One done, two to go!

Nyt siis myos kuulumisia! Kuten jo edellisessa tekstissa sanoin, aika on mennyt todella nopeasti! Huomenna tulee jo kuukausi tanne saapumisestani. Tuntuu pikemminkin kahdelta viikolta vaikka arkeen on jo paassyt melko hyvin kiinni. Tosin taman viikon loma sotkee hieman arki kuvioita mutta vain hyvalla tavalla.

Viime viikolla tapasin taalla Mtwarassa kirkon lahetystyontekijoina toimivat suomalaiset Marjatan ja Kaijan. Kaijan lahettava seurakunta on muuten Siilinjarvi, pieni on maailma! Kavimme siis viime perjantaina heidan kanssaan paivallisella ja oli mukava kuulla heidan juttujaan. Marjatta on ollut Tansaniassa yhdeksan vuotta ja Kaija nyt yhdeksan vuoden tauon jalkeen on palannut tanne. Ennen vuotta 2000 han tyoskenteli Tansaniassa melkein kolmekymmenta vuotta. Naisilla riittikin tarinoita ja juttuja Tansaniasta “ennen vanhaan” ja nyt. Jos jotkin asiat tuntuvat vaikeilta nyt niin ei asiat ole helposti olleet 80-luvullakaan. :)

Viime viikolla kavimme Chigon kanssa tapaamassa myos Babua joka on brittilainen vanha herrasmies ja tullut Tansaniaan (josta kasitin hanen olevan kotoisinkin alunperin) viettamaan elakepaiviaan erilaisten projektien parissa. Han kuuluu myos SDA:n johtokuntaan ja tuntuu miehella olevan yhteyksia hyvin moneen suuntaan Mtwarassa ja sen lahialueilla. Babu asuttaa toista puolikasta paritalosta jossa Veronique asuu, eli siis samalla “kadulla” kuin minakin. Babu sattuikin lauantaina meidan kanssa samaan paikkaan viettamaan iltaa ja saatiinkin sitten kaikki samalla kadulla asuvat hanelta napparasti kyyti kotiin.

Viime viikolla, perjantaina, saapui tanne myos SDA:n uusi vapaaehtoinen, Erna. Han on antropologian opiskelija ja ilmeisestikin alkaa minun kanssani vetamaa yhdessa noita liikuntatunteja. Erna on taalla yhteensa 7kk joten han aloittaa minun kanssani ja mun lahdon jalkeen voi sitten vaihtaa toisiin kouluihin opettamaan. Tervetullut apu minun mielestani, silla ryhmissa, ja varsinkin erityisryhmissa, riittaa hyvinkin ohjattavaa kolmelle opettajalle. Tunnit Ernan kanssa paastaan siis aloittamaan ensi viikolla! Ensi maanantaina pitaisi tulla myoskin kaksi uutta vapaaehtoistyontekijaa. Eli kylla meita alkaa taalla olla! :)

Sunnuntaina kaytiin kokeilemassa vahan tennista Fin Compoundin alueella olevalla tenniskentalla ja aika kokeilemista se olikin. Muutamia ihan hyvia palloja saatiin lyotya, onneksi on aikaa tassa harjoitella viela :) Maanantai meni esitellessa Ernalle Mtwaraa. Kiertelimme “keskustassa” ja torilla. Torilta tarttui minun mukaan jo ensimmaiset tuliaiset, heh. Kierroksen jalkeen kaytiin jaatelolla, eka jaatelo kuukauteen! Oli hyvaa voin kertoo! Tosin jaatelo pita hotkia aika vauhdilla, sen verran nopeasti ne tassa lampotilassa alkaa sulamaan. Kavimme saattelemassa Ernan kotiin jolloin minakin nain Mr. Brightin perheen talon. Erna siis majailee samassa perheessa kuin Anna ja Tommi ennen muuttoaan omaan asuntoon.

