Nzuri.

Maanantai ja eka "virallinen" tyopaiva SDA:ssa. Pari sanaa siis jarjestosta jonka leivissa tyoskentelen. SDA on perustettu 2001. Jarjeston tavoitteena on jarjestaa liikuntatunteja ja urheilu toimintaa Mtwarassa jonka kautta on tarkoitus innostaa oppilaita saapumaan kouluun ja palvelemaan silla tavoin osana kehitysyhteistyota. SDA toimii tiiviisti yhdessa paikallisten koulujen ja virastojen kanssa. Varsinaisesti SDA:ta pyorittaa taalla Chigo ja Limu joista Chigo haarii toimitusjohtajana. Suomen paassa yhteistyokumppanina toimii Liike Ry ja Suomen paassa asioita hoitelee Ari Koivu ja jonka kautta minakin alunperin kyselin itselleni taman paikan.
Liikuntatunnit on ohjattu paikallisiin primary schooleihin eli kaytannossa 1-6 luokkalaisille.
Siina se HYVIN pahkinankuoressa. Kiinnostuneille lisaa : www.liike.fi & http://liike.fi/sda/

Tama viikko ei ilmeisestikaan mene aivan suunnitelmien mukaan silla Chigo ja Limu osallistuu jonkin laiseen seminaariin johon on kutsuttu Mtwaran 15 merkittavinta liikunta asioihin osallituvaa henkiloa joihin myos SDA:n "perus" miehisto kuuluu. Miehet viettavat siella kolme ensimmaista paivaa eli ma-ke jonka jalkeen Chigo jatkaa seminaaria loppuviikon viela Lindissa. Alkuviikon roikun Jannin mukana tunneilla. Lisaksi vahvistuksena on yliopistosta lomalla oleva opiskelija Tindo joka toimii Limun sijasta tulkkina tunneilla. Tanaan osallistuin siis Jannin pitamalle tunnille jonka aiheena oli olympialaiset ja ohjattavina Mangowela-nimisen koulun vitosluokkalaiset, kaytannossa 8-11 vuotiaita oppilaita. Tunti meni minun mielesta hyvin vaikka pienta sekasortoa olikin. Oppilaita osallistui 67 ja Tindon englannin kieli ei yhta sujuvaa kuin Limun joten siihen nahden minusta pieni sekasorto kuului vain asiaan. Lapset oli tosi innokkaita ja ilmeisesti eivat vasy mzungujen tapaamiseen. Kaksi poikaa mm. kavi varovasti koskettamassa minun katta silmat suurina ihmetyksesta. Hieman absurdia minulle mutta ymmarran jollain tavoin :) Tunnin jalkeen meidat kutsuttiin myos toimistoon jossa saimme limpparia. Janni kertoi etta moinen ystavallisyys on todella harvinaista taalla ja tuo Mangowelan koulu avuliaine opettajineen on ollut yksi Jannin suosikki kouluista taalla. Kotimatkalla kavin Maman Pidin luona jossa Janni asustelee ja jossa siis Laura, Eve ja Saarakin majaili taalla ollessaan ja hienolta naytti! Maman Pidin pihassa majailee myos lahistolla koulussa kayvia lapsia joiden makuusalit Janni myos minulle naytti. Takapihalla on myos pieni maatilan tapainen jossa asustelee ainakin kahdeksan lehmaa ja epamaarainen joukko kanoja. Tilat oli pienet ja ihan mielenkiintoista olisi kuulla mita EU maatalous tyypeilla ois siihen nakymaan sanomista :) (ja se oli paras poliittinen kommentti johon kykenen :) )
Tunnin jalkeen olin niin nalkainen etta ugulia meni alas muitta mutkitta. Tosin paikallisia hedelmia on jo tehnyt mieli ja niita ei ole ilmaantunut joten taytynee itse suunnata torille piakkoin!
Tanaan on paivityksen jalkeen tarkoitus lahtea seuraamaan viela Jannin vetamia jalkapallo harjoituksia joihin Limu sitten tuleekin tulkiksi. Tunnit pidetaan hiekka kentilla ja polyaminen on melkoista. Kun kotona heitin lenkkarit ja sukat pois jaloista niin pystyi ihailemaan polyn piirtamaa rajaa nilkassa. Suihku ja vessa on viime paivat ollut sanko ja vetta -systeemin varassa koska sailio josta vesi vessaan ja suihkuun tulee on ilmeisesti tyhja. En ole viela hoksannut kysya milloin systeemi palaa normaaliksi silla ajattelin oitis etta kyseessa on jotain tilapaista. Tosin suihkun virkaa toimittava sankko on kelvannut minulle myos todella hyvilla mielin kun teilta ja kentilta plus rannalta saanutta polya iholle kertyy yli omien tarpeiden. Vesi asian lisaksi elamaa rajoittaa, ei niinkaan minun, vaan muun perheen, ramadan eli muslimien paasto. Ramandanin aikana ei syoda kuin vasta illalla auringon laskettua. Kysyin Ummylta kuinka se sujuu ja han sanoi etta syomattamyys ei ole ongelma mutta kuumalla kelilla juomattamuus on! Ei siis edes vetta. Hurjaa! Ei kay kateeksi, varsinkin kun aputytot etta mama valmistelee minulle paivittain aamupalat ja lounaat saamatta itse koskea ruokaan. Ramandan alkoi lauantaina ja sita kestaa 29 paivaa eli enaa 26 paivaa jaljella! :)

