinaattilettuja jotka onnistu tosi hyvin vaikkakin valineet oli vahan puutteelliset. Hilloksi saatiin passionhedelmista ja appelsiinimarmeladista sotkettu seos joka toimi yllattavan hyvin! Puolukkahilloa tosin oli hiukan ikava. Meidan talon uuni on ilmeisesti korjattavana ja Maman Azma on sanonut jo usean paivan etta "huomenna tulee". Sita huomista tassa on jo hetki odoteltu mutta Maman kovasti lupaili, etta kun uuni tulee niin han tekee minulle suomalaista ruokaa. Kehuskeli osaavansa tehda erinomaista makaronilaatikkoa ja sanoi etta haluaisia oppia tekemaan myoskin pannaria. Pannarin teon lupasin opettaa! Ugalia eli maissipuuro tokkii edelleen kovasti vaikka sita minulle sitkeasti tarjotaan ja yritan sita aina kohteliaasti edes hieman syoda. Ihmettelin kovaan aaneen kun Chigo kertoi etta ugali on hanen lempiruokaansa..ihan rehellisesti voin kertoa etta kyseinen ruoka ei maistu sitten yhtaan miltaan ja on melko tahmaista syotavaa. Mutta noh, ei paikalliset ole kovia salmiakin faneja joten mielipide erot lieneen sallittuja :)
Viime viikolla oli Martan synttarit joita kaytiin juhlistamassa laheisessa Mose's placessa. Martan oli tarkoitus ensin muutaman kaverin kanssa syoda ennen muiden vieraiden saapumista mutta ruoka ei ollut tullut viela siihen mennessa kun me yhdeksan aikaan illalla saavuttiin paikalle. Kaikenkaikkiaan synttarisankari seurueineen odotteli ruokaa reilut kaksi tuntia. Noin tunnin odottelu on taalla melko normaali aika ja isompi ihme jos ruoka tulee nopeammin. Eli ravintolaan kannattaa menna hyvissa ajoin, ei silloin kun nalka jo pahasti kurnii.
Viikonloppuna kavimme Annan ja Tommin kanssa Mikindanissa joka on pienempi kyla noin 10km paassa Mtwarasta. Mikindani on vanhempi paikka kuin Mtwara ja siella saikin ihailla vanhoja rakennuksia jotka tosin suurin osa oli melko ransistyneessa kunnossa. Yritettiin pongailla myos taloa jossa Dr. Livingstone asui aikoinaan mutta siina ei onnistuttu, ehka ensikerralla. Mikindanissa on todella hieno hotelli Old Poma joka on aikoinaan Saksalaisten rakennuttama linnoitus. Hulppea hotelli loi melkoisen kontrastin Mikindanin kylan kanssa joka oli ransistyneide taloineen ja savimajoineen kaukana Old Poman loistosta. Hotellille vievan (simpukoidun koristellun) tien alkupaassa kun oli viela aikoinaan orja markkinoina toiminut aukia jo halli. Old Poman tornista oli todella hienot nakymat merelle ja viidakonkin suuntaan ja linnoituksen takaterassilta nain eka kerran taalla ollessa apinoita! Otin niista sata todella huonoa kuvaa (jotka pakotan kaikki sitten Suomessa katsomaan..) kun olin niin innoissani! Soimme paivallisen Old Poman uima-altaalla jossa saatiin sitten katsella ja kuunnella myoskin paikallisia lepakoita joilla kokoa riittaa Suomalaisiin lajitovereihinsa nahden.
Paivallisen jalkeen menimme Ten Degreessiin joka on Mikindanilainen baari jossa Lukas tyoskentelee ja tapasimme siella muut mzungut. Mikindanista ajeltiin taksilla Annan ja Tommin luokse yomyohaisella ja sunnuntai menikin aika leppoisissa tunnelmissa Annan ja Tommin hyvassa huomassa. Illalla tein viela suunnittelua talle viikolle vaikka suunnitelmat jo aika hyvin koossa ovatkin!
Ensi viikolla kouluissa on loma viikko joilloin ei siis ole minulla opetuksia. Kirjallisten toiden ohella suunnittelimme matkaa Lindiin, kaupunkiin joka on noin 100km paassa Mtwarasta ja jossa Chigo perheineen asuu. Matka sinne tehdaan paikallisella bussilla, Dalladallalla, joka tulee olemaan varmaankin aikamoinen kokemus, jannittavaa :)
Muutoin kaikki taalla oikein hyvin! Viime viikolla aloitimme Limun kanssa myos minun swahilin tunnit ja pikkuhiljaa opin uusia sanoja ja lauseita! Myoskin kellon olen nyt oppinut jo melko sujuvasti. Ei nimittain riita etta osaa numerot swahiliksi vaan nama veijarit taalla ilmoittaa kellon ajan kuuden tunnin heitolla. Eli jos kello on kaksi paivalla se on swahiliksi "saa saba" eli seitseman. Pienta paanvaivaa ja vaarinkasityksia aiheutti aluksi. Varminta on myos sopia aina tapaamiset swahiliksia silla englanniksi saatetaan kayttaa kumpaa tahansa numeroa ilmoittamaan sovittu aika, swahililla se on aina se yksi kuuden tunnin heiton kanssa. Hyva siis oppia jos haluaa pysya aikatauluissa!
Nyt lahden kotiin lounaalle jonka jalkeen meilla on toimistolla joka maanantainen tapaaminen kaikkien tyontekijoiden kanssa jossa katsotaan raamit tulevalle viikolle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)