Loma viikko tarkoittaa myoskin sita, etta Limu on perheensa luonna kotikaupungissaa Ndandassa ja Chigo lahti Dar Es Salamiin hakemaan Amerin lahettamia jalkapalloja jotka ovat jo hyvan tovin seisseet Darin satamassa. Ennen lahtoaan Chigo toi minulle toimiston avaimet ja koska lomaviikolla taalla ei muita oikeastaan kay, olen kaynyt aamupaivisin tekemassa kirjallisia toita, niita mitka nyt ilman internettia onnistuu. Tosin meilla on nyt toimistollakin internet liittyma ja se toimii myos, mutta se on sen verran uusi juttu etta sen kaytosta ei oikein ole viela sovittu. Netti toimii nimittain samaan tapaan kuin prepaid puhelinliittymat, eli nettiaika pitaa ostaa aina erikseen. Ehkapa loman jalkeen tulee selvyytta kuinka nettiin paaseminen toimistolta tapahtuu. Nettikahvila ei varmastikaan tule kokemaan havikkia silla kuten jo sanoin, uusia vapaaehtoistyontekijoita on tulossa ja ensi viikolla meita on yhteensa jo 8 tyontekijaa joten koneet toimistolla ei vain yksinkertaisesti riita. Olen siis koittanut kayttaa taman viikon hiljaiselon hyodykseni!

Tiistaina maman tyttaret, Azma ja Ahssan, tulivat lomalle kotiin ja ovat ainakin viikonlopun yli. Kyselin aamiaispoydassa tanaan nuoremmalta eli Ahssanilta koulun alusta ja han kertoi sen alkavan maanantaina. Mutta saa nahda! Sunnuntaina loppuu ramandan ja tiedossa on suuri juhla Edie (?) sen kunniaksi. Maanantai ja tiistai on merkattu ainakin kalentereihin lomapaiviksi ja meillakaan ei ole opetettavia koulua. Monet pankit ja kaupatkin ovat ilmeisesti tuolloin kiinni. Tytot ovat olleet eloisa lisa perheeseen talla viikolla, joskin minun taytyi eilen ottaa molemmat pieneen puhutteluu joka koski minun tavaroiden lainaamista ilman lupaa ja huoneessani ramppaamista. Perille meni ja kavereita ollaan edelleenkin :)

Keskiviikkona teimme reissun Msimbatiin, noin 50km paassa sijaitsevaan kaupunkiin jossa on meri safari. Meidan oli tarkoitus startata yhdeksalta SDA:n autolla jonka Tommi oli kysynyt Chigolta lainaan. Kuskina toimi paikallinen, joskin englantia osaamaton, nuori mies. Ensimmainen viivytys tuli kun paasin ulos kotiportista jonka edessa meidan piti tavata. Auton etuovi oli rikki ja kuskin lisaksi paikalla oli toinen paikallinen mies joka selitti ongelman olevan korjattu viidessa minuutissa korjaamolla. Koska se ei tietenkaan pitanyt paikkaansa, lahdimme kaikki korjaamolle jotta asia varmasti hoituisi. Taman pikkuongelman korjaamiseen meni 1,5 tuntia jolloin vihdoin paasimme hakemaan Ernaa ja ajamaan kohti Mikindania hakemaan Lukasilta snorklaus valineet lainaan. Tahan saakka kaikki hyvin. Auton lahtiessa kohti Msimbatia Anna ja Tommi antoivat ohjeita kuskilla silla paikallisuudestaa huolimatta han ei osannut tieta kohteeseemme. Seuraava ongelma tuli eraan Ruvulaan (se nimisessa paikassa meri safari sijaitsi) ohjaavan kyltin tulkitsemisessa melko alkumatkasta ja sen jalkeen porottolimme tyytyvaisina melkein tunnin verran vaaraan suuntaan. Virheen valjetessa porottolimme ei niin tyytyvaisina matkan takaisin melkein Mtwaraan asti kunnes paasimme oikealle tielle. Mutta, Afrikassa Afrikan tavalla! Viiden tunnin paasta aiotusta lahtoajasta paasimme vihdoin perille! Ajan saastamiseksi soitimme matkalta safarin hotelliin ja ilmoitimme tuloaikamme jotta ruoka olisi valmis ja paasisimme mahdollisimman pian mereen. Perille paastyamme meidat ohjattiinkin suoraan poytaan ja tarjoilija ilmoittikin etta ruoka on valmis. Joskin istuskelimme tunnin ennenkuin ruoka sitten vihdoin saapui..joimme perille paasyn kunniaksi oluet ja en muista etta milloin viimeksi olisi olut niin hyvalta maistunutkaan! Ruoka oli myoskin taivaallisen hyvaa, ehka osittain kaiken sen odottamisen jalkeen. :) Heti syotyamme lahdimme kaikkien uimasaantojen vastaisesti samantien mereen koska iltapaiva oli jo pitkalla. Laskuvesi oli meille melko suotuisa ja jonkin aikaa porskuteltuamme naimme koralleja! Snorklaukset viime syksyna Kroatissa havisi talle kylla 6-0. Naimme meritahteja, valtavia merisiileja ja kaloja jotka oli kuin yhdesta suuresta akvaariosta. Jossain lahistolla seikkaili myos delfiineja, joita emme nahneet mutta joiden aantelyn kuuli veden alla. Aivan mahtavaa, en voi muuta sanoa :D

