Hakuna matata!

(Tassa on nyt hyvin sekalaisesti kuvia Mikindanin rannalta, Safarilta, Mikindanista porukoitten kera etc. blogger ei anna mun laitella niita jarkevasti mut kesti niin kauan ladata et annan niitten olla nain, toivottavasti saa jotain selkoa! )











Aika on mennyt jalleen kerran siivilla ja se alkaa kayda hyvin vahiin taalla Mtwarassa. Menneeseen pariin viikkoon on ehtinyt mahtua paljon! Sitten viime kirjauksen olemme saaneet jalleen uuden vapaaehtoisen SDA:lle. Pari viikkoa sitten tiistaina Maarit Varalan Urheiluopistosta Tampereelta liittyi SDA perheeseen. Maarit jatkaa ohjaamieni erityisryhmien kanssa ja onkin ollut minun, Ernan ja Limun vahvistuksena tunneilla viimeiset pari viikkoa orientoitumassa elamaan taalla Tansaniassa. Maaritin urakka taalla tosin alkoi mukavasti vapaapaivalla jota vietettiin pari viikkoa sitten keskiviikkona Tansanian ensimmaisen presidentin kunniaksi. Vapaapaivan kaytimme tehokkaasti Mikindanin jahti-klubin rannalla makoillen ja uiskennellen. Mikindanissa kaynti oli ensi kerta myos Katrille ja Essille, tosin nalkaisina Mikindanin kiertely jai vahille. Juhlan kunniaksi kavimme myos Muku’sissa josta kuitenkin hyvissa ajoin lahdin koteiin Mtwaraan silla minulla oli seuraavana aamuna aikainen heratys Dar Es Salamiin menevaan bussiin.

Bussimatka Mtwarasta Dariin oli todellakin kokemisen arvoinen. Matka kesti yhteensa yhdeksan tuntia mutta sujui jokseenkin vaivattomasti. Bussissa jaettin matkalaisilla mehua ja kekseja. Bussi teki myos muutaman pysahdyksen vessa reissuja ja ruoka taukoja varten. Vierustoverinani minulla oli oikein huomaavainen nuori Tansanialainen Amish joka piti minusta hyvin huolta koko matkan ja tarkisti tasasin valiajoin etta kaikki on hyvin. Amish itse oli vierailemassa perheensa luona jossakin pienessa kylassa (jonka nimen yllatysyllatys autuaasti jo unohdin) lahella Mtwaraa ja palaamassa nyt Dariin missa nykyisin asustelee. Herra Amish ei taatusti ollut minua vanhempi mutta hanen tekemisiaan kysellessani han ilmoitti olevansa bisnesmies joka oli mielestani aika huvittavaa. Matka meni kuitenkin rattoisasti.

Darissa tormasin samantien hurmaavaan paikalliseen mieheen joka tuli hyvin agressiivisesti ehdottelemaan aikasta epasopivia asioita kun odottelin kyytiani Ubumgon aseman pienen hostellin edessa. Hostellin vartija tuli onneksi kepin kanssa haatamaan miehen pois mutta eihan tama tietenkaan siihen viela luovuttanut. Rama, joka tuli hakemaan minua asemalta, oli aseman toisella puolella ja tietenkin tama tapaavani herramies seurasi minua Raman autolle. Han karjui Ramalle, etta olen hanen vaimonsa ja Ramalla ei ole mitaan asiaa ottaa minua autoonsa. Ei tilanteessa voinut kuin pyoritella silmiaan ja halveta paikalta vahin aanin. Tuon torstai illan hengasin Onnela Hotellilla Darn laitamilla. Hotelli oli erittain rauhallinen ja mukava ja sain ensimmaisen hampurilaisen ties kuinka pitkaan aikaan! Ilta meni laatuaikaa itseni ja hyvan kirjan kanssa viettaen.

