Habari!

Taalla ollaan! Nyt siis kolmas paiva saapumis paiva mukaanlukien menossa ja oon vaan tyytyvainen siihen etta paatin tulla tanne. Lennot meni super hyvin vaikka olikin ongelmia nukkua koneessa ja olin aika tosi vasyny ku paasin sit perille. Vaihdot ja viisumin hankinta meni hyvin, ihmiset oli tosi avuliaita ja mukavia. Mtwaran kentalla virkailija tosin alkoi tiukkaamaan tyolupaa ja mulla ei ollu antaa ees osotetta minne oon menossa. (Koska taalla ei harrasteta osotteita) Mutta SDA:n Chigo ja Limu vilkutteli saapumishallin (halli on vaara sana koska kentta oli pienen pieni) takaa ja virkailija sano et ai sulla on joku hakemassa ok mee vaan. Se niista tyoluvista ja virallisuudesta. Chigo ja Limu tosiaan tuli hakemaan mua kentalta SDA:n maasturilla, kyytiin lahti myos mun kanssa samalla koneella Dar Es Salaamista lentanyt mies (jonka nimi jo unohtui) ja joka kertoi etta ihmistet oli kovasti kyselleet minusta koneessa. Itehan en huomannut mitaan ku silmat ei meinannu pysya auki.

Eka hurjasteltiin toimistolle. Hurjasteltiin nimenomaan koska liikenne on aika hullua, ainakin minun nakovinkkelista. Teilla menee sekasi autoja, badjajeja, moottoripyoria etta tavallisia plus jalankulkijat ja lisaksi liikenne on vasemmanpuoleista. Ite en lahtis ajamaan mutta Chigo tuntu hoitavan liikenteen ihan hienosti. SDA:n eli siis Sport Development Aidin toimiston on kaytannossa tyomaaparakki varustettuna kirjoilla, kansioilla ja kolmella tietokoneella joista ainakin kaksi ilmeisesti toimii melko hyvin. Chigo ja Limu jutteli mulle kaytannon asioista, tulevista tyokuvioista jne. Sovittiin alustavasti (mutta mista naita tietaa miten naa muuttuu) etta ensimmainen viikko aina syyskuun 1. pvaan on orientaatiota, kouluihin tutustumista ja tuntien suunnittelua. Mulle on valittu jo etukateen nelja koulua joissa opetan jokaisessa yhta ryhmaa; kahta erityisryhmaa, yhta esikoululaisten ryhmaa ja yhta ns. normaali ryhmaa. Mutta niista kertoilen sitten enemman kun tiedan paremmin!

Toimistoon tutustumisen jalkeen Chigo vei minut majapaikkaani, Maman Asman luo. Talo jossa asustelen on Shangani nimisella alueella ja aivan lahella SDA:n toimistoa eika kylakaan ole kovin kaukana. Alue on paikalliseen tasoon nahden hyva tuloisten aluetta, talojen pihat on aidattu ja ainakin joissain kodeissa on oisin vartija. Meidan taloa vartioi kolme reipasta koiraa joihin oon varovasti tehny tuttavuutta. Maman Asma, tuttavallisemmin Ummi on mielettoman mukava vajaa neljakymppinen nainen. Hanella on kaksi lasta, 7- ja 12- vuotiaat jotka tosin kayvat yksityiskoulua ja asuvat poissa kotoa. (Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin koululaisten hotellissa vajaan kilometrin paassa meidan talosta) Lisaksi talossa asustelee tietenkin Herra Champion jonka olen tavannut muutaman kerran seka kaksi aputyttoa joista toinen tosin taitaa kayda paivisin muualla toissa. Toinen aputytto, Mwajuma, on 21-vuotias iloinen tytto jonka kanssa meilla ei tosin ole yhteista kielta. Mwajuma ei nimittain saa selvaa edes mun takeltelevasta swahili yrityksista. Tasta huolimatta eilenkin hengattiin yhdessa olohuoneessa missa ihan mielellaan kuuntelen television pauhaamisen ohessa Mwajuman lauleskelua ja juttelua vaikken siita mitaan ymmarrakaan. :)

Majoittumisen jalkeen torstaina sain lounasta ja sen jalkeen vetasin kevyet kolmen tunnin paivaunet mennakseni sit illalla kahdeksan aikaan paivallisen jalkeen nukkumaan rattivasyneena. Ekan illan kunniaksi yritin laittaa tuuletinta huoneessa hurraamaan vahan viilentamaan ja sain hajotettua niin tuulettimen pistokkeen kuin pistorasiankin. Eka ajatus oli etta korjaantuukohan tama ennen lahtoa. Aamulla Mama sano et no worreis han korjaa, sita odotellessa...
Perjantai aamuna sain aamiaista jonka jalkeen olin aikeissa lahtea katsomaan josko Chigo olis toimistolla niin samassa herra seisoikin ovella minua noutamassa. Han toi minulle pyoran, jee, ja naytti melkein tien toisella puolella olevan Project housen jossa Chigo asustelee viikkoisin. Viikonloppuisin han matkustaa laheiseen kaupunkiin Lindiin perheensa luo. Tallusteltiin toimistolle missa tapasin pian Annan, vapaaehtois tyontekijan joka on ollut Mtwarassa maaliskuussa saakka avopuolisonsa Tommin kanssa. Anna lahti nayttamaan minulle kylaa ja matkalta poimimme matkaan myos toisen suomalaisen vapaaehtoistyontekijan Jannin Viereman Urheiluopistolta. Kylassa kateltiin automaatit, internet kahvilat, posti, tyttojen suosittelemat kaupat seka kaytiin Mtwaran ns. toisessa keskustassa torilla missa myydaan kaikenlaista, maisteita, hedelmia, kankaita jne. Hankin itselleni myos paikallisen puhelin liittyman jonka sain tosin vasta tanaan toimimaan Ummin avustuksella. Lisaksi sain Chigolta myos kannykan mutta siita on akku loppu ja ainakaan viela ei ole loytynyt sopivaa laturia..omalla pelaillaan siis siihen saakka. Rahan nostamisen kanssa meinasi myos olla ongelmaa kun automaatit ei halunneet toimia yhteistyossa mun masterin kanssa mutta iltapaivalla kavin yrittamassa uudestaan visa electronilla ja se pelasi.