Snorkalailun jalkeen pudotus arkeen oli napakka kun oli vahan ongelmaa laskun maksamisessa ja kuskin palkassa. Autossakin oli jotain haikkaa juuri ennen lahtoamme mutta joka sitten saatiin kylla kuntoon. Matkan teko taittui osittain nyt pimealla joka toisaalta oli ihan jannittavaakin, melkein liiankin jannittavaa. Pimeys kun oikeasti on ihan sakkipimeaa vaikka autossa tottakai valot onkin. Hauska oli seurailla teiden varsilla ihmisia ruokailemassa pienten lyhtyjen ja nuotioiden valossa talojensa edustoilla. Kotiin paastiin turvallisesti ja vaikka paivaan mahtuikin kaikenlaista, oli se mielestani erittain onnistunut. Ainakin on jotain mita muistella ja mille naureskella jalkeenpain.

Koska reissu venahti, veimme snorklaus kamat vasta eilen Mikindaniin Ten Degreessiin Lukasille. Ernakin paasi tutustumaa ensi kerran Mikindaniin. Istuskelimme Ten Degreessin ravintolassa ja katselimme pitkan aikaa Mikindanin lahdelle eksynytta valasta. Otus, joka siis ilmeisesti oli ryhavalas, oli kaukana mutta silti pystyi nakemaan kuinka iso se oli! Ei hassumpaa, eika koskaan Suomessa! Ten Degreessin omistaja Martin tuli myos tervehtimaan meita. Kyseli meilta myos Dar Es Salemissa olevan Onnelan numeroa ja oli aimistynyt kun meilta suomalaisilta sita ei loytynyt. Ja ei, kyseessa ei ole Sedun viritelma taalla asti maailmaa, vaan samalla nimella paiskaistu, joskin suomalaisten perustama, hotelli. Mikindanissa kiertelyn jalkeen (edelleenkin Dr. Livingstonen talo jai spottaamatta) soimme hyvat ateriat Ten Degreessissa ja lahdimme sitten parin bajajin voimin kohti kotia.

Maman oli saapunut Darista eilen! Se oli iloinen ja tervetullut yllatys vaikka hyvin parjattiinkin ilman mamaankin. Silti oli mukavaa, etta oli joku joka osasi puhua hyvaa englantia ja pitkasta aikaa paasi viettamaan iltaa keskustelun parissa. Maman toi mukanaa 800 kananpoikaa joita kavimme katsomassa pihan peralla kanalassa. Kanalaan astuessa tuntui kuin olisi astunut keskelle paasiaista, keltaisia pikku otuksia vilisi ympariinsa. Maman sanoi etta kuuden viikon paasta nuo pikkuotukset alkaa olla tarpeeksi isoja syotavaksi..taisi olla ensi kerta kun katsoin tulevaa ateriaani silmasta silmaan. Pole sana pikkutyypit.