Seuraavana aamuna Rama tuli hakemaan minua hotellilta ja menimme hakemaan lyhyen pysahdyksen African Sana Safarin toimistolla aiti ja isa Tirkkosen lentokentalta. Jalleennakemisen ensimmainen tunti meni ruuhkassa seisten mutta vihdoin paasimme hotellille. Vietimme paivan leppoisasti altaalla missa vanhemmillani oli hyvaa aikaa toipua matkasta. Illalla menimme hotellin kahelle aterialle ja soin calzonen ja voi taivas se oli hyvaa. Illan kohokohta oli myos visiitti oikeaan, asiallisen kokoiseen ruokakauppaan! Menin ihan pahkinoiksi kaikesta tarjonnasta joita Suomessa on pitanyt itsestaan selvyytena mutta nyt se tuntui valtavalta ylellisyydelta! Illan jalkeen painuimme hyvissa ajoin nukkumaan silla seuraavana aamuna oli maara aloittaa kolmipaivainen safarimme.

Aamulla, Tansanialaiesta tavasta poiketen, oppaamme Kasim ja Kapango tulivat hieman sovitusta ajasta AIKAISEMMIN noutamaan meidat hotellilta. Paiva oli hyvin matkustuspitoinen. Ensimmainen varsinainen pysahdys oli neljan tunnin ajamisen jalkeen Morongoron kylassa jossa soimme lounaan. Tasta jatkoimme viel reilun puolitoista tuntia ja 80 kilometria Mikumin luonnonpuistoon jonne vihdoin paasimme kahden aikaan iltapaivalla. Tosin jo ennen luonnonpuiston porttia tapasimme useita elaimia; paviaaneja, norsuja, antilooppeja ja jopa kiraffeja. Samoja elaimia loytyi myos puistosta ja niiden lisaksi viela seeproja, vesipuhveleita, pahkasikoja, virtahepoja, krokotiileja ja useita erivarisia lintuja. Vietimme puistossa kolmisen tuntia joista viimeinen etisittiin kuumeisesti leijonaa. Niinkin kuumeisesti, etta meita jo hieman ihmetytti. Leijona jai nyt silta paivlta kuitenkin spottaamatta, mutta se ei meita juuri haitannut. Illalla ei juurikaan tarvinnut unta odotella, sen verran kuluttavaa voi nakojaan autossa istuminen olla!

Seuraavana aamuna palasimme puistoon ja matkalla naimme ensimmaisen saalistajan koko reissulla joka surullisesti oli kuollut hyeena. Otus oli jaanyt illalla ohiajavan auton osumaksi. Luonnonpuiston alueen lapi johtavalla tiella on 30 ja 50 km/h rajoitukset, mutta monet autot eivat naista eivatka edes hidaste toyssyista paljon piitanneet. Aikaisemminkin useita elaimia on joutunut ohi ajavien autojen uhreiksi, jopa virtahepo! Tasta kurjasta aloituksesta huolimatta ei mennyt aikaakaan kun oppaamme kuulivat lahistolle makoilevasta leijonasta jota sitten lahdettii tietys oitis etsimaan. Etsinta tuottikin pian tulosta ja ajoimme taman naarasleijonan viereen noin viiden metrin paahan tollistelemaan kauan etsittya ihmetta. Mitaan jannittavaa tosin ei ollut luvassa vaikka oppaamme ensin luulikin etta leijona olisi metsastamassa, tasta kieli sen asettuminen elaintein juottopaikan laheisyyteen. Lammikon ymparilla pyorikin paljon seeproja, antilooppeja ja puhveleita jotka eivat tosin paikalle uskaltaneet. Leijonakaan ei korvaansa naille varayttanyt mista oppaamme paatteli etta leijona oli juuri aterioinut. Simban mahakin naytti kovin taydelta ollakseen ilman ruokaa 7 paivan ajan.

Aikamme leijonaa tollisteltyamme ajelimme viela ympari puistoa ja naimme edellisen yona syntyneen virtahevon poikasen! Naiden pikku ihmeiden ja pikaisen lounaan Mikumin kylassa jalkeen jatkoimme matkaa kohti Udzungwa Vuorien luonnonpuistoa jonne saavuimme myohaan iltapaivalla. Kavimme puistonportilla maksamassa sisaanpaasy maksut ja sopimassa seuraavan paivan aikatauluista. Illalla Kasim tuli hakemaan meita laheiseen ravintolaan jossa Kapango oli kokannut meille oikein maukkaan aterian! Samalla Kasim kertoi meidan olevan oikein mieluisia opastettavia ja samalla paljastui myos syy kuumeiseen leijonan etsintaan. Kasin sanoi olleensa ihmeissaan kun lauantai iltana ilmoitti, etta leijonaa ei nyt loydy ja meidan reaktio asiaan oli etta “ei voi mitaan, ehkapa huomenna on parempi onni”. Ei vissiin hyvin tavanomaista ja Kasim oli tottunut vaativiin turisteihin. Noh leijona ja paljon muuta nahtiin ja olimme jo valmiita kiipeilyyn Sanje Fallssille.