Eilen illalla kavimme illalla ulkona syomassa Jannin, Annan ja Tommin kanssa ja paasin ekaan badjaj kyytiin ja oli ihan jannittavaa :) Kyseessa on siis tietamattomille pieni mopon tapaimen menopeli varustettuna katetulla takapenkilla. Jannilla on taalla luotto kuski jonka puhelinnron saan itsellenikin. Badjaj kuskien kanssa nimittain voi tulla erimielisyytta hinnoista ja tilattuun osotteiseen saapumis aika voi olla hyvinkin heiluva...luotettavuus on siis plussaa. Ravintolassa seuraamme liittyi myos kaksi muuta mzungua eli valkoihoista, USAlainen Martha ja ranskalainen Veronic. Ruoka oli hyvaa, suomalaiseen hintatasoon nahden hyyyvin halpaa ja maha tuli tayteen. Kotimatkan jaoimme Jannin ja Veronicin kanssa joista Veronic asuu itseasiassa parin talon paassa minusta.

Tama paiva on mennyt nopeasti, nukuin pitkaan, kahdeksaan kunnes omatunto huuti etta nyt ylos! Kavimme Jannin kanssa torilla josta ostin itselleni Kangan eli Tansanialaisen kankaan joita paikalliset kietovat ymparilleen seka peilin. Talossa ei moista ulottuvillani ole ja kahdessa paivassa ehdin huomata miten avuton olo ilman sopivan kokokoista peilia onkaan! Ehka oon turhamainen mutta jotain paheita saa olla :) Lounaan jalkeen mentiin Jannin kanssa laheiselle rannalle paistattelemaan paivaa ja kavin uimassakin uskomattoman lampimassa meressa! Tanakin iltana kaydaan varmaankin syomassa laheisessa ravintolassa. Paikallinen ruoka on mielestani ainakin tahan saakka ollut tosi hyvaa. Etenkin perunan omaiset suolaiset banaanit jonkinlaisessa tomaattikastikkeessa on suosikkini. Ruoka on melko suolaista joten se vaatii vahan totuttelua. Kasviksia on, joskin ne on tahan saakka ollut raastettuja ja sen jalkeen paistettuja. Lihaa olen maistellut, kalaa joiden ruotiminen pitkasta aikaa on outoa mutta kala muuten hyvaa seka takapihalta pyydystettya kanaa. Kanan lahtaamista jain melkein seuraamaan takapihalla mutta apupoika vitkutteli sen verran etta minun hermot petti ja lahdin sisalle karkuun. Ugalia, maissipuuro, vaatii tottumista.. Ruokavalio ilmeisesti tulee olemaan melko yksipuolista joten mielipiteet ruoasta on hyva kertoa viela tassa vaiheessa kehuja saastelematta :)

Yleisesti Afrikasta...sita on vaikea kuvailla mutta yrita ajatella sita kuvista, telkkarista, elokuvista, tarinoita ja Leijonakuninkaasta saatua mielikuvaa ja se on just se! Paitsi ehka ne leijonakuninkaan villielaimet saastyy sinne safarille :) Oisin ei siis tosiaan leijonat ja hyeenat saikayttele (aiti ala huoli :) vaan enempi kuulohermoja koettelee kymmenet ulvovat koirat ja kanat seka kukot. Jos aikaisemmin ajattelin etta kukko kiekasee sen kerran siina aamun sarastessa niin vaarassa olin, meidan pihan kukot antaa kuulijoiden nauttia kiekuiluistaan kylla ihan pitkin paivaa. ja iltaa! Ma nautin tosi paljo maisemista ja paikallisten ihmisten puuhailujen seuraamisesta. Mtwaraa ei paljo turismi ole paassyt raiskaamaan ja fiilis on tosi autenttinen. Ihmiset on iloisia ja avuliaita. Joskin kun liikenteeseen lahtee on hyva varautua jatkuvaan kuulumisten huuteluun ja jokaisen vastaantulijan tervehtemiseen. Meista mzunguina ollaan tavattoman kiinnostuneita vaikka yksi jos toinenkin suomalainen on Mtwarassa vieraillut.

Tyokuvioista siis lisaa myohemmin kun tiian niista itekkin enemman. Janni on taalla viela ensi viikon ja menen mukaan hanen tunneilleen. Mielenkiintoa herattaa etenkin koulu jossa mina tulen myos vetamaan tunteja ja joissa Jannin tunneille on ilmaantunut 127 oppilasta. En tiia mita siita minun kohdalla tulee mut katsotaan! Internet aika alkaa loppua ja vaikka tamakaan huvi ei kukkaroa juuri koettele alamme jo suuntailemaan ravintolan suuntaan rannalle nautiskelemaan auringonlaskusta jonka Janni lupaili olevan hyva ja toivottavasti myos hyvasta ruoasta.

Taalla kaikki hyvin ja paivittelen lisaa juttuja myohemmin! Yritan sita varten kaivella hiukan faktoja SDA:sta seka Mtwarasta ja kouluista taalla yleensa!