Sellaisia olen ehtinyt tassa valissa nyt puuhaamaan! Ensimmainen kuukausi alkaa tosiaan olla paketissa ja lukuunottamatta yhta mustaa varvasta, lukuisia moskiittojen pistoja jotka saa mun jalat nayttamaa silta kuin niihin olisi iskenyt rutto, auringonpolttamia ja muutamia mustelmia, olen ihan yhdessa koossa ja hyvinvoivana! Olen saanut hankittua myos melko kipeat lonkankoukistajat kaikesta lenkkeilysta joten tama viikko on pitanyt ottaa melko iisisti. Lenkkeily on ollut mieluisa jokapaivainen rutiini, joskin se meinaa olla turhan sosiaalista puuhaa minulle. Lenkilla tykkaan kuunnella musiikkia ja olla omissa oloissani joka ei onnistu yleensa koskaan taalla. Ohikulkijoille taytyy huudella kuulumisia vahan valia ja joskus kohdalle osuu sitkeita nuoria miehia joita ei haittaa se etta kumpikaan ei puhu toisen kielta. Juttua koitetaan iskea silti. Olen yrittanyt pysya kohteliaana mutta onneksi useimmat tajuaa kun vain osoittelen korvia, etta musiikki soi ja en ole juttutuulella. Lenkit on kuitenkin mukava osa paivaani ja taytyy yrittaa joskus ottaa kamera mukaan, sen verran komeita maisemia ja muuta mielenkiintoista nahtavaa merenrantaa seurailevan lenkkini varrella on!

Myoskaan en ole joutunut uhkailun tai ryostelyn kohteeksi, huijaamisen kohteeksi niiden sijasta kylla. Muutama viikko sitten kavin ostamassa itselleni toisen puhelinliittyman ja siihen puhe aikaa ja jo kioskin pihalla minulla oli jotenkin hoynaytetty olo. Lahdin kuitenkin kotiin ja kotona sitten epailykset huijatuksi tulemisesta varmentuivat. Myyja oli myynyt minulle kaytetyn sim-kortin seka kaytetyn puheajan. Kyse ei ollut isosta summasta ja mietin jo hetken etta onko vaivan arvoista polkea takaisin keskustaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta jos annan huijata itseani nyt, saan tottua siihen tulevaisuudessakin. Kerasin siis pienen napakin vihan mukaan ja poljin takaisin kioskille jossa myyja naytti silta kuin talla ei olisi ollut hajuakaan miksi olin vihainen. Han kavi jo palvelemaan muita asiakkaita mutta ilmoitin etta en aio liikahtaa ennenkuin saan toimivat tuotteet tai rahat takaisin ja olen valmis odottamaan vaikka seuraavaan paivaan. Myyja naureskeli vauvaantuneesti mutta asiakkailla ymparilla ei tuntunut olevan hajua miksi paikalle pyrahtanyt mzungu oli niin vihainen ja nayttivat aika holmistyneilta. Lopulta myyja kaivoi uuden kortin ja puheaja lipareen ja naytti silta kuin vasta silloin olisi tajunnut missa mennaan. Jep, pitihan se kokeilla sellainenkin sitten. Toivotaan etta jai ainoaksi huijaus yritykseksi.

Tanaan on tarkoitus lahtea kaymaan jalleen netissa (kirjoittelen tata tekstia toimiston mukavassa viileydessa) joka eilen ei oikein ottanut toimiakseen. Lounaan jalkeen sovimme Ernan kanssa menevamme tahan Shanganin rannalle nauttimaan auringon paisteesta ja hankkimaan varia iholle, loma kun nyt tavallaan on :) Koti-ikava ei ole viela ehtinyt pahemmin vaivaamaan, joskin sahkopostit ja kuulumiset Suomesta ovat aina tervetulleita ;)