Kiipeily alkoikin seuraavana aamuna tukevan aamiaisen jalkeen. Alunperin mukaan piti lahtea Udzungwa NP:n oma opas seka Kapango mutta loppujen lopuksi myos Kasim lahti mukaan. Syyna tahan lieneen se, etta kerroin aitini toista jalkaa vaivaan plantaris faskiitti jonka vuoksi meidan taytyisi kuunnella tarkasti hanen vointiaan. Mamalle, kuten he aitiani koko ajan nimittivat, ojennettiin myos kavely keppi ja huolenpito oli suorastaan hellyttavaa. Kiipesimme hitaasti vuoren apinoihin seka erilaisiin puihin ja kasveihin tutustuen ylos vesiputoukselle kolmisen tuntia. Ylhaalla paasimme sitten uimaan vesiputoukseen mika oli viilentava kokemus kaiken sen kiipeamisen jalkeen. Aivan mahtavaa! Laskeutumisen jalkeen soimme paikallisten naisten kokkaamaan Pilau aterian ja ajoimme yhtasoittoa reilut kuusi tuntia Dariin. Ei varmaan tarvetta edes mainita, etta unta ei jalleenkaan tarvinnut illalla odotella.

Seuraavana aamuna Kasim tuli hakemaan meidat lentokentalle jonne myos Kapango tuli. Herrat huolehtivat viimeiseen asti etta kaikki on hyvin! Voin suositella kyseista safari firmaa ihan milloin tahansa, sen verran hyvaa tyota miehet tekivat! Lentokentalta lensimme yhdessa Mtwaraan ja itseasiassa lentokentalta mukaan tarttui myos Marta joka oli ollut viettamassa viikonloppua Darissa. Mtwarassa kavin vanhempieni kanssa toimistolla esittelemassa paikkoja seka vanhempani tapasivat Chigon jolle ojensivat Suomesta tuodut fresbeet. Taman jalkeen kavimme pikaisesti tutustumassa minun majapaikkaani ja tallustelimme kuuman auringon alla kylaan syomaan Chips mayat, paikalliset pikaruoat. Illalla kokoonnuimme kaikki suomalaiset seka muutama paikallinen vahvistus lempiravintolaani taalla Mtwarassa ja soimme hyvan aterian! Tommi ja Anna toi ilmapalloja ja kaikki SDA:n suomalaiset vapaaehtoistyontekijat olivat muistaneet minua lahjalla mista olin oikein otettu! Lisaksi aiti ja isa olivat raahanneet monta lahjaa Suomesta! Kiitos kovasti lahjan mukaan tyrkanneille :D

Viime viikon keskiviikkona aiti ja isa tulivat seuraamaan liikuntatuntiani ja kavimme myos Shanganin koululla silla halusin esitella sen ryhman vanhemmilleni. He toivat Suomesta talle ryhmalle englannin kielisen lastenkirjan Suomesta joka otettiin ilolla vastaan. Lapset lauloivat meille kiitos laulun ja opettajat olivat hyvin otettuja vanhempieni vierailusta. Koulujen jalkeen kavimme tutustumassa toriin ja sielta ajelimme bajajilla Mikindaniin syomaan lounasta Old Bomaan. Pitkan odottelun ja hyvan lounaan jalkeen kappailimme hieman Mikindanin kylassa tutustuen historiallisiin paikkoihin kuten Mr. Livingstonen taloon jonka ohi olin kavellyt ainakin kymmenen kertaa huomaamatta suurta plakaattia seinassa! Nyt se kuitenkin on ajatuksen kanssa nahty! Kavimme myos pikaisesti Martan luona ja sitten Karim tulikin jo hakemaan meita takaisin Mtwaraan.

Vanhempani toivat mamalleni silmalasit suomesta ja han kutsui heidat kiitokseksi kahville kotiinsa iltapaivalla. Vanhempani saivat hanelta myos pienet lahjat jotka olivat kasityota Mtwarasta. Illalla tapasimme suomalaiset lahetystyontekijat joiden kanssa illallistimme Msemossa. Illallisen jalkeen hyvastelin vanhempani ja toivottelin hyvaa ja turvallista jatko lomaa Zansibarille. Seuraavana aamuna lahdimme nimittain koko SDA:n henkilokunta Masasiin, 200km paahan Mtwarasta missa jarjestettiin Amer Sports day. Masasiin matkustettiin dalladallalla ja aikaa menomatkaan tuhraantui melkein nelja tuntia. Reissu meni kaikenkaikkiaan hyvin. Ainoastaan itse tapahtuman sisalto oli meille vapaaehtoisille vahan yllatys silla olimme ajatelleet sen sisaltavan paljon aktiviteettia lapsille. Sen sijaan kuuntelimme paljon puheita tarkeilta ihmisilta ja urheilun osuudeksi jai yksi juoksu viesti seka sokeiden ryhman esittelema lattiapallo. Palasimme Masasista kuitenkin melkoisen tyytyvaisina ja erittain vasyneina viiden tunnin ajomatkan jalkeen. Limu jai Masasiin josta han on kotoisin moikkaamaan aitiaan ja veljiaan ja jatkoi siita sitten matkaa Ndandaan perheensa luo. Samoin Chigo jai matkalla dalladallasta jatkaen Lindiin ja Mtwaraan saapui meidan mzungujen kanssa Chris.

Lauantaina valtasimme Project Housen jossa kokkailimme pizzaa ja katselimme porukoitteni tuomia DVD:ita. Illalla kavimme myos tanssimassa laheisessa baarissa josta on tullut jo vahan kantapaikka meille. Venahtaneen lauantain jalkeen olin kuitenkin viela yllattavan voimissani ja menin illalla syomaan Msemoon Martan, Isobelin ja Veroniquen kanssa. Illallinen oli heidan korvaus siita, etteivat paasseet paikalle synttareinani. En valita, sainpas vain juhlia synttareitani useampaan otteeseen :)

Nyt kun synttareista on selvitty on edessa viimeisen viikon hulinat ja laksiaisten jarjestelya. Viimeisen viikon tunneilla pidan lapsille “Olympialaisia” joissa koetellaan viestien muodossa heidan erilaisia taitojaan. Olen hankkinut jokaiselle tunnille pienet palkinnot ja lapset ovat ainakin naiden kahden paivan aikana olleet aivan innoissaan. Perjantaiksi olen yhdessa Limun kanssa jarjestanyt tanssikilpailun johon osallistuu oppilaita ohjaamistani kouluista. Saimme eilen hieman ensimakua Rahaleon koulun oppilaiden esityksista ja iloisena yllatyksena saimme nahda, etta kaksi poikaa kuurojenkin luokalta osallistuu! Toivotaan etta lapset ovat valmistautuneet hyvin ja etta kaikki menee nappiin! Torstaina sovimme kokkailevamme Project Housella vapaaehtoisten voimin ja syomaan kutsuttiin SDA:n koko henkilokunta. Ensimmaiset pikku laksiaiset siis. Lauantaiksi on kaavailtu isoja beachpartyja. Lauantaina tapasimme Msemon ruotsalaisen kokin seka myoskin ruotsalaisen osakkaan jotka lupasivat auttaa juhlien jarjestamisessa! Saa nahda mita siita tulee :) Lauantaina myos isosisko Tirkkonen miehineen saapuu tanne Mtwaraan josta he sitten jatkavat yhdessa kanssani lomalle ennen Suomeen paluuta.

Aika on todellakin siis kaymassa vahiin ja en millaan malttaisi jattaa Mtwaraa ja ihmisia joihin olen taalla tutustunut. Myoskin kielesta alkaa nyt vasta saada hyvin kiinni miksi myos harmittaa jattaa Tansania taakseen. En voi muuta kuin suositella paikkaa ihan kaikille joita vaan vapaaehtois tyo urheilun parissa Tansaniassa kiinnostaa! Katsotaan mita ehdin tassa viela raportoida ennen lomaa! Tassa olikin paivitysta kerrakseen!