Ihan alkuun, luin nyt eka kertaa noi mun aikasemmat tekstit ja oho tuota kirjotusvirheiden ja lausemongerruksien maaraa! sen siita saa kun hirmu kyydilla juttuja kirjottelee! jotkin nimet on menny myos vaarin mutta ehkapa mitaan peruuttamatonta ei oo tapahtunu. jos siella jotain asiaa on niin toivottavasti se paistaa lapi :)
Eka kokonainen viikko, samoten orientaatio viikko alkaa olla takana! Aika on menny nyt jo jokseenki vauhdilla. Alkuviikon olin siis Jannin mukana hanen vetamilla tunneillaan. Tiistaista eteenpain tulkkina toimi toinen nuori mies Pox joka hoiti hommansa aikalailla hyvin! Chigoa olen ehtinyt viikon aikana tavata muutaman kerran ohimennen kaupungilla ja pikaisissa tapaamisissa mutta muutoin seminaari on pitanyt seka Chigon etta Limun kiireisina. Seminaari jossa miehet on olleet koski HIV:ia ja urheilua eli tarkeasta ja hyodyllisesta asiasta on kyse! Jannin tunneilla toimin apuopettajana hallitsemassa isoja ryhmia ja tunnit meni ainakin minun mielestani todella hyvin. Jannilta (joka opiskelee liikunnanohjaajaksi) sain hyvan mallin tuntien pitamisesta. Torstaina meidan oli maara kayda Limun kanssa tutustumassa kouluihin joissa opetan ja minulla oli suuret epailyt siita miten homma onnistuu yhdessa paivassa mutta Limu olikin astetta ovelampi ja pyorailyn sijaan vierailut hoidettiin hanen sedan moottoripyoralla. Nopeaa ja tehokasta, mutta jokseenkin olen aivan hukassa missa koulut sijaitsee. Moottoripyoralla kaytettiin paallystettyja teita jotka eivat suinkaan ole nopein tie aina koululle joten minun taytyy viela opetella reitit polkupyoran kanssa. Kaksi kouluista on sijainniltaan minulla ihan selvat mutta kaksi muuta vahan viel poissa kartalta..
Vierailuit kouluihin onnistui hyvin. Limu esitteli ensin itsensa, lyhyesti SDA:n ja sen jalkeen mina itseni, maan ja koulun mista tulen seka tehtavani taalla Mtwarassa. Kaikki tama hoitui noin kuudella lauseella :) Tutustuin opettajiin seka sovimme aikataulut ja paivat. Minulla on yksi ryhma per paiva ja opetus on joka aamu 9-10. Kuumuuden vuoksi tunnit taytyy aloittaa aikaisemmin kuin esim mita Janni aloitti. (Ilma on siis taalla nyt koko ajan kuumenemaan pain) Erityisryhmat ovat Rahaleon koulussa kuurojen ryhma seka Shanganin koulussa ryhma kehitysvammaisia lapsia hyvin eri diagnoosein. Nama ryhmat olivat ainoat jotka tapasin tutustumisten yhteydessa ja taytyy sanoa etta lyhyen tapaamisen perusteella molemmat ryhmat vei jo palasen mun sydanta :) Kuurojen ryhmassa oli nyt paikalla 16 oppilasta, yhta vaille kaikki poikia, mutta ilmeisesti tarkoitukseni on opettaa yhteensa 20 kuuroa tai kuulo-ongelmaista lasta. Lasten ika arvioni mukaan on 8-16 vuotta. Lapset oli minusta tosi innoissaan ja esittelyn aikana Saijaa tarkoittavaksi viittomaksi ilmeisesti sovittiin olkapaan kosketus koska lapset oli kovasti innoissaan myos pienesta tatuoinnistani olkapaassa. Taman ryhman opetuksesta tulee myos mielenkiintoista senkin vuoksia etta kaantamista riittaa: mina ohjaan ensin englanniksi, Limu kaantaa swahiliksi ja luokanopettaja viittoo lapsille. Saa nahda mita siita tulee, tama ryhma on ensimmainen ohjattavani maanantaina ja en malta odottaa!
Toinen erityisryhma Shanganin koulusta (samalla alueella jossa asun) koostui niin ikaan myos 2o oppilaasta. Taman ryhman ikahaarukka on varmaankin jotain 7-16 valilta myos.. Yritin hiukan kysella lasten taustoista mutta ilmeisesti lapsille ei valttamatta ole tehty varsinaisia diagnooseja. Olin havaitsevanani ryhmassa downin syndroomaa ja cp-vammaa mutta mikapas mina olen olohuonediagnooseja tekemaan. Tama ryhma myos oli todella iloinen ja siina missa muut lapset tulee varovasti uteliaana tekemaan tuttavuutta ja ehka varovasti koskettamaan katta nama juoksi suoraan nauraen minua kohti ja tarrasi kateen kiinni. Siita tuli tosi hyva mieli :) Tassa ryhmassa on myos selvaa etta lasten erot liikkumiseen liittyvien taitojen suhteen on suuret joten haastetta piisaa. Taman ryhman opettaja puhui sujuvaa englantia mika on aina iloinen yllatys ja suuri apu ryhmia ohjatessa.
Tiistaisin opetan Lutherian preprimary koulussa olevien 6-vuotiaiden ryhmaa. Naita lapsia en varsinaisesti tavannut, yksi utelias tytto tuli moikkaamaan minua ulos luokasta. Jalleen hyvin erilainen ryhma opetettavana. Neljas ryhma on keskiviikkoisin Ligulan koulussa 5 a ja b luokat jotka opettaja toivoi minun ottavan joka keskiviikko kerralla yhdelle tunnille. Tama olisi tarkoittanut 140 oppilasta ja mun oli pakko sanoa etta siina on liikaa yhdelle opetettavia. Kahden tunnin pitaminen paivassa ei sopinut aikataulullisista syista joten sovimme etta vuoroviikoin opetan A ryhmaa ja vuoroviikoin B ryhmaa. Tama tarkoittaa siis 70 oppilasta kerralla jonka luulen olevan ihan riittavasti :) Olen tyytyvainen etta tamakin ryhma minulle tarjottiin. Ligulan koulu tarjoaa hyvan mahdollisuuden oppia liikuttamaan isoa ryhmaa. Lisaksi nama lapset ovat ns. normaaleja 8-11 vuotiaita joten voidaan keskittya heidan kanssaan lajinomaisempiin harjotteisiin. Ligulan koulun liikunnan opettaja puhui myos melko hyvaa englantia ja kasitteekseni on mukana auttamassa tunneilla mika on aina plussaa. Han tyoskentelee koululla ilmeisesti syyskuun loppuun kunnes lahtee jatkamaan opintojaan.
