picture!picture!

Tassapa joitain kuvia ensimmaisilta viikoilta. Lataaminen tapahtuu hyyyyyvin hitaasti joten laittelen vahan kerrallaan joitain.


Tassa on mun koti! Kovin pimeelta nayttaa mutta kuva on "kadulta" pain ja siella jossain pimennossa on munkin huoneen ikkuna.

Tassa meidan olohuone, hieman pimea kuva mutta oleellinen varmasti nakyy. Takaosassa on ruokailutila jossa aina istun ruokailemassa itsekseni. Ruokailu on sinallaan janna juttu etta ainakin taman ramandanin ajan syon aina eriaikaan kuin muut. Tullessani illallistin aina Maman kanssa, saa nahda miten jarjestelyt menee kun ramandan loppuu vajaan parin viikon paasta.

Tassa kotiapulainen tekee ruokaa. Kokkailu siis tapahtuu hiilien paalla tahan malliin.

Housemaideja jotka pyysi etta ottaisin heista kuvia. Ilmeisesti aina yhta jannittava tapahtuma :)

Maman Azman kanssa ihmetellaan pihalla kun sahkot oli poikki. Joskin tavallista muttei jokapaivaista taalla..

Tassa on mun kaveri joka noin sekunti kuvan ottamisen jalkeen otti napakan otteen hampailla mun kadesta. Mut lepposa kaveri muutoin. Tana aamuna tosin pihalta loytyi ilmeisesti Mwajuman kanga revittyna sen tuhanteen palaseen..luulenpa etta tassa on syyllinen..

Kuvassa koulun piha jossa Janni kavi opettamassa. Kuten nakyy, koulupukuiset lapset ja lehmat menee siella kaikki sulassa sovussa. Lehmia viedaan paivittain pihoilta laiduntamaan muualle joten pyoralla ajaessa saa myos varoa naita elaimia. Lehmat tosin yleensa osaavat vaistaa eivatka tee nopeita akkiliikkeita toisin kuin vuohet joiden kanssa olen meinannut ottaa osumaa pariinkin otteeseen..

Lapsia tunnilta. Nama ovat viidesluokkalaisia ja IHMEELLISEN rauhallisesti tassa kuvassa. Tais hinku paasta kuvaan rauhoittaa meiningin..

Tassa on meidan toimisto! Pieni tyomaaparakki Fin Compoundin alueella, sinne sita vain aina kaikki yhta aikaa tungetaan sisaan pitamaan tapaamista jne :)

Reilu viikko sitten oli siis Jannin (valkoisessa paidassa oikealla) laksiaiset joihin tuli vasemmalta katsoen myos Ms. Bright, Martha, Mr. Bright, Harrison, Limu. Jannin molemmin puolin nakyy Anna seka Lukas. Tommi on jossain rajauksen ulkopuolella. Kemut pidettiin siis Annan ja Tommin uudessa kodissa.

Jalkiruokana oli suklaakakkua ja hedelmia ja nayttaa niin hyvalta! Ei ikina Suomessa ainakaan siihen hintaan kuin taalla :)

Janni sai Limulta laksiaislahjaksi ktangan joka ilmeisesti on paikallinen lahja antaa kun joku on lahdossa. Vahan kuin suomessa antaisi vastaavassa tilanteessa Aalto-maljakon tms.

Viime viikolla alkoi siis tosiaan opetukset ja ovat menneet jopa paremmin kuin ajattelinkaan! Tanaan oli toistamiseen Rahaleon koulun oppilaiden liikuntatunti eli oppilaat olivat kuuroja. Tehtiin aika samoja juttuja kuin eka kerralla pienin muutoksin ihan senkin vuoksi etta tunti rullaisi eteenpain jouhevasti. Talla kertaa lapset paasi pelaamaan paremmin kuin ekalla kerralla kun saannot ja pelit oli jo osittain tuttuja. Jokaisella tunnilla on tarkoitus lisata jokin uusi juttu peliin ja pikkuhiljaa liikutaan kohti koripallon pelaamista joka on luvassa varmaankin parin viikon paasta. Tosin en ole viela ihan varma etta milla saannoilla, koris koreja kun Rahaleon (tai millaan muullakaan) koululla ei ole.