Viikko on alkanut siis hyvin! Viikonloppu meni todella hyvin niinkuin edellisesta tekstista saatoittekin lukea, joskin aiotellu auringonlaskulle myohastyttiin mutta ehkapa ehdin viela. Lauantai iltana kavimme Jannin kanssa syomassa siis paikallisessa hotellissa joka on melko lahella minun kotia. Nakymat on upeat ja hotelli huutaa tyhjyyttaan. Ilmeisesti alueella jo taloja omistava oljy yhtio ostaa joulukuun tienoilla myos hotellin ja majoittaa sen huoneisiin ja mokkeihin yhtion tyontekijoita. Sita ennen sinne kuitenkin viela ehtii vieraaksi, vinketivink!
Sunnuntai meni toooodella leppoisissa tunnelmissa. Aamulla kavin ensimmaisella juoksulenkilla, joka tosin paatyi enemmankin kavelyksi, sen verran olin sekaisin suunnista ja hiekka ja poly lannisti. Mutta mielestani ihan hyva aloitus! Paivalla meinasi iskea tekemattomyys mutta yritin kuluttaa aikaa opiskelemalla swahilia ja viihdyttamalla enempi itseani koirien seurassa. Tai itseasiassa enempikin vain yhden talon kolmesta koirasta. Kaksi muuta ei liiemmin ole minusta kiinnostunut mutta tama yksi tapaus ei alkuinnostukseltaan kun huomasi etta haluan etta se tulee kosketusetaisyydelle niin osannut kuin leikkisasti purra. Kaytostavat nolla. Mutta edistysta kuitenkin siihen nahden etta tullessani torstaina samainen koira haukkui minua vaan parin metrin paasta ja pinkaisi karkuun jos otin askeleen lahemmaksi. Tana aamuna koira saatteli minut aamulla toimistolle lahtiessa portille ja kayttaytyi oikein mallikelpoisesti. Joka tarkoittaa sita etta saatyin pohkeen puremis yrityksilta.

Myohemmin sunnunaina kavimme Jannin, Martan,Lukan ja Veroniquen kanssa rannalla missa oli suuri yleiso paikallisia pikkupoikia katselemassa auringonottoa ja uimistamme. Olin ehtinyt muuten miettia just aaneen etta mitahan elioita meressa oikein on kun uimisen lomassa seisahduin valkoisemmalle alueelle toivoen jalkojen alla vahan hiekkaa levan sijasta ja huomasin seisovani keskella mieletonta merisiili parvea. Hyva sihti kerrankin..illalla menimme Veroniquen luo valmistamaan pizzaa ja istumaan iltaa. Pienien ongelmien ja jauhojen haku reissun Maman Azman luota jalkeen pizzat onnistui taydellisesti. Myoskin Tommi ja Anna liittyi seuraamme illalla. Kotimatkan taitoin tietenkin kavellen koska valia oli pari taloa. Mieleen tuli, etta vaikkei pimealla ole jarkevaa lahtea kavellen tai pyoralla mihinkaan ryostajien vuoksia niin ei tuolla ulkona todellakaan nae pimealla yhtaan mitaan! Lyhyella matkalla olin jo melkein varma etta saan nilkan taitettua. Tiet (paallystamattomat) ovat taalla melkoisen huonossa kunnossa ja pyorankin kanssa meneminen on joskus melkoista taiturointia. Tiet saavat kuoppansa ja railonsa joka vuotisen sadekauden aikana joten niiden kunnostaminen sadekausien valilla olisi seka ajan etta rahan hukkaa. Taytyy ottaa hyvana koordinaatio harjoituksena ja varata tarpeeksi aikaa siirtymisiin. Matkat kouluille ovat melko lyhyita, muutamia kilometreja mutta teiden kunto tosiaan antaa oman savaytyksensa matkanteolle.

Kohta lahdetaan siis suunnistamaan jalkapallo treeneihin ja samalla yritan kovasti painaa teita ja reitteja mieleeni jotka eivat ainakaan viela muodosta paassani minkaan laista loogista verkostoa. Kouluihin tutustuminen on osallani torstaina jolloin Limun kanssa pitaisi katsastaa kaikki nelja koulua joissa tulen opettamaan. Lisaksi on tarkoitus sopia aikatauluista seka ryhmista tarkemmin silloin. Perjantaina on suurempi jalkapallo turnaus jonka organisointi niin ikaan alkoi vasta tanaan eli kiiretta ja monenmoista saatamista pukkaa!