Hamla internet

Sitten viime kirjoituksen karsivallisyyttani on koetellut kovasti melkein viikon kestanyt jakso jolloin internet tai vaihtoehtoisesti sahkot olivat katki. Nain sita huomaa, kuinka olennainen osa internet onkaan asioiden hoitamisessa. Koulutehtavien lisaksi olen internetin valityksella varaillut safareita ja hotelleja tuleville vieraille Suomesta ja matkojen suunnittelukin on tapahtunut vasta nyt kun olen jo taalla. Nyt tosin suunnitelmat alkavat olla hoidettu ja safarit varailtu. Olen myos nyt pikkuhiljaa toipunut tasta internet pimennon lyhyesta aikakaudesta :)

Internet kahviloissa istumisen sijaan SDA:lla etta vapaa-ajalla on ollut paljon aktiviteettia ja voi kai taas jalleen kliseisesti sanoa, etta aika tuntuu menneen siivilla ja tylsaa hetkea ei ole juurikaan paassyt syntymaan. Kaksi viikkoa sitten juhlittiin ramandanin loppu juhlaa, Iddieta. Juhlan alkaminen riippui taysin kuusta ja kalentereihin merkatun maanantain ja tiistain sijaan juhla osui sunnuntaille ja maanantaille. Tuona Iddi sunnuntaina olimme Mtwaran ja Mikindanin noin puolessa valissa sijaitsevalla klubilla joka oli aivan taynna juhlijoita. Tuolle illalle Marta ja Lukas olivat vuokranneet meille dalladallan kayttoomme joten paasin kokeilemaan kyytia ensikerran silloin. Auto tungettiin tayteen joukosta joka koostui meista suomalaisista, puolaisista, italialaisista seka tietenkin tansanialaisista. Tosin kokemus nyt ei varsinaisesti bussissa istumisesta eronnut, sen verran vahan meita kyytilaisia oli. (kaikki mahtuivat istumaan) Ja dalladallan eksoottisuus perustuu juuri siihen, etta kun luulee sen olevan jo aivan taynna, auto onkin vasta puolillaan. Mutta sopivan pehmea aloitus tama kyyti varmasti oli.

Juhlimisesta toivuttamme tyon aareen palattiin siis jo seuraavana tiistaina. Samaisena paivana, eli n. puolitoista viikkoa sitten, kavin Limun ja Chigon kanssa hakemassa lentokentalta kaksi uutta suomalista vapaaehtoistyontekijaa, Essin ja Katrin. Essi ja Katri ovat sosiologian opiskelijoita Laureasta ja saman mittaisella harjoittelujaksolla taalla kuin minakin. Alkusahlayksen ja tyttojen vietettya muutama yo project housella he majottautuivat minun perheeni aidin aidin luokse maman Pinin taloon. Tytot aloittivat viime viikolla myoskin opetuksen kouluissaan. Heidan tulkkinaan tunneilla on Christofer joka on tyoskennellyt SDA:ssa aikaisemminkin ja toiminut meidankin koulusta tulleiden opiskeljoiden tulkkina ja joka palasi Darista tanne Mtwaraan omien opiskeluidensa paatyttya noin kaksi viikkoa sitten. Tyttojen saavuttua kavimme myos heti seuraavana paivana heidan, Ernan, Chigon ja Limun kanssa esittaytymassa Education offisessa. Saimme kuulla kohteliaisuuksia siita, miten tyopanostamme ja vaivannakoamme arvostetaan paljon. Kaynti siis kannatti. :)

Omat opetukseni ovat sujuneet hyvin. Joskin Erna sairastui sitkeaan malariaan ja oli viime viikon poissa tunneilta toipumassa. Samaisena paivana kuin Erna sai oman diagnoosinsa, olin myos itse kovin huonovointinen mutta en uskonut kuitenkaan sairastuneeni malariaan koska kuumetta minulla ei ollut. Mama Pinin mielesta oireeni tayttivat kuitenkin malarian kriteerit ja han halusi kayttaa minua testissa. Samalla han testautti itsensa seka mama Azman tytar Hafssan joutui myos muutaman kyyneleen ja vastustelun jalkeen antamaan naytteen sormenpaastaan. Tori visiitin jalkeen palasimme kuulemaan tulokset ja mama Pini onnitteli minua ja Hafssania negatiivisista tuloksista. Itse han ei ollut niin onnekas vaan sai positiivisen tuloksen ja ollut kipeana nyt itseasiassa aivan tahan viikonloppuun saakka. Terveysaseman reissun jalkeen kavimme Hafssanin kanssa ostamassa hanelle suklaata, joka kuului osana lahjonta-metodia jota kaytin suostutellessani hanta verikokeen antamiseen. :) Erna on toipunut nyt jo melko hyvin vaikka viela eilen hanella kuumetta olikin. Hanella on kuitenkin aikomus palata tunneille tulevalla viikolla ja tarkoituksena onkin tanaan viela tavata ja vetaa yhteen huomisen tunnin suunnitelmat.

Viime viikon tunteja sotki jonkin verran myos varovaista alkua tekeva sadekausi. Shanganin tunti jouduttiin lopettamaan kesken heti kun ensimmaiset sadepisarat osuivat maahan. Onneksi tunti oli kuitenkin jo loppusuoralla ja lapset sailyivat kuivina. Mina ja Limu emme olleet yhta onnekkaita vaikka olimmekin liikenteessa Limun pikipikilla (moottoripyoralla). Kotiin paastyani olin aivan lapimarka. Ripustelin vaatteet kuivumaan ja ihastelin ikkunasta rankkasadetta. Tansaniassa on ollut nyt todella kuivaa ja sateet on paljon odotettu apu. Itsellani toiveet ovat korkealla, etta ymparisto alkaisia vihertamaan ennen lahtoani. Samaisena paivana sateiden jalkeen poljin pyoralla kylasta kotiin ja Anna ja Erna liittyivat seuraani koti tiellani. Mina etunokassa arvelin edessa olevan latakon olevan pyoralla kuljettavissa mutta virhearvoksi meni: ajoin keskelle suurta latakkoa ja upposin tennareiden varsia myoten mutaan. Eihan siina auttanut paljo muuta kuin nauraa. Seuraavan paivan auringonpaiste kuivatti tennaritkn jotka Mwajuma myos ystavallisesti pesi hohtavan puhtaiksi.

Viime viikon kohokohtana oli minulle vierailu Mwengen kouluun joka on noin 10km paassa Mtwarasta. Ahtauduimme kaikki tyontekijat kotona sairastavaa Ernaa lukuunottamatta Herra Kandalta lainassa olevaan maasturiin (SDA:n oma on vaiteeksi korjaamolla) ja menimme koululle jakamaan palkintoja. Koulu osallistui kilpailuun urheilukenttien huolehtimisesta. Limu on kiertanyt viime viikkojen aikana 28 koulua ja arvioinut voittajat talle kilpailulle. Mwengen koulu sijoittui siis ensimmaiseksi ja palkinnoksi SDA lahjoitti urheilu vaatteita seka kaksi koripalloa hyvin hoidetun koriskentan kunniaksi. Lapset ja opettajat olivat hyvin kiitollisia ja iloisia palkinnoista. Juhlallisten seremonioiden jalkeen arviolta noin sata lasta kirmasi kentalle kahden koripallon kanssa.

Toisena kohokohtana mainittakoon maanantaina saapunut paketti Suomesta. Paketin sain postista melko ongelmitta. Minulla ei ollut mukana henkilollisyys todistusta mutta pienen juttelun ja small talking jalkeen paketti irtosi mukaan ilman niitakin. Irtokarkit, kirjat ja lahdet tuntuivat paremmalta lahjalta kuin mikaan aikaisemmin. Sain itseni kiinni siita, minkalaisia pikkujuttuja sita elamassa arvostaakaan. :) Toinen Suomeen liittyva juttu oli ensimmainen puhelu Suomeen (tai Suomesta, miten sen ottaa pienen sahellyksen jalkeen). Niin ja kolmas juttu! Sain tanaan kuulla, etta eilen mulle on syntyny veljepoika suomeen. Oitis taman tekstin lahettamisen jalkeen pitanee ruveta etsimaan kuvia joita netissa kuulema jo on :D Parin viikon paasta vanhempani ovatkin jo taalla. Eilen tuumailimme Annan ja Tommin kanssa miten viikkoni alkavat jo kayda vahiin. Saa nahda saanko tehtya kaikkea mita olenkaan suunnitellut..

Anna, Tommi ja Chigo valmistelivat viime viikon tarkeaa hakemusta, jolla haetaan rahootusta SDA:lle ensi vuodeksi. Hakemukseen taytyi luonnostella ensi vuoden budjetti, kuvaus SDA:sta ym ym ym. Naita ei oltu aikaisemmin kirjattu ylos joten tyota hommassa riitti. Hakemuksen Anna ja Tommi sai palautettua torstai yona ja perjantaina saattoikin jo sitten valmistautua hyvin ansaitun viikonlopun viettoon. Perjantaina olimme Mtwaran stadionilla seuraamassa ison jalkapallo turnauksen finaalia. Paikalla oli paljon ihmisia ja Chigo kiitteli ihan aaneen miten onnistunu ja menestyksekas juttu turnauksesta syntyi. SDA oli luonnollisesti mukana sponsoroimassa turnauksen jarjestamista ja siihen osallistuneita joukkueita. Tana menneena viikonloppuna kavimme myos tutustuttamassa Essin ja Katrin paikalliseen yoelamaan ja kuuntelemassa tanssimusiikkia (?) Plantaya nimisessa yokerhossa. Tilaisuus oli lahinna verrattavissa ehka suomen tanssilavoihin. Hauskaa oli ja tanssitua tuli paljon! Eilen toivuimme illasta Shanganin rannalla missa vesi oli pitkasta aikaa korkella joten uimaan paasi hyvin. Tanaan loikoilun sijaan vietin koko aamupaivan toimistolla tietokoneen aaressa seka osan aamupaivasta juoksin mun muistitikun perassa jonka vasta tanaan huomasin hukanneeni. (Ei loytynyt..mitaan tarkeaa ei kadonnut, tuplakopiot kaikesta on toimiston koneella. Hairitsevaa enemmankin etta jollain on nyt kaikki taalla ottamani kuvat myos..) Lohduttavaa on se, etta Tommi ja Anna lupaili leipoa suklaakakkua mun nimipaivan kunniaksi (ainakin uskottelen itselleni syyksi sen)! Nam! Nailla evain jaksaa jalleen ensi viikon tunneille!