Valineiden rajallisuus aiheuttaa muutenkin pienia rajotteita tuntien suunnitteluun. Esimerkiksi ajattelin viime viikolla Ligulan koulun tunnille pitaa heittoharjoituksia plus suomalaisia peleja. Kavi ilmi etta meilla on SDA:lla nelja ehjaa lentopalloa ja niilla piti tulla toimeen. Oppilaita oli vajaa 60 mutta melko toimiva systeemi heittoharjoituksien onnistumiseksi saatiin aikaseksi :) Pienten kanssa Lutheranissa pelattiin erilaisia peleja ja laitoin lapset liikkumaan mahdollisimman monella tavalla nahdakseni heidan taitoja. Perustaidot hallussa. Tuntien suunnittelussa esim juuri naiden pienten kohdalla rajoittaa myos se, etta tunnit pidetaan tietenkin ulkona hiekkakentilla joissa saattaa tsakalla olla hiukan nurmea, joten mitaan juttuja maassa ei oikein voi tehda ilman etta vaatteet on sen jalkeen ihan polyssa. Vaatteet nimittain likaantuu ihan seisten tehdyissakin jutuissa, sen verran hiekka tunneilla pollyaa! Shanganin koulu jossa opetin kehitysvammaisia lapsia olikin sitten ainut tunti jossa ei voitu tehda mitaan mita olin suunnitellut. Lapsia pitaisi olla 20 mutta paikalla oli 6 joista 4 suostui tekemaan ohjaamiani juttuja, viides pienen suostuttelun jalkeen. Puuttuvat lapset eivat vain olleet ilmaantuneet kouluun ja jos heita ei kukaan hae tai tuo niin koulupaiva jaa silloin valiin. Naita lapsia kun ei voi laittaa tulemaan omatoimisesti tunneille, koulumatkalla olevat jutut saattavat olla liian mielenkiintoisia etta lapsi paasee ikina perille kouluun. Opettaja tosin lupasi, etta seuraavaksi kerraksi he hakevat lapset kodeista kouluun. Jotain hyotya meidan pitamilla tunneilla siis ainakin on, lapset tulevat kouluun! :) Saa nahda mita taman viikon tunti pitaa sisallaan. Leikkien pitaa nailla tunneilla olla myos hyvin yksinkertaisia silla useimmat lapsista eivat ymmarra kovinkaan monimutkaisia ohjeita.

Limu ja mina ollaan hyva ja toimiva aisapari tunneilla. Varsinkin juuri yllamainitsemaani Shanganin kouluun taidettiin sopia paremmin joukkoon kun luultiinkaan. Yksi pienista oppilaista kavi kysymassa Limulta etta "oletko sinakin kehitysvammainen?" ja kun Limu kielsi osoitti lapsi minua ja kysy et "onko tuo mzungu kehitysvammainen?". Hyvin siis menee :D

Tuntien lisaksi olen viettanyt hieman aikaa toimistolla keraten ideoita peleihin ja harjoituksiin seka aloitellut kirjoittamaan koulujuttuja niilta osin kuin ne ilman nettia voi tehda. Viime perjantaina minulla ei ollut opetuksia ja tarkoitus oli tulla useaksi tunniksi tekemaan koulujuttuja tanne internet kahvilaan mutta nettipa ei toiminukaan joten sen paivan hommat jai tekematta. Tama lienee tosin melko harvinaista joten pitaa vain ahkerasti jaksaa polkea keskustaan tsekkailemaan missa kahvilassa netti toimii.

Muuten olen vapaa-ajalla kayttanyt paljon aikaa ymparistoon tutustumiseen kavellen ja pyoralla ja nyt Mtwara alkaa jo hahmottua aika hyvin. Kouluille joissa opetan, loydan jo ihan itsekin. Viime viikolla teimme Tommin ja Annan kanssa yhtena iltana pinaattilettuja jotka onnistu tosi hyvin vaikkakin valineet oli vahan puutteelliset. Hilloksi saatiin passionhedelmista ja appelsiinimarmeladista sotkettu seos joka toimi yllattavan hyvin! Puolukkahilloa tosin oli hiukan ikava. Meidan talon uuni on ilmeisesti korjattavana ja Maman Azma on sanonut jo usean paivan etta "huomenna tulee". Sita huomista tassa on jo hetki odoteltu mutta Maman kovasti lupaili, etta kun uuni tulee niin han tekee minulle suomalaista ruokaa. Kehuskeli osaavansa tehda erinomaista makaronilaatikkoa ja sanoi etta haluaisia oppia tekemaan myoskin pannaria. Pannarin teon lupasin opettaa! Ugalia eli maissipuuro tokkii edelleen kovasti vaikka sita minulle sitkeasti tarjotaan ja yritan sita aina kohteliaasti edes hieman syoda. Ihmettelin kovaan aaneen kun Chigo kertoi etta ugali on hanen lempiruokaansa..ihan rehellisesti voin kertoa etta kyseinen ruoka ei maistu sitten yhtaan miltaan ja on melko tahmaista syotavaa. Mutta noh, ei paikalliset ole kovia salmiakin faneja joten mielipide erot lieneen sallittuja :)

Viime viikolla oli Martan synttarit joita kaytiin juhlistamassa laheisessa Mose's placessa. Martan oli tarkoitus ensin muutaman kaverin kanssa syoda ennen muiden vieraiden saapumista mutta ruoka ei ollut tullut viela siihen mennessa kun me yhdeksan aikaan illalla saavuttiin paikalle. Kaikenkaikkiaan synttarisankari seurueineen odotteli ruokaa reilut kaksi tuntia. Noin tunnin odottelu on taalla melko normaali aika ja isompi ihme jos ruoka tulee nopeammin. Eli ravintolaan kannattaa menna hyvissa ajoin, ei silloin kun nalka jo pahasti kurnii.

Viikonloppuna kavimme Annan ja Tommin kanssa Mikindanissa joka on pienempi kyla noin 10km paassa Mtwarasta. Mikindani on vanhempi paikka kuin Mtwara ja siella saikin ihailla vanhoja rakennuksia jotka tosin suurin osa oli melko ransistyneessa kunnossa. Yritettiin pongailla myos taloa jossa Dr. Livingstone asui aikoinaan mutta siina ei onnistuttu, ehka ensikerralla. Mikindanissa on todella hieno hotelli Old Poma joka on aikoinaan Saksalaisten rakennuttama linnoitus. Hulppea hotelli loi melkoisen kontrastin Mikindanin kylan kanssa joka oli ransistyneide taloineen ja savimajoineen kaukana Old Poman loistosta. Hotellille vievan (simpukoidun koristellun) tien alkupaassa kun oli viela aikoinaan orja markkinoina toiminut aukia jo halli. Old Poman tornista oli todella hienot nakymat merelle ja viidakonkin suuntaan ja linnoituksen takaterassilta nain eka kerran taalla ollessa apinoita! Otin niista sata todella huonoa kuvaa (jotka pakotan kaikki sitten Suomessa katsomaan..) kun olin niin innoissani! Soimme paivallisen Old Poman uima-altaalla jossa saatiin sitten katsella ja kuunnella myoskin paikallisia lepakoita joilla kokoa riittaa Suomalaisiin lajitovereihinsa nahden.

Paivallisen jalkeen menimme Ten Degreessiin joka on Mikindanilainen baari jossa Lukas tyoskentelee ja tapasimme siella muut mzungut. Mikindanista ajeltiin taksilla Annan ja Tommin luokse yomyohaisella ja sunnuntai menikin aika leppoisissa tunnelmissa Annan ja Tommin hyvassa huomassa. Illalla tein viela suunnittelua talle viikolle vaikka suunnitelmat jo aika hyvin koossa ovatkin!

Ensi viikolla kouluissa on loma viikko joilloin ei siis ole minulla opetuksia. Kirjallisten toiden ohella suunnittelimme matkaa Lindiin, kaupunkiin joka on noin 100km paassa Mtwarasta ja jossa Chigo perheineen asuu. Matka sinne tehdaan paikallisella bussilla, Dalladallalla, joka tulee olemaan varmaankin aikamoinen kokemus, jannittavaa :)

Muutoin kaikki taalla oikein hyvin! Viime viikolla aloitimme Limun kanssa myos minun swahilin tunnit ja pikkuhiljaa opin uusia sanoja ja lauseita! Myoskin kellon olen nyt oppinut jo melko sujuvasti. Ei nimittain riita etta osaa numerot swahiliksi vaan nama veijarit taalla ilmoittaa kellon ajan kuuden tunnin heitolla. Eli jos kello on kaksi paivalla se on swahiliksi "saa saba" eli seitseman. Pienta paanvaivaa ja vaarinkasityksia aiheutti aluksi. Varminta on myos sopia aina tapaamiset swahiliksia silla englanniksi saatetaan kayttaa kumpaa tahansa numeroa ilmoittamaan sovittu aika, swahililla se on aina se yksi kuuden tunnin heiton kanssa. Hyva siis oppia jos haluaa pysya aikatauluissa!

Nyt lahden kotiin lounaalle jonka jalkeen meilla on toimistolla joka maanantainen tapaaminen kaikkien tyontekijoiden kanssa jossa katsotaan raamit tulevalle viikolle!