Ryhmien erilaisuus on todella hyva ja innostava juttu, samalla kaavalla ei voi ohjata yhtakaan naista ryhmista ja heilla on hyvin erilaiset tarpeet liikuntatunneilla. Sen otan pelkastaa positiivisen haasteena vastaan. Taman viikonlopun olen suunnitellut tunteja, hoidettuna on vasta oikeastaan Rahaleon eli maanantain tunti joten toita on viela jaljella. Harjotteiden perustelu itselleen lienee se isoin homma tassa, en halua sluibailla siihen suuntaan etta liikkumista tehdaan vaan sen vuoksi kun on liikuntatunti vaan olisi hyva etta harjoitteilla olisi joku oikea tarkoitus :)
Torstaina kouluihin tutustumisen jalkeen menin torille hankkimaa hedelmia ja maissinjyvia Jannin laksiaisiin jotka oli samaisena iltana. Laksiaiset vietimme Annan ja Tommin uudessa kodissa jonne he muuttivat maanantaina. Minun ilokseni paikka on melkein naapurissa! Laksiaisiin Anna ja Tommi leipoi suklaakakun ja Janni toimi Annan kanssa pizza kokkina. Suklaakakun kanssa tarjottiin myos paljon paikallisia hedelmia jotka siis tosiaan kavin torilta ostamassa. (ja selviydyin muuten jo ihan mainiosti hinta neuvotteluista swahiliksi!) Laksiaisjuhliin tuli meidan suomalaisten lisaksi Marta ja Lukas, Limu seka SDA:n johtokuntaan kuuluva Mr. Bright perheineen. Mr. Brightin tapaaminen oli mukava yllatys silla en tieda olisinko hanta muutoin tullut koko aikana tapaamaan. Heilla oli mukanaan perheen lapsi Harrison joka oli kovasti ujo mutta puhui ja ymmarsi todella hyvin englantia. Anna ja Tommi kertoikin etta Harrison on opettanut heille swahilia ja Harrisonin koulukirjat ovat olleet iso apu heillekin kielta opetellessa :) Juhlat menivat todella hyvin ja kaikilla tais olla aika mukavaa!
Perjantaina oli SDA:n jarjestama jalkapalloturnaus joka tavallaan oli Jannin "yhteenveto" koulujen oppilaille joissa han oli opettanut. Tosin turnaukseen tuli ajallaan vain kolmen koulun joukkueet neljan kutsutun sijaan mutta siita huolimatta pelit saatiin rullaamaan paikallisen tavan mukaan ehka tunnin aiotusta myohassa. Lapset oli tosi taitavia pelaamaan ja kaikki osallistuneet joukkueet palkittiin harjoitusvihkojen kera. Palkintojen jaossa me muutkin suomalaiset esittelimme itsemme ja lapset lauloivat Jannille lahtolaulun. Lisaksi yhden koulun todella aktiivinen liikunnanopettaja halusi muistaa Jannia pienella lahjalla yhteistyosta. Voittanut tytto- etta poikajoukkue sai viela kynat lisaksi. Peleja tuomaroineelle apurille seka joukkueiden mukana tulleille liikunnanopettajille jaettiin myos t-paidat motivoimaan liikuntatuntien jatkamista kouluissa. Liikunnan opettajilla kun taalla on hieman eri meno kuin Suomessa esimerkiksi. Opettaja koulutus ylipaataan kestaa vuoden ja siihen paalle harjoittelut, hyvin ytimekkaasti ja lyhyesti koulutus siis tapahtuu. Tasta ja monista muistakin mielenkiintoista jutuista voi lukea lisaa muuten Annan ja Tommin blogista taalta: http://mtwara.wordpress.com/
Turnauksessa oli paljon lapsia katsottavana ja ensimmaisen kerran joutui oikein todenteolla tuijotuksen ja mielenkiinnon kohteeksi. Huvittavaa oli kun Annan ja Tommin kanssa katsottiin kentan reunalla pelia niin parikymmenta lasta tuijotti meidan edessa meita. Lapset ovat kuitenkin todella suloisia tapauksia ja heidan jututtaminen voi olla lapselle tosi iso juttu joten tervehdyksia ja kattelyita ja lyhyita keskusteluja jakaa lapsille ihan mielellaan. Myoskin kamera on lapsista tosi mielenkiintoinen juttu ja lapset tykkaa olla kuvattavana ja sitakin innokkaammin nahda oman kuvansa aina kameran ruudulta.
Eilen illalla Jannin vikan illan kunniaksi kavimme viela syomassa laheidessa ravintolassa jossa on ilmeisesti alueen paras merenantimien tarjonta. Ruoka on aivan tuoretta mista kertoo se, etta ruokatilaukset taytyy kayda tekemassa aikaisemmin ja samalla ilmoittaa monenko aikaan on tulossa aterioimaan. Soimme kaikki kehuja saaneet katkarapu annokset ja voin liittya tuohon ravintolaa suosittelevien ihmisten joukkoon! Menimme syomaan puoli kuuden aikaan mika oli aika sopiva silla ateriaa lopeteltuamme oli jo melko pimeaa ja paikalla ei ollut juurikaan lisa valaistusta.
Tanaan on aikomukseni menna kaymaan viela torilla seka hankkia uusi puhelinliittyma josta soittaminen on hiukan halvempaa muille SDA:laisille joilla on kaikilla eri liittyma kuin minulla. Loppupaivan kayttanen tuntien suunnitteluun ja lueskeluun, ilma nayttaisi myos aika sopivalta rannalla loikoiluun..
lauantai 29. elokuuta 2009
maanantai 24. elokuuta 2009
Nzuri.
Maanantai ja eka "virallinen" tyopaiva SDA:ssa. Pari sanaa siis jarjestosta jonka leivissa tyoskentelen. SDA on perustettu 2001. Jarjeston tavoitteena on jarjestaa liikuntatunteja ja urheilu toimintaa Mtwarassa jonka kautta on tarkoitus innostaa oppilaita saapumaan kouluun ja palvelemaan silla tavoin osana kehitysyhteistyota. SDA toimii tiiviisti yhdessa paikallisten koulujen ja virastojen kanssa. Varsinaisesti SDA:ta pyorittaa taalla Chigo ja Limu joista Chigo haarii toimitusjohtajana. Suomen paassa yhteistyokumppanina toimii Liike Ry ja Suomen paassa asioita hoitelee Ari Koivu ja jonka kautta minakin alunperin kyselin itselleni taman paikan.
Liikuntatunnit on ohjattu paikallisiin primary schooleihin eli kaytannossa 1-6 luokkalaisille.
Siina se HYVIN pahkinankuoressa. Kiinnostuneille lisaa : www.liike.fi & http://liike.fi/sda/
Tama viikko ei ilmeisestikaan mene aivan suunnitelmien mukaan silla Chigo ja Limu osallistuu jonkin laiseen seminaariin johon on kutsuttu Mtwaran 15 merkittavinta liikunta asioihin osallituvaa henkiloa joihin myos SDA:n "perus" miehisto kuuluu. Miehet viettavat siella kolme ensimmaista paivaa eli ma-ke jonka jalkeen Chigo jatkaa seminaaria loppuviikon viela Lindissa. Alkuviikon roikun Jannin mukana tunneilla. Lisaksi vahvistuksena on yliopistosta lomalla oleva opiskelija Tindo joka toimii Limun sijasta tulkkina tunneilla. Tanaan osallistuin siis Jannin pitamalle tunnille jonka aiheena oli olympialaiset ja ohjattavina Mangowela-nimisen koulun vitosluokkalaiset, kaytannossa 8-11 vuotiaita oppilaita. Tunti meni minun mielesta hyvin vaikka pienta sekasortoa olikin. Oppilaita osallistui 67 ja Tindon englannin kieli ei yhta sujuvaa kuin Limun joten siihen nahden minusta pieni sekasorto kuului vain asiaan. Lapset oli tosi innokkaita ja ilmeisesti eivat vasy mzungujen tapaamiseen. Kaksi poikaa mm. kavi varovasti koskettamassa minun katta silmat suurina ihmetyksesta. Hieman absurdia minulle mutta ymmarran jollain tavoin :) Tunnin jalkeen meidat kutsuttiin myos toimistoon jossa saimme limpparia. Janni kertoi etta moinen ystavallisyys on todella harvinaista taalla ja tuo Mangowelan koulu avuliaine opettajineen on ollut yksi Jannin suosikki kouluista taalla. Kotimatkalla kavin Maman Pidin luona jossa Janni asustelee ja jossa siis Laura, Eve ja Saarakin majaili taalla ollessaan ja hienolta naytti! Maman Pidin pihassa majailee myos lahistolla koulussa kayvia lapsia joiden makuusalit Janni myos minulle naytti. Takapihalla on myos pieni maatilan tapainen jossa asustelee ainakin kahdeksan lehmaa ja epamaarainen joukko kanoja. Tilat oli pienet ja ihan mielenkiintoista olisi kuulla mita EU maatalous tyypeilla ois siihen nakymaan sanomista :) (ja se oli paras poliittinen kommentti johon kykenen :) )
Tunnin jalkeen olin niin nalkainen etta ugulia meni alas muitta mutkitta. Tosin paikallisia hedelmia on jo tehnyt mieli ja niita ei ole ilmaantunut joten taytynee itse suunnata torille piakkoin!
Tanaan on paivityksen jalkeen tarkoitus lahtea seuraamaan viela Jannin vetamia jalkapallo harjoituksia joihin Limu sitten tuleekin tulkiksi. Tunnit pidetaan hiekka kentilla ja polyaminen on melkoista. Kun kotona heitin lenkkarit ja sukat pois jaloista niin pystyi ihailemaan polyn piirtamaa rajaa nilkassa. Suihku ja vessa on viime paivat ollut sanko ja vetta -systeemin varassa koska sailio josta vesi vessaan ja suihkuun tulee on ilmeisesti tyhja. En ole viela hoksannut kysya milloin systeemi palaa normaaliksi silla ajattelin oitis etta kyseessa on jotain tilapaista. Tosin suihkun virkaa toimittava sankko on kelvannut minulle myos todella hyvilla mielin kun teilta ja kentilta plus rannalta saanutta polya iholle kertyy yli omien tarpeiden. Vesi asian lisaksi elamaa rajoittaa, ei niinkaan minun, vaan muun perheen, ramadan eli muslimien paasto. Ramandanin aikana ei syoda kuin vasta illalla auringon laskettua. Kysyin Ummylta kuinka se sujuu ja han sanoi etta syomattamyys ei ole ongelma mutta kuumalla kelilla juomattamuus on! Ei siis edes vetta. Hurjaa! Ei kay kateeksi, varsinkin kun aputytot etta mama valmistelee minulle paivittain aamupalat ja lounaat saamatta itse koskea ruokaan. Ramandan alkoi lauantaina ja sita kestaa 29 paivaa eli enaa 26 paivaa jaljella! :)
Viikko on alkanut siis hyvin! Viikonloppu meni todella hyvin niinkuin edellisesta tekstista saatoittekin lukea, joskin aiotellu auringonlaskulle myohastyttiin mutta ehkapa ehdin viela. Lauantai iltana kavimme Jannin kanssa syomassa siis paikallisessa hotellissa joka on melko lahella minun kotia. Nakymat on upeat ja hotelli huutaa tyhjyyttaan. Ilmeisesti alueella jo taloja omistava oljy yhtio ostaa joulukuun tienoilla myos hotellin ja majoittaa sen huoneisiin ja mokkeihin yhtion tyontekijoita. Sita ennen sinne kuitenkin viela ehtii vieraaksi, vinketivink!
Sunnuntai meni toooodella leppoisissa tunnelmissa. Aamulla kavin ensimmaisella juoksulenkilla, joka tosin paatyi enemmankin kavelyksi, sen verran olin sekaisin suunnista ja hiekka ja poly lannisti. Mutta mielestani ihan hyva aloitus! Paivalla meinasi iskea tekemattomyys mutta yritin kuluttaa aikaa opiskelemalla swahilia ja viihdyttamalla enempi itseani koirien seurassa. Tai itseasiassa enempikin vain yhden talon kolmesta koirasta. Kaksi muuta ei liiemmin ole minusta kiinnostunut mutta tama yksi tapaus ei alkuinnostukseltaan kun huomasi etta haluan etta se tulee kosketusetaisyydelle niin osannut kuin leikkisasti purra. Kaytostavat nolla. Mutta edistysta kuitenkin siihen nahden etta tullessani torstaina samainen koira haukkui minua vaan parin metrin paasta ja pinkaisi karkuun jos otin askeleen lahemmaksi. Tana aamuna koira saatteli minut aamulla toimistolle lahtiessa portille ja kayttaytyi oikein mallikelpoisesti. Joka tarkoittaa sita etta saatyin pohkeen puremis yrityksilta.
Myohemmin sunnunaina kavimme Jannin, Martan,Lukan ja Veroniquen kanssa rannalla missa oli suuri yleiso paikallisia pikkupoikia katselemassa auringonottoa ja uimistamme. Olin ehtinyt muuten miettia just aaneen etta mitahan elioita meressa oikein on kun uimisen lomassa seisahduin valkoisemmalle alueelle toivoen jalkojen alla vahan hiekkaa levan sijasta ja huomasin seisovani keskella mieletonta merisiili parvea. Hyva sihti kerrankin..illalla menimme Veroniquen luo valmistamaan pizzaa ja istumaan iltaa. Pienien ongelmien ja jauhojen haku reissun Maman Azman luota jalkeen pizzat onnistui taydellisesti. Myoskin Tommi ja Anna liittyi seuraamme illalla. Kotimatkan taitoin tietenkin kavellen koska valia oli pari taloa. Mieleen tuli, etta vaikkei pimealla ole jarkevaa lahtea kavellen tai pyoralla mihinkaan ryostajien vuoksia niin ei tuolla ulkona todellakaan nae pimealla yhtaan mitaan! Lyhyella matkalla olin jo melkein varma etta saan nilkan taitettua. Tiet (paallystamattomat) ovat taalla melkoisen huonossa kunnossa ja pyorankin kanssa meneminen on joskus melkoista taiturointia. Tiet saavat kuoppansa ja railonsa joka vuotisen sadekauden aikana joten niiden kunnostaminen sadekausien valilla olisi seka ajan etta rahan hukkaa. Taytyy ottaa hyvana koordinaatio harjoituksena ja varata tarpeeksi aikaa siirtymisiin. Matkat kouluille ovat melko lyhyita, muutamia kilometreja mutta teiden kunto tosiaan antaa oman savaytyksensa matkanteolle.
Kohta lahdetaan siis suunnistamaan jalkapallo treeneihin ja samalla yritan kovasti painaa teita ja reitteja mieleeni jotka eivat ainakaan viela muodosta paassani minkaan laista loogista verkostoa. Kouluihin tutustuminen on osallani torstaina jolloin Limun kanssa pitaisi katsastaa kaikki nelja koulua joissa tulen opettamaan. Lisaksi on tarkoitus sopia aikatauluista seka ryhmista tarkemmin silloin. Perjantaina on suurempi jalkapallo turnaus jonka organisointi niin ikaan alkoi vasta tanaan eli kiiretta ja monenmoista saatamista pukkaa!
Liikuntatunnit on ohjattu paikallisiin primary schooleihin eli kaytannossa 1-6 luokkalaisille.
Siina se HYVIN pahkinankuoressa. Kiinnostuneille lisaa : www.liike.fi & http://liike.fi/sda/
Tama viikko ei ilmeisestikaan mene aivan suunnitelmien mukaan silla Chigo ja Limu osallistuu jonkin laiseen seminaariin johon on kutsuttu Mtwaran 15 merkittavinta liikunta asioihin osallituvaa henkiloa joihin myos SDA:n "perus" miehisto kuuluu. Miehet viettavat siella kolme ensimmaista paivaa eli ma-ke jonka jalkeen Chigo jatkaa seminaaria loppuviikon viela Lindissa. Alkuviikon roikun Jannin mukana tunneilla. Lisaksi vahvistuksena on yliopistosta lomalla oleva opiskelija Tindo joka toimii Limun sijasta tulkkina tunneilla. Tanaan osallistuin siis Jannin pitamalle tunnille jonka aiheena oli olympialaiset ja ohjattavina Mangowela-nimisen koulun vitosluokkalaiset, kaytannossa 8-11 vuotiaita oppilaita. Tunti meni minun mielesta hyvin vaikka pienta sekasortoa olikin. Oppilaita osallistui 67 ja Tindon englannin kieli ei yhta sujuvaa kuin Limun joten siihen nahden minusta pieni sekasorto kuului vain asiaan. Lapset oli tosi innokkaita ja ilmeisesti eivat vasy mzungujen tapaamiseen. Kaksi poikaa mm. kavi varovasti koskettamassa minun katta silmat suurina ihmetyksesta. Hieman absurdia minulle mutta ymmarran jollain tavoin :) Tunnin jalkeen meidat kutsuttiin myos toimistoon jossa saimme limpparia. Janni kertoi etta moinen ystavallisyys on todella harvinaista taalla ja tuo Mangowelan koulu avuliaine opettajineen on ollut yksi Jannin suosikki kouluista taalla. Kotimatkalla kavin Maman Pidin luona jossa Janni asustelee ja jossa siis Laura, Eve ja Saarakin majaili taalla ollessaan ja hienolta naytti! Maman Pidin pihassa majailee myos lahistolla koulussa kayvia lapsia joiden makuusalit Janni myos minulle naytti. Takapihalla on myos pieni maatilan tapainen jossa asustelee ainakin kahdeksan lehmaa ja epamaarainen joukko kanoja. Tilat oli pienet ja ihan mielenkiintoista olisi kuulla mita EU maatalous tyypeilla ois siihen nakymaan sanomista :) (ja se oli paras poliittinen kommentti johon kykenen :) )
Tunnin jalkeen olin niin nalkainen etta ugulia meni alas muitta mutkitta. Tosin paikallisia hedelmia on jo tehnyt mieli ja niita ei ole ilmaantunut joten taytynee itse suunnata torille piakkoin!
Tanaan on paivityksen jalkeen tarkoitus lahtea seuraamaan viela Jannin vetamia jalkapallo harjoituksia joihin Limu sitten tuleekin tulkiksi. Tunnit pidetaan hiekka kentilla ja polyaminen on melkoista. Kun kotona heitin lenkkarit ja sukat pois jaloista niin pystyi ihailemaan polyn piirtamaa rajaa nilkassa. Suihku ja vessa on viime paivat ollut sanko ja vetta -systeemin varassa koska sailio josta vesi vessaan ja suihkuun tulee on ilmeisesti tyhja. En ole viela hoksannut kysya milloin systeemi palaa normaaliksi silla ajattelin oitis etta kyseessa on jotain tilapaista. Tosin suihkun virkaa toimittava sankko on kelvannut minulle myos todella hyvilla mielin kun teilta ja kentilta plus rannalta saanutta polya iholle kertyy yli omien tarpeiden. Vesi asian lisaksi elamaa rajoittaa, ei niinkaan minun, vaan muun perheen, ramadan eli muslimien paasto. Ramandanin aikana ei syoda kuin vasta illalla auringon laskettua. Kysyin Ummylta kuinka se sujuu ja han sanoi etta syomattamyys ei ole ongelma mutta kuumalla kelilla juomattamuus on! Ei siis edes vetta. Hurjaa! Ei kay kateeksi, varsinkin kun aputytot etta mama valmistelee minulle paivittain aamupalat ja lounaat saamatta itse koskea ruokaan. Ramandan alkoi lauantaina ja sita kestaa 29 paivaa eli enaa 26 paivaa jaljella! :)
Viikko on alkanut siis hyvin! Viikonloppu meni todella hyvin niinkuin edellisesta tekstista saatoittekin lukea, joskin aiotellu auringonlaskulle myohastyttiin mutta ehkapa ehdin viela. Lauantai iltana kavimme Jannin kanssa syomassa siis paikallisessa hotellissa joka on melko lahella minun kotia. Nakymat on upeat ja hotelli huutaa tyhjyyttaan. Ilmeisesti alueella jo taloja omistava oljy yhtio ostaa joulukuun tienoilla myos hotellin ja majoittaa sen huoneisiin ja mokkeihin yhtion tyontekijoita. Sita ennen sinne kuitenkin viela ehtii vieraaksi, vinketivink!
Sunnuntai meni toooodella leppoisissa tunnelmissa. Aamulla kavin ensimmaisella juoksulenkilla, joka tosin paatyi enemmankin kavelyksi, sen verran olin sekaisin suunnista ja hiekka ja poly lannisti. Mutta mielestani ihan hyva aloitus! Paivalla meinasi iskea tekemattomyys mutta yritin kuluttaa aikaa opiskelemalla swahilia ja viihdyttamalla enempi itseani koirien seurassa. Tai itseasiassa enempikin vain yhden talon kolmesta koirasta. Kaksi muuta ei liiemmin ole minusta kiinnostunut mutta tama yksi tapaus ei alkuinnostukseltaan kun huomasi etta haluan etta se tulee kosketusetaisyydelle niin osannut kuin leikkisasti purra. Kaytostavat nolla. Mutta edistysta kuitenkin siihen nahden etta tullessani torstaina samainen koira haukkui minua vaan parin metrin paasta ja pinkaisi karkuun jos otin askeleen lahemmaksi. Tana aamuna koira saatteli minut aamulla toimistolle lahtiessa portille ja kayttaytyi oikein mallikelpoisesti. Joka tarkoittaa sita etta saatyin pohkeen puremis yrityksilta.
Myohemmin sunnunaina kavimme Jannin, Martan,Lukan ja Veroniquen kanssa rannalla missa oli suuri yleiso paikallisia pikkupoikia katselemassa auringonottoa ja uimistamme. Olin ehtinyt muuten miettia just aaneen etta mitahan elioita meressa oikein on kun uimisen lomassa seisahduin valkoisemmalle alueelle toivoen jalkojen alla vahan hiekkaa levan sijasta ja huomasin seisovani keskella mieletonta merisiili parvea. Hyva sihti kerrankin..illalla menimme Veroniquen luo valmistamaan pizzaa ja istumaan iltaa. Pienien ongelmien ja jauhojen haku reissun Maman Azman luota jalkeen pizzat onnistui taydellisesti. Myoskin Tommi ja Anna liittyi seuraamme illalla. Kotimatkan taitoin tietenkin kavellen koska valia oli pari taloa. Mieleen tuli, etta vaikkei pimealla ole jarkevaa lahtea kavellen tai pyoralla mihinkaan ryostajien vuoksia niin ei tuolla ulkona todellakaan nae pimealla yhtaan mitaan! Lyhyella matkalla olin jo melkein varma etta saan nilkan taitettua. Tiet (paallystamattomat) ovat taalla melkoisen huonossa kunnossa ja pyorankin kanssa meneminen on joskus melkoista taiturointia. Tiet saavat kuoppansa ja railonsa joka vuotisen sadekauden aikana joten niiden kunnostaminen sadekausien valilla olisi seka ajan etta rahan hukkaa. Taytyy ottaa hyvana koordinaatio harjoituksena ja varata tarpeeksi aikaa siirtymisiin. Matkat kouluille ovat melko lyhyita, muutamia kilometreja mutta teiden kunto tosiaan antaa oman savaytyksensa matkanteolle.
Kohta lahdetaan siis suunnistamaan jalkapallo treeneihin ja samalla yritan kovasti painaa teita ja reitteja mieleeni jotka eivat ainakaan viela muodosta paassani minkaan laista loogista verkostoa. Kouluihin tutustuminen on osallani torstaina jolloin Limun kanssa pitaisi katsastaa kaikki nelja koulua joissa tulen opettamaan. Lisaksi on tarkoitus sopia aikatauluista seka ryhmista tarkemmin silloin. Perjantaina on suurempi jalkapallo turnaus jonka organisointi niin ikaan alkoi vasta tanaan eli kiiretta ja monenmoista saatamista pukkaa!
maanantai 17. elokuuta 2009
Habari!
Taalla ollaan! Nyt siis kolmas paiva saapumis paiva mukaanlukien menossa ja oon vaan tyytyvainen siihen etta paatin tulla tanne. Lennot meni super hyvin vaikka olikin ongelmia nukkua koneessa ja olin aika tosi vasyny ku paasin sit perille. Vaihdot ja viisumin hankinta meni hyvin, ihmiset oli tosi avuliaita ja mukavia. Mtwaran kentalla virkailija tosin alkoi tiukkaamaan tyolupaa ja mulla ei ollu antaa ees osotetta minne oon menossa. (Koska taalla ei harrasteta osotteita) Mutta SDA:n Chigo ja Limu vilkutteli saapumishallin (halli on vaara sana koska kentta oli pienen pieni) takaa ja virkailija sano et ai sulla on joku hakemassa ok mee vaan. Se niista tyoluvista ja virallisuudesta. Chigo ja Limu tosiaan tuli hakemaan mua kentalta SDA:n maasturilla, kyytiin lahti myos mun kanssa samalla koneella Dar Es Salaamista lentanyt mies (jonka nimi jo unohtui) ja joka kertoi etta ihmistet oli kovasti kyselleet minusta koneessa. Itehan en huomannut mitaan ku silmat ei meinannu pysya auki.
Eka hurjasteltiin toimistolle. Hurjasteltiin nimenomaan koska liikenne on aika hullua, ainakin minun nakovinkkelista. Teilla menee sekasi autoja, badjajeja, moottoripyoria etta tavallisia plus jalankulkijat ja lisaksi liikenne on vasemmanpuoleista. Ite en lahtis ajamaan mutta Chigo tuntu hoitavan liikenteen ihan hienosti. SDA:n eli siis Sport Development Aidin toimiston on kaytannossa tyomaaparakki varustettuna kirjoilla, kansioilla ja kolmella tietokoneella joista ainakin kaksi ilmeisesti toimii melko hyvin. Chigo ja Limu jutteli mulle kaytannon asioista, tulevista tyokuvioista jne. Sovittiin alustavasti (mutta mista naita tietaa miten naa muuttuu) etta ensimmainen viikko aina syyskuun 1. pvaan on orientaatiota, kouluihin tutustumista ja tuntien suunnittelua. Mulle on valittu jo etukateen nelja koulua joissa opetan jokaisessa yhta ryhmaa; kahta erityisryhmaa, yhta esikoululaisten ryhmaa ja yhta ns. normaali ryhmaa. Mutta niista kertoilen sitten enemman kun tiedan paremmin!
Toimistoon tutustumisen jalkeen Chigo vei minut majapaikkaani, Maman Asman luo. Talo jossa asustelen on Shangani nimisella alueella ja aivan lahella SDA:n toimistoa eika kylakaan ole kovin kaukana. Alue on paikalliseen tasoon nahden hyva tuloisten aluetta, talojen pihat on aidattu ja ainakin joissain kodeissa on oisin vartija. Meidan taloa vartioi kolme reipasta koiraa joihin oon varovasti tehny tuttavuutta. Maman Asma, tuttavallisemmin Ummi on mielettoman mukava vajaa neljakymppinen nainen. Hanella on kaksi lasta, 7- ja 12- vuotiaat jotka tosin kayvat yksityiskoulua ja asuvat poissa kotoa. (Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin koululaisten hotellissa vajaan kilometrin paassa meidan talosta) Lisaksi talossa asustelee tietenkin Herra Champion jonka olen tavannut muutaman kerran seka kaksi aputyttoa joista toinen tosin taitaa kayda paivisin muualla toissa. Toinen aputytto, Mwajuma, on 21-vuotias iloinen tytto jonka kanssa meilla ei tosin ole yhteista kielta. Mwajuma ei nimittain saa selvaa edes mun takeltelevasta swahili yrityksista. Tasta huolimatta eilenkin hengattiin yhdessa olohuoneessa missa ihan mielellaan kuuntelen television pauhaamisen ohessa Mwajuman lauleskelua ja juttelua vaikken siita mitaan ymmarrakaan. :)
Majoittumisen jalkeen torstaina sain lounasta ja sen jalkeen vetasin kevyet kolmen tunnin paivaunet mennakseni sit illalla kahdeksan aikaan paivallisen jalkeen nukkumaan rattivasyneena. Ekan illan kunniaksi yritin laittaa tuuletinta huoneessa hurraamaan vahan viilentamaan ja sain hajotettua niin tuulettimen pistokkeen kuin pistorasiankin. Eka ajatus oli etta korjaantuukohan tama ennen lahtoa. Aamulla Mama sano et no worreis han korjaa, sita odotellessa...
Perjantai aamuna sain aamiaista jonka jalkeen olin aikeissa lahtea katsomaan josko Chigo olis toimistolla niin samassa herra seisoikin ovella minua noutamassa. Han toi minulle pyoran, jee, ja naytti melkein tien toisella puolella olevan Project housen jossa Chigo asustelee viikkoisin. Viikonloppuisin han matkustaa laheiseen kaupunkiin Lindiin perheensa luo. Tallusteltiin toimistolle missa tapasin pian Annan, vapaaehtois tyontekijan joka on ollut Mtwarassa maaliskuussa saakka avopuolisonsa Tommin kanssa. Anna lahti nayttamaan minulle kylaa ja matkalta poimimme matkaan myos toisen suomalaisen vapaaehtoistyontekijan Jannin Viereman Urheiluopistolta. Kylassa kateltiin automaatit, internet kahvilat, posti, tyttojen suosittelemat kaupat seka kaytiin Mtwaran ns. toisessa keskustassa torilla missa myydaan kaikenlaista, maisteita, hedelmia, kankaita jne. Hankin itselleni myos paikallisen puhelin liittyman jonka sain tosin vasta tanaan toimimaan Ummin avustuksella. Lisaksi sain Chigolta myos kannykan mutta siita on akku loppu ja ainakaan viela ei ole loytynyt sopivaa laturia..omalla pelaillaan siis siihen saakka. Rahan nostamisen kanssa meinasi myos olla ongelmaa kun automaatit ei halunneet toimia yhteistyossa mun masterin kanssa mutta iltapaivalla kavin yrittamassa uudestaan visa electronilla ja se pelasi.
Eilen illalla kavimme illalla ulkona syomassa Jannin, Annan ja Tommin kanssa ja paasin ekaan badjaj kyytiin ja oli ihan jannittavaa :) Kyseessa on siis tietamattomille pieni mopon tapaimen menopeli varustettuna katetulla takapenkilla. Jannilla on taalla luotto kuski jonka puhelinnron saan itsellenikin. Badjaj kuskien kanssa nimittain voi tulla erimielisyytta hinnoista ja tilattuun osotteiseen saapumis aika voi olla hyvinkin heiluva...luotettavuus on siis plussaa. Ravintolassa seuraamme liittyi myos kaksi muuta mzungua eli valkoihoista, USAlainen Martha ja ranskalainen Veronic. Ruoka oli hyvaa, suomalaiseen hintatasoon nahden hyyyvin halpaa ja maha tuli tayteen. Kotimatkan jaoimme Jannin ja Veronicin kanssa joista Veronic asuu itseasiassa parin talon paassa minusta.
Tama paiva on mennyt nopeasti, nukuin pitkaan, kahdeksaan kunnes omatunto huuti etta nyt ylos! Kavimme Jannin kanssa torilla josta ostin itselleni Kangan eli Tansanialaisen kankaan joita paikalliset kietovat ymparilleen seka peilin. Talossa ei moista ulottuvillani ole ja kahdessa paivassa ehdin huomata miten avuton olo ilman sopivan kokokoista peilia onkaan! Ehka oon turhamainen mutta jotain paheita saa olla :) Lounaan jalkeen mentiin Jannin kanssa laheiselle rannalle paistattelemaan paivaa ja kavin uimassakin uskomattoman lampimassa meressa! Tanakin iltana kaydaan varmaankin syomassa laheisessa ravintolassa. Paikallinen ruoka on mielestani ainakin tahan saakka ollut tosi hyvaa. Etenkin perunan omaiset suolaiset banaanit jonkinlaisessa tomaattikastikkeessa on suosikkini. Ruoka on melko suolaista joten se vaatii vahan totuttelua. Kasviksia on, joskin ne on tahan saakka ollut raastettuja ja sen jalkeen paistettuja. Lihaa olen maistellut, kalaa joiden ruotiminen pitkasta aikaa on outoa mutta kala muuten hyvaa seka takapihalta pyydystettya kanaa. Kanan lahtaamista jain melkein seuraamaan takapihalla mutta apupoika vitkutteli sen verran etta minun hermot petti ja lahdin sisalle karkuun. Ugalia, maissipuuro, vaatii tottumista.. Ruokavalio ilmeisesti tulee olemaan melko yksipuolista joten mielipiteet ruoasta on hyva kertoa viela tassa vaiheessa kehuja saastelematta :)
Yleisesti Afrikasta...sita on vaikea kuvailla mutta yrita ajatella sita kuvista, telkkarista, elokuvista, tarinoita ja Leijonakuninkaasta saatua mielikuvaa ja se on just se! Paitsi ehka ne leijonakuninkaan villielaimet saastyy sinne safarille :) Oisin ei siis tosiaan leijonat ja hyeenat saikayttele (aiti ala huoli :) vaan enempi kuulohermoja koettelee kymmenet ulvovat koirat ja kanat seka kukot. Jos aikaisemmin ajattelin etta kukko kiekasee sen kerran siina aamun sarastessa niin vaarassa olin, meidan pihan kukot antaa kuulijoiden nauttia kiekuiluistaan kylla ihan pitkin paivaa. ja iltaa! Ma nautin tosi paljo maisemista ja paikallisten ihmisten puuhailujen seuraamisesta. Mtwaraa ei paljo turismi ole paassyt raiskaamaan ja fiilis on tosi autenttinen. Ihmiset on iloisia ja avuliaita. Joskin kun liikenteeseen lahtee on hyva varautua jatkuvaan kuulumisten huuteluun ja jokaisen vastaantulijan tervehtemiseen. Meista mzunguina ollaan tavattoman kiinnostuneita vaikka yksi jos toinenkin suomalainen on Mtwarassa vieraillut.
Tyokuvioista siis lisaa myohemmin kun tiian niista itekkin enemman. Janni on taalla viela ensi viikon ja menen mukaan hanen tunneilleen. Mielenkiintoa herattaa etenkin koulu jossa mina tulen myos vetamaan tunteja ja joissa Jannin tunneille on ilmaantunut 127 oppilasta. En tiia mita siita minun kohdalla tulee mut katsotaan! Internet aika alkaa loppua ja vaikka tamakaan huvi ei kukkaroa juuri koettele alamme jo suuntailemaan ravintolan suuntaan rannalle nautiskelemaan auringonlaskusta jonka Janni lupaili olevan hyva ja toivottavasti myos hyvasta ruoasta.
Taalla kaikki hyvin ja paivittelen lisaa juttuja myohemmin! Yritan sita varten kaivella hiukan faktoja SDA:sta seka Mtwarasta ja kouluista taalla yleensa!
Eka hurjasteltiin toimistolle. Hurjasteltiin nimenomaan koska liikenne on aika hullua, ainakin minun nakovinkkelista. Teilla menee sekasi autoja, badjajeja, moottoripyoria etta tavallisia plus jalankulkijat ja lisaksi liikenne on vasemmanpuoleista. Ite en lahtis ajamaan mutta Chigo tuntu hoitavan liikenteen ihan hienosti. SDA:n eli siis Sport Development Aidin toimiston on kaytannossa tyomaaparakki varustettuna kirjoilla, kansioilla ja kolmella tietokoneella joista ainakin kaksi ilmeisesti toimii melko hyvin. Chigo ja Limu jutteli mulle kaytannon asioista, tulevista tyokuvioista jne. Sovittiin alustavasti (mutta mista naita tietaa miten naa muuttuu) etta ensimmainen viikko aina syyskuun 1. pvaan on orientaatiota, kouluihin tutustumista ja tuntien suunnittelua. Mulle on valittu jo etukateen nelja koulua joissa opetan jokaisessa yhta ryhmaa; kahta erityisryhmaa, yhta esikoululaisten ryhmaa ja yhta ns. normaali ryhmaa. Mutta niista kertoilen sitten enemman kun tiedan paremmin!
Toimistoon tutustumisen jalkeen Chigo vei minut majapaikkaani, Maman Asman luo. Talo jossa asustelen on Shangani nimisella alueella ja aivan lahella SDA:n toimistoa eika kylakaan ole kovin kaukana. Alue on paikalliseen tasoon nahden hyva tuloisten aluetta, talojen pihat on aidattu ja ainakin joissain kodeissa on oisin vartija. Meidan taloa vartioi kolme reipasta koiraa joihin oon varovasti tehny tuttavuutta. Maman Asma, tuttavallisemmin Ummi on mielettoman mukava vajaa neljakymppinen nainen. Hanella on kaksi lasta, 7- ja 12- vuotiaat jotka tosin kayvat yksityiskoulua ja asuvat poissa kotoa. (Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin koululaisten hotellissa vajaan kilometrin paassa meidan talosta) Lisaksi talossa asustelee tietenkin Herra Champion jonka olen tavannut muutaman kerran seka kaksi aputyttoa joista toinen tosin taitaa kayda paivisin muualla toissa. Toinen aputytto, Mwajuma, on 21-vuotias iloinen tytto jonka kanssa meilla ei tosin ole yhteista kielta. Mwajuma ei nimittain saa selvaa edes mun takeltelevasta swahili yrityksista. Tasta huolimatta eilenkin hengattiin yhdessa olohuoneessa missa ihan mielellaan kuuntelen television pauhaamisen ohessa Mwajuman lauleskelua ja juttelua vaikken siita mitaan ymmarrakaan. :)
Majoittumisen jalkeen torstaina sain lounasta ja sen jalkeen vetasin kevyet kolmen tunnin paivaunet mennakseni sit illalla kahdeksan aikaan paivallisen jalkeen nukkumaan rattivasyneena. Ekan illan kunniaksi yritin laittaa tuuletinta huoneessa hurraamaan vahan viilentamaan ja sain hajotettua niin tuulettimen pistokkeen kuin pistorasiankin. Eka ajatus oli etta korjaantuukohan tama ennen lahtoa. Aamulla Mama sano et no worreis han korjaa, sita odotellessa...
Perjantai aamuna sain aamiaista jonka jalkeen olin aikeissa lahtea katsomaan josko Chigo olis toimistolla niin samassa herra seisoikin ovella minua noutamassa. Han toi minulle pyoran, jee, ja naytti melkein tien toisella puolella olevan Project housen jossa Chigo asustelee viikkoisin. Viikonloppuisin han matkustaa laheiseen kaupunkiin Lindiin perheensa luo. Tallusteltiin toimistolle missa tapasin pian Annan, vapaaehtois tyontekijan joka on ollut Mtwarassa maaliskuussa saakka avopuolisonsa Tommin kanssa. Anna lahti nayttamaan minulle kylaa ja matkalta poimimme matkaan myos toisen suomalaisen vapaaehtoistyontekijan Jannin Viereman Urheiluopistolta. Kylassa kateltiin automaatit, internet kahvilat, posti, tyttojen suosittelemat kaupat seka kaytiin Mtwaran ns. toisessa keskustassa torilla missa myydaan kaikenlaista, maisteita, hedelmia, kankaita jne. Hankin itselleni myos paikallisen puhelin liittyman jonka sain tosin vasta tanaan toimimaan Ummin avustuksella. Lisaksi sain Chigolta myos kannykan mutta siita on akku loppu ja ainakaan viela ei ole loytynyt sopivaa laturia..omalla pelaillaan siis siihen saakka. Rahan nostamisen kanssa meinasi myos olla ongelmaa kun automaatit ei halunneet toimia yhteistyossa mun masterin kanssa mutta iltapaivalla kavin yrittamassa uudestaan visa electronilla ja se pelasi.
Eilen illalla kavimme illalla ulkona syomassa Jannin, Annan ja Tommin kanssa ja paasin ekaan badjaj kyytiin ja oli ihan jannittavaa :) Kyseessa on siis tietamattomille pieni mopon tapaimen menopeli varustettuna katetulla takapenkilla. Jannilla on taalla luotto kuski jonka puhelinnron saan itsellenikin. Badjaj kuskien kanssa nimittain voi tulla erimielisyytta hinnoista ja tilattuun osotteiseen saapumis aika voi olla hyvinkin heiluva...luotettavuus on siis plussaa. Ravintolassa seuraamme liittyi myos kaksi muuta mzungua eli valkoihoista, USAlainen Martha ja ranskalainen Veronic. Ruoka oli hyvaa, suomalaiseen hintatasoon nahden hyyyvin halpaa ja maha tuli tayteen. Kotimatkan jaoimme Jannin ja Veronicin kanssa joista Veronic asuu itseasiassa parin talon paassa minusta.
Tama paiva on mennyt nopeasti, nukuin pitkaan, kahdeksaan kunnes omatunto huuti etta nyt ylos! Kavimme Jannin kanssa torilla josta ostin itselleni Kangan eli Tansanialaisen kankaan joita paikalliset kietovat ymparilleen seka peilin. Talossa ei moista ulottuvillani ole ja kahdessa paivassa ehdin huomata miten avuton olo ilman sopivan kokokoista peilia onkaan! Ehka oon turhamainen mutta jotain paheita saa olla :) Lounaan jalkeen mentiin Jannin kanssa laheiselle rannalle paistattelemaan paivaa ja kavin uimassakin uskomattoman lampimassa meressa! Tanakin iltana kaydaan varmaankin syomassa laheisessa ravintolassa. Paikallinen ruoka on mielestani ainakin tahan saakka ollut tosi hyvaa. Etenkin perunan omaiset suolaiset banaanit jonkinlaisessa tomaattikastikkeessa on suosikkini. Ruoka on melko suolaista joten se vaatii vahan totuttelua. Kasviksia on, joskin ne on tahan saakka ollut raastettuja ja sen jalkeen paistettuja. Lihaa olen maistellut, kalaa joiden ruotiminen pitkasta aikaa on outoa mutta kala muuten hyvaa seka takapihalta pyydystettya kanaa. Kanan lahtaamista jain melkein seuraamaan takapihalla mutta apupoika vitkutteli sen verran etta minun hermot petti ja lahdin sisalle karkuun. Ugalia, maissipuuro, vaatii tottumista.. Ruokavalio ilmeisesti tulee olemaan melko yksipuolista joten mielipiteet ruoasta on hyva kertoa viela tassa vaiheessa kehuja saastelematta :)
Yleisesti Afrikasta...sita on vaikea kuvailla mutta yrita ajatella sita kuvista, telkkarista, elokuvista, tarinoita ja Leijonakuninkaasta saatua mielikuvaa ja se on just se! Paitsi ehka ne leijonakuninkaan villielaimet saastyy sinne safarille :) Oisin ei siis tosiaan leijonat ja hyeenat saikayttele (aiti ala huoli :) vaan enempi kuulohermoja koettelee kymmenet ulvovat koirat ja kanat seka kukot. Jos aikaisemmin ajattelin etta kukko kiekasee sen kerran siina aamun sarastessa niin vaarassa olin, meidan pihan kukot antaa kuulijoiden nauttia kiekuiluistaan kylla ihan pitkin paivaa. ja iltaa! Ma nautin tosi paljo maisemista ja paikallisten ihmisten puuhailujen seuraamisesta. Mtwaraa ei paljo turismi ole paassyt raiskaamaan ja fiilis on tosi autenttinen. Ihmiset on iloisia ja avuliaita. Joskin kun liikenteeseen lahtee on hyva varautua jatkuvaan kuulumisten huuteluun ja jokaisen vastaantulijan tervehtemiseen. Meista mzunguina ollaan tavattoman kiinnostuneita vaikka yksi jos toinenkin suomalainen on Mtwarassa vieraillut.
Tyokuvioista siis lisaa myohemmin kun tiian niista itekkin enemman. Janni on taalla viela ensi viikon ja menen mukaan hanen tunneilleen. Mielenkiintoa herattaa etenkin koulu jossa mina tulen myos vetamaan tunteja ja joissa Jannin tunneille on ilmaantunut 127 oppilasta. En tiia mita siita minun kohdalla tulee mut katsotaan! Internet aika alkaa loppua ja vaikka tamakaan huvi ei kukkaroa juuri koettele alamme jo suuntailemaan ravintolan suuntaan rannalle nautiskelemaan auringonlaskusta jonka Janni lupaili olevan hyva ja toivottavasti myos hyvasta ruoasta.
Taalla kaikki hyvin ja paivittelen lisaa juttuja myohemmin! Yritan sita varten kaivella hiukan faktoja SDA:sta seka Mtwarasta ja kouluista taalla yleensa!
Tilaa:
Kommentit